Milja Kaunisto – Synnintekijä (Olavi Maununpoika #1)

♥♥♥

Gummerus 2013

”Kaupunki ei ollut helmikuisena yönäkään hiljaa vaan kuhisi ääniä, valoja ja savuja. Rotat mässäilivät homeisilla sipulinvarsilla, kissat rotilla, kadun asukit kulkukissapaistilla ja kuolema vuorostaan ahnehti kadun asukit alituiseen nälkäänsä.”

Luin viime vuonna Kauniston Purppuragiljotiini-trilogian, joka kertoi Ranskan vallankumouksesta päähenkilöinään aatelisarvonsa menettänyt Marianne ja teurastajan oppipoika Isidore. Kirjasarja imaisi minut mukaansa vallankumouksen pyörteisiin ja kuten parhaasta historiallisesta fiktiosta yleensä, opin paljon ajan tapahtumista ja merkittävistä henkilöistä. Synnintekijä taas on Kauniston ihkaensimmäinen teos, joka aloittaa Olavi Maununpoika-trilogian.

Olavi Maununpoika on elänyt koko elämänsä (Euroopan mittapuulla) pienessä kyläpahasessa, Turussa, kun hänen oppi-isänsä Maunu Tavast lähettää hänet opiskelemaan Ranskaan, Sorbonnen yliopistoon. Matka saa Olavin kyseenalaistamaan aiemmin itsestäänselvänä pitämänsä kutsumuksen hurskaan papin elämään rakastuessaan älykkääseen ja säkenöivän komeaan kanssaopiskelijaan, Miracle de  Serviéresiin. Maununpoika viettää de Servierésin linnassa unohtumattoman kesän, jonka jälkeen mikään ei ole entisellään.

Jos Purppuragiljotiin kuvaama vallankumousajan Pariisi oli väkivaltainen ja ennalta-arvaamaton, 1400-luvulla sama kaupunki oli yhdellä sanalla sanoen kuvottava. Kaunisto maalaa iljettävän kuvan nykyään rakkauden kaupunkina tuntemastamme Pariisista, joka iskee kaikkiin aisteihin eikä mitenkään miellyttävällä tavalla. Kaupunkiin ensi kertaa astellessaan, Olavi Maununpoika järkyttyy sen luotaantyöntävästä lemusta, joka syntyy ulosteen, eläinten ja kuolleiden ruumiiden hirvittävästä sekasotkusta. Aika on julma ja syvän epätasa-arvoinen, jolloin saattoivat menestyä vain varakkaat tai katolisen kirkon palveluksessa toimivat miehet.

Kauniston läpileikkaavana tyylinä on kirjoittaa ihmiselosta häpeilemättömästi ja suoraan. Erityisesti seksuaalisuus tai välillä suoranainen riettaus toistuu kummankin kirjasarjan teemana. Synnintekijä, nimensä mukaisesti, käsittelee paljon päähenkilönsä seksuaalisuutta ja oikeastaan koko kirja pyörii Maununpojan mielessä heränneen halun ympärillä. Maununpojan lisäksi kirjan alussa esitellään epäsovinnaisen aatelisneito Beatrix de la Tour d’Auvergnen tarina, joka linkittyy kiinteästi Miraclen elämään.

Synnintekijä on myös opettavainen kuvaus katolisen kirkon vaikutuksista sukupuolten välisen epätasa-arvon syventymiseen. Katolisen kirkon uskontulkinta oli tuona aikana tunnetusti se, että nainen oli Eevan tyttärenä jo syntyjään syntinen ja aina huonompi kuin mies. Kirja vilisee Sorbonnen  yliopiston oppitunneilla ja miesten välisissä keskusteluissa ”opettavaisia” lausahduksia, joissa kommentoidaan juurikin naisten vähäistä älykkyyttä ja turmeltuneisuutta.

Kaunisto kirjoittaa taas erittäin hyvin ja sivut kääntyivät kuin itsestään, kirja loistaa erityisesti ajankuvauksen uskottavuudessa. Kuten Purppuragiljotiini-trilogian, myös Synnintekijän taustatyö on tehty pikkutarkasti ja ihmisten tapojen, vaatteiden ja ympäristöjen kuvaus on esimerkillistä. Kuitenkin, jatkuva kielletyn himon ympärillä pyöriminen alkoi tylsistyttää ja olisin kaivannut kirjaan lisää teemoja.

***

Kirja sopii Helmet-haasteessa kohtaan 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua.