Minna Eväsoja – Melkein geisha – Hurmaava ja hullu Japani

♥♥♥♥

Gummerus 2016

”Sakea juodaan varovasti, ryhdikkäästi istuen, ja kuppi tyhjennetään siemauksilla, joita on kolmesta viiteen. Kun sakea on juotu riittävästi, laitetaan oikea käsi kevyesti sakekupin päälle ja kiitetään kohteliaasti, että tämä riittää. Sen jälkeen sakekuppi asetetaan oman ruokatarjottimen oikeaan etunurkkaan tai pöydälle itsestä oikealle.”

En tunne kovin hyvin japanilaista kulttuuria enkä ole tainnut lukea maasta kuin Mia Kankimäen kirjoittaman loistavan Asioita, jotka saavat sydämen lyömään  nopeammin ja tylsyydellään yllättäneen Arthur Goldenin Geishan muistelmat. Matkustaessani vereni vetää ennemminkin eurooppalaisiin vanhoihin kaupunkeihin kuin kaukomaille, mutta jos jonnekin kauemmas vielä lähden, Japani on ehdottomasti vahvoilla matkakohteeksi. Löysin Eväsojan kirjan Melkein geishaHurmaava ja hullu Japani, e-kirjojen alesta ja totesin sen sopivan myös loistavasti Helmet-lukuhaasteeseen, koska tosiaan,geishojen ja sushin lisäksi maa on itselleni vielä suhteellisen tuntematon.

Filosofian tohtori Minna Eväsoja on toiminut Helsingin yliopiston japanilaisen estetiikan professorina ja on tämän lisäksi kirjoittanut useita Japaniin ja sen kulttuuriin liittyviä kirjoja. Eväsoja on luonnollisesti myös viettänyt maassa pitkiä aikoja ja puhuu kieltä sujuvasti (pelkästään tämä on käsittämätöntä itseni kaltaiselle ikuiselle kielten opiskelijalle, joka lukuisten ranskan kielen alkeiskurssien jälkeenkin jäätyy edelleen bonjourin jälkeen). Kirjailija on niittänyt mainetta myös pääsemällä opiskelemaan teetaidetta 1990-luvulla Urasenken yksityiskouluun ensimmäisenä suomalaisena naispuolisena vaihto-oppilaana, jonka lisäksi hän on opiskellut Kioton ja Takarazukan yliopistoissa. Aikamoinen Japani-asiantuntija siis!

Jos luulin tienneeni jotakin Japanista, Melkein geisha osoitti minulle tietämykseni ohuuden ja jokainen neljästäkymmenestäviidestä luvusta sisälsi valtavasi uutta, älyttömän mielenkiintoista tietoa japanilaisista tavoista ja kulttuurista. Olin aiemmin pitänyt Suomea ja Japania joiltain osin samankaltaisina kulttuureina, yhdistävinä tekijöinään tunneilmaisun pidättyväisyys ja häpeän asema jonkinlaisena kansallistunteena. Totesin kirjan luettuani, että suomalaiset ovatkin yllättävän rentoa ja liberaalia sakkia verrattuna japanilaisiin,kulttuuri ja käyttätymiskoodisto nimittäin paljastui, ainakin Eväsojan kirjoittamana, pikkutarkaksi ja ankaraksikin.

Melkein geishan luettuani olisin kymmenen kertaa enemmän kauhusta kankea saadessani kutsun japanilaiseen kotiin tai juhliin kuin ollessani vielä onnellisen tietämätön. Nyt nimittäin tiedän, että voin tehdä hirveitä emämunauksia esimerkiksi käyttämällä vääriä tohveleita väärissä huoneissa (kyllä, jokaisessa huoneessa on omansa) tai antamalla häissä lahjaksi muuta kuin juuri tarkalleen oikean summan sileitä seteleitä (vieraat nimittäin osallistuvat häiden kustannuksiin). Lyhyet, tiettyyn aiheeseen keskittyvät luvut tarjoavat pieniä ikkunoita japanilaisten hulluihin ja hurmaaviin tapoihin eikä kirjassa ole mitään kattavaa juonta, kuten esimerkiksi Kankimäen kirjassa. Kirja toimiikin loistavasti esimerkiksi lyhyiden työmatkojen viihdykkeenä.

Japani näyttäytyi itselleni myös ristiriitaisuuksien maana. Toisaalta japanilaisten välistä kanssakäymistä leimaa tarkat tavat ja äärimmäinen kohteliaisuus, toisaalta taas tapana ei ole auttaa vaikkapa rattaiden tai kantamusten kanssa vaikeuksissa olevaa vanhempaa. Toisaalta seksuaalisuus on niin tabu, että jopa paritanssi mielletään eroottiseksi, toisaalta taas humalaiset, töistä palaavat bisnesmiehet lääppivät iltametroissa niin, että naismatkustajien on parempi ängetä itsensä vain naisille osoitettuihin junavaunuihin.

Ihmetystä tekstissä herätti Eväsojan kritiikitön suhtautuminen japanilaisten naisten asemaan, maan konservatiivisuuteen ja ilmeisen yleiseen seksuaaliseen härintään. Eväsoja luettelee toteavasti lukemattomia tilanteita, joissa joko hän itse tai hänen ystävänsä ovat kokenut seksuaalista ahdistelua, muttei analysoi sen enempää yhteiskunnassa edelleen vallitsevaa sukupuolten väliseen epätasa-arvoa. Päinvastoin, kirjailija korostaa japanilaisten naisten ”valta-asemaa” perheiden matriarkkoina, vaikken itse näkisi valtana sitä, että minun odotettaisiin jäävän lapsen synnyttyä, tai oikeammin jo heti raskauden alussa, hoitamaan lasta, kotia ja aviomiestä (!) usein jopa lapsen täysi-ikäistymiseen asti…

***

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteessa kohtiin 23. Kirjan nimessä on jokin maa ja 20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *