Nawal El Saadawi – Nainen nollapisteessä

♥♥

Alkuteos Imra’a ’ind Nuqtat al-Sifr (1979)

Kääntöpiiri 2002

”Ja koska maailma oli täynnä valheita, hän joutui maksamaan kalliin hinnan totuudesta.”

Egyptiläiskirjailija Nawal El Saadawin elämänkerta on hengästyttävää luettavaa; hän on kirjailijanuransa lisäksi psykiatriaan erikoistunut lääkäri  ja toiminut usean vuoden kotimaansa hallinnossa terveydenhuollon asiantuntijana. El Saadawi on kirjoittaut lukuisia teoksia arabinaisten kokemasta epätasa-arvosta ja joutunut mielipiteidensä vuoksi  sekä vankilaan että pakenemaan kotimaastaan. Nainen nollapisteessä on ollut kielletty useassa eri Lähi-idän maassa ja kirjailijan mielenkiintoisesta taustasta luettuani, ei ollut ollenkaan vaikea päättää minkä teoksen nappaisin Helmet-lukuhaasteen kiellettyjä kirjoja käsittelevään kohtaan.

Nainen nollapisteessä perustuu tositapahtumiin, El Saadawin vankilassa kohtaaman naisen, Firdauksen elämään. El Saadawi on vankilassa tekemässä tutkimusta naisten neurooseista, kunnes kuulee kuolemantuomiota odottavasta, eriskummallisen ylpeästä Firdauksesta, joka ei suostu puhumaan kenellekään tai anomaan armoa. Lukuisten yritysten jälkeen Firdaus suostuu El Saadawin haastateltavaksi ja kertoo raadollisen elämäntarinansa. Aina omasta isästään ja sedästään alkaen miehet ovat hallinneet Firdausta väkivallalla, mutta lopulta vankilaan johtavan teon seurauksena hän löytää rauhan.

Nainen nollapisteessä on vain noin 150 sivua pitkä, mutta tuntui rutkasti pidemmältä. Firdauksen tarina kulki kehää; aina kun hän karkaa yhden miehen ikeestä, hän päätyi toisen raiskattavaksi ja lopulta prostituoiduksi. Kamalasta kohtalostaan huolimatta Firdauksen tarina jäi jotenkin etäiseksi ja erikoiseksi, erityisesti psyykkisellä tasolla tarkasteltuna. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii se, että Firdauksen maailma järkyttyy raiteiltaan yhden miehen kutsuessa häntä ”kunniattomaksi”. Tämä saa hänet muuttamaan elämänsä suunnan, jottei yksikään ihminen voisi enää ajatella hänestä samalla tavalla. Yhden lauseen merkitys muutoksen aiheuttavana katalysaattorina tuntui oudolta siksi, että Firdaus oli ennen tätä kokenut jo jos jonkinlaista hyvin epäkunnioittavaa raakaa psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa vuosikymmenien ajan.

Kirjassa käytetään ärsyttävänä tehokeinona asioiden toistoa, aivan erityisesti El Saadawi toistelee jatkuvalla syötöllä Firdauksen kohtaamien sivuhenkilöiden silmien ”mustia pyörylöitä ja niiden ympäröimää valkoista kehrää, joka muuttuu aina vain maagisemmaksi”. Firdaus jää sivu toisensa jälkeen kiinni eri ihmisten katseisiin kokien samalla jonkunlaisia kehosta irtaantumiskokemuksia. Olen kirjoittanut aiemminkin siitä, miten inhoan jatkuvaa silmien kuvausta, joten ei varmaan tule yllätyksenä, etten pitänyt siitä tässäkään kirjassa.

Kaiken kaikkiaan aikamoinen pettymys kirjallisessa mielessä ja toisen sydämen El Saadawi ansaitseekin vain ja ainostaan aihevalintansa rohkeuden ja muun elämäntyönsä vuoksi. En ole vielä lukenut kovin paljon Lähi-idän naisten asemasta kertovaa fiktiivistä kirjallisuutta mutta voin lämpimästi suositella turkkilaisen Elif Şafakin tuotantoa. Erityisesti suosittelen yhtä lempikirjaani Kirottua Istanbulia, josta Şafak sai kotimaassaan syytteen ”turkkilaisuuden loukkaamisesta”. Ja lisää naisten asemaan liittyvien kirjojen arvosteluita löydä allaolevasta linkistä (tsekkaa myös vanhan blogin puolelta historiallista fiktiota oleva Valkoisen pilven maa sekä esseekokoelma Ruskeat tytöt)!

***

Ja vielä kertauksena, kirja sopii Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja.

kulttuuri kirjat