Nina Lykke – Ei, ei ja vielä kerran ei

♥♥♥♥

Alkuteos Nei og atter nei (2016)

Gummerus 2019

”Vain matkalla paikasta toiseen hän pystyi näkemään ja ajattelemaan kutakuinkin selkeästi, silloin heräsi heikko toivo, että jos hän vain pääsisi ulos tai kotiin ja jos hän nousisi ylös ja jos hän saisi mentyä nukkumaan ja tulisi talvi, kevät, kesä, syksy, ilta, aamu, yö, päivä, lämmin, kylmä, aurinko, sade.”

Nina Lykke oli entuudestaan minulle tuntematon kirjailija, muistaakseni bongasin hänen uuden romaaninsa kustantamon uutuusluettelosta. Erityisesti poikkeuksellinen nimi ja hurmaava kansi vetivät puoleensa! Norjalaiselta kirjailijalta ei ole vielä suomennettu muita teoksia, Ei, ei ja vielä kerran ei on hänen kolmas romaaninsa.

Ingrid ja Jan ovat olleet yhdessä 25 vuotta ja heidän elämänsä on mennyt kuin käsikirjoituksen mukaan: oma talo, kaksi hyvnkasvatettua lasta sekä jouhevasti edenneet urat. Eräänä päivänä Ingrid alkaa havahtua siihen, ettei tunnista enää elämäänsä omakseen. Miksi hän menee aamulla töihin? Keitä ovat nämä aikuiksi kasvaneet pojat, joiden likaisia kalsareita hän edelleen päivittäin pyykkää? Janin maailma taas mullistuu yhden työpaikan illanvieton seurauksena, jolloin hän ei löydäkään tahdonvoimaa irroittaa kättään viisitoista vuotta nuoremman kollegan, Hannen, reideltä. Hanne taas etsii elämäänsä tulevien lastensa isää ja viimein jotakin pysyvää kaikkien tuulisten vuosien jälkeen.

Kirjan liepeessä olevassa arvostelukatkelmassa mainittiin tarinan olevan ”hulvaton” mikä ei olisi voinut kauempana olla totuudesta. Mitä hulvatonta on surkeassa kolmiodraamassa, jossa kaikki osapuolet ovat omalla tavallaan syvästi onnettomia? Lukemani toisen arvostelun mukaan taas Lykken romaani ei ollut kauhean ainutlaatuinen tarina, mutta itse taas ihastuin siihen heti kättelyssä. Minulla oli muutama muu kirja kesken, kun hain Lykken romaanin kirjastosta ja päätinkin selailla vain muutaman sivun – kunnes havahduin monen kymmenen jälkeen!

Lykke kirjoittaa kolmen keskiluokkaisen päähenkilönsä itseluoduista umpikujista hyvin tarkkanäköisesti ja puhuttelevasti: Hannen sisällä elävästä apinasta, joka pakottaa hänet etsimään pakonomaisesti uutta ja parempaa, kahden naisen loukkuun uudestaan ja uudestaan itsensä ajavasta Janista sekä Ingridistä, joka yhtäkkiä huomaakin näytelleensä elämäänsä vuosikymmenien ajan. Ylemmän keskiluokan ahdinko tuo hyvin ilmi sen, että pinnalliset olosuhteet, kuten arvostettu työpaikka, ihana puutalo rauhallisella asuinalueella tai ylipäätään se, että on aina tehnyt kaiken elämässään oikein, ei välttämättä tuokaan mukanaan onnea.

Mielenkiintoinen sivujuonne tulee myös Ingridin ja Janin kotona asuvien, aikuistumisen kynnyksellä olevien poikien suhteesta vanhempiinsa, joka herättää kysymyksen siitä, voiko pumpulissa kasvattaminen mennä liian pitkälle ja jos näin käy, voiko sille enää tehdä mitään?

Lykken kieli on soljuvaa, tarinan pituus taas on riittävä ollakseen syvällinen muttei liian raskas. Ei, ei ja vielä kerran ei onnistuu vaikeassa kombossa; olemaan samaan aikaan sekä vakava että viihdyttävä.

Muita Pohjoismaihin sijoittuvia kirjoja löydät allaolevan avainsanan takaa!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *