Terhi Tarkiainen – Emily, eli kuinka sukua jatketaan
♥♥♥
Tammi 2022
”Sillä hyvä emäntä osasi paitsi huolehtia vieraistaan myös tehdä näille tiettäväksi, milloin kyläily oli tullut päätökseensä.”
Vanhan blogin puolelta löytyy arvostelu Terhi Tarkiaisen omaperäisestä Pure mua-esikoisteoksesta, jolle odotin jonkun aikaa jatko-osaa. Sitä ei tullut, mutta kirjailijalta ilmestyi 1700-luvulle sijoittuva romaani Kitty, eli kuinka mies tuhotaan. Tämä jäi lukematta, mutta sain kuitenkin varattua samalle aikakaudelle sijoittuvan uusimman teoksen Emily, eli kuinka sukua jatketaan. Samankaltaisesta nimestään huolimatta näillä ei ymmärtääkseni ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Emilyllä on ongelma: hänen miehensä paroni Levin on kadonnut kuin tuhka tuuleen, mutta kartanon tulevaisuus on uhattuna ilman perillistä. Kuin tilattuna,eräänä sateisena iltana ovelle ilmestyy paronin kaukainen sukulainen, hurmaava herra Drake. Ihme kyllä, hän suostuu Emilyn villiin ehdotukseen, ottamaan paronin paikan tämän poissaollessa. Pettämätön suunnitelma alkaa kuitenkin vähitellen mennä pieleen, yhä uusien kutsumattomien vieraiden kolkutellessa ovelle.
Pure mua oli kutkuttava pläjäys huumoria ja vampyyreitä, mutta Tarkiaisella oli vähän liian hauskaa ja vitsikkyys löi yli. Emily on myös hauska, muttei tipahda väkinäisen puolelle. Romaanin nautinnollisuus syntyy päähenkilöiden välisestä kevyn eroottisesta latautuneisuudesta, hersyvästä huumorista ja lopun jännityksentäyteisestä käänteestä. Teosta lukee ensin romanttisena historiallisena fiktiona, ja lukija saakin yllättyä juoneen tupsahtavasta rikostarinasta.
Valitettavasti juonen lopputohinoihin käytetään aivan liikaa tilaa, neljäsataasivuisesta romaanista sata sivua. Kyseenalaistin myös romanssin lopputuloksen sen kaiken jälkeen, mitä herra Drakesta paljastui. En pitänyt myöskään esikoisteoksen farssimaisesta ja epäuskottavasta lopusta.
Romaanin henkilöt käyttäytyvät varmasti vähän liberaalimmin, kuin mitä varattu aatelisnainen ja hänelle vieras hurmurimies todella olisivat muutama sata vuotta sitten käyttäytyneet, mutta sen antaa anteeksi viihtymisen nimissä.
Edelleen pidän pientä toivon kipinää, että saisin lukea tamperelaisen Annan ja vampyyri Vladin romanssin jatkosta, mutta sillä välin taidan matkata uudelleen 1700-luvulle apteekkarintytär Kittyn seikkailuihin. Lisää 1700-1800-sijoittuvia kirjoja löydät allaolevan avainsanan takaa!
