Holly Bourne – Katsokaa miten onnellinen olen
♥♥♥
Alkuteos How Do You Like Me Now? (2018)
Gummerus 2019
Holly Bourne on englantilainen toimittaja ja kirjailija, joka on aiemmin julkaissut nuorten kirjoja, muun muassa loistavia arvosteluja saaneet Oonko ihan normaali? ja Niin käy vain elokuvissa. Muistaakseni bongasin Bournen ensimmäisen aikuisille suunnatun teoksen, Katsokaa miten onnellinen olen, Gummeruksen uutuusluettelosta ja odotin innolla tutustumista itselleni uuteen kirjailijaan.
Tori Baileyn ura kirjailijana ja somevaikuttajana alkoi kuusi vuotta sitten räjähdysmäisesti hänen esikoisteoksensa julkaisusta. Bailey tekee rahaa kehottamalla suorasanaisesti ja kirosanoja säästelemättä naisia elämään elämäänsä anteeksi pyytelemättä, rehellisesti ja juuri niin kuin he itse haluavat. Torin elämä näyttäytyy kadehdittavalta, joista vähäisimpiä tekijöitä eivät suinkaan ole hänen täydelliseltä vaikuttava pitkäaikainen parisuhteensa, upea uransa ja rikkumaton itseluottamuksensa. Mutta totuus on kuitenkin toinen; oikeasti Torin parisuhde rakoilee samalla, kun kaikki hänen ympärillään hankkivat vauvoja ja menevät naimisiin eikä hänellä ole minkäänlaisia ideoita toisen kirjan julkaisua odottavalle kustantamolle. Samalla kun Tori julkaisee mantroja, joiden mukaan kaikkien tulisi rakastaa itseään sellaisena kuin ovat, hän liikkuu pakonomaisesti näyttääkseen vielä vähän laihemmalta.
Odotin kirjan olevan paljon kevyempi takakansitekstinsä perusteella, kuin mitä se todellisuudessa oli (ylempi kuvaus on itse kirjoittamani). Päähenkilö Torin valheessa eläminen ryyditettynä surkealla parisuhteella ja vihamielisyydellä kaikkia onnelliselta vaikuttavia ihmisiä kohtaan oli kirjoitettu jotenkin sellaisella intensiteetillä, että ahdistuksen tunne siirtyi myös lukijaan.
Parhaimmillaan Katsokaa miten onnellinen olen kuvaa sosiaalisen median valheellisuutta ja suosittelenkin tätä jonkinlaisena reality checkinä niille, jotka viettävät tunteja kukkuen erilaisten feedien äärellä joko filtteröimässä omia kuviaan tai kadehtimalla muiden upeita elämiä. Sivuhuomiona muuten sen, että kirjan nimi kuvastaa aivan täydellisesti somen kautta esitettyjä, kiiltokuvamaisia palasia arjestamme – toivommehan usein, että muut katsoisivat miten onnellisia olemme, tykkäisivät kuvasta tai tarinasta ja parhaimmillaan kadehtisivat vähän.
Isona teemana kirjassa on myös länsimaisiin kolmekymppisiin naisiin luodut odotukset ja iän tuomat elämänmuutokset liittyen sen oikean löytämiseen ja perheen perustamiseen. Mainio ristiriita tulee myös siitä, että Tori esittää faneilleen ettei välitä vähääkään näistä paineista, mutta kumminkin hänen sisällään on herännyt äänenlausumattomia toiveita. Miten sellainen nainen, jonka kaikki ovat ajatelleet rohkeasti tekevän toisin, voisi sittenkin valita sen perinteisen tien menettämättä kasvojaan?
On vaikeaa kirjoittaa päähenkilöitä, joissa on inhottavia tai ärsyttäviä ominaisuuksia (esimerkiksi tässä kirjassa siinä epäonnistutaan komeasti) ja usein sellaisista kirjoista onkin helpompi pitää, joiden päähenkilö herättää vain positiivisia tunteita tai empatiaa. Arvostin kovasti sitä, miten Bourne ei pelännyt luoda Torista hahmoa, joka on ajoittain hyvinkin pinnallinen ja itsekeskeinen. Kaiken kaikkiaan ihan oiva kirja, mutta eniten tämä varmaan uppoaa samanlaisessa elämäntilanteessa painiskeleville lukijoille.