Sofia Lundberg – Punainen osoitekirja

♥♥

Alkuteos Den röda adressboken 2017

Otava 2018

Suom. Tuula Kojo

Elämänsä loppupuolella oleva 96-vuotias Doris elää yksin tukholmalaisessa asunnossaan seuranaan vain päivittäin käyvä kodinhoitaja sekä Skype-yhteyden päässä sisarentyttärentytär Jenny. Eräänä päivänä Doris löytää vanhan punaisen osoitekirjansa, johon hän on merkinnyt elämänsä tärkeät henkilöt ja alkaa kirjoittaa Jennylle muistelmiaan osoitekirjaan pohjautuen. Doriksen lapsuudentarina alkaa hänen isänsä tapaturmaisesta kuolemasta, jonka seurauksena köyhä perhe joutuu lähettämään 13-vuotiaan tyttärensä hienostorouvan piiaksi Pariisiin. Kirja liikkuu kahdessa eri aikatasossa, Doriksen nuoruudenpäivissä ja nykyhetkessä.

En ollut lukenut kirjasta kuin kiitettäviä arvosteluja, jotka valitettavasti osoittautuivat omalla kohdallani harhaanjohtaviksi. Teoriassa Punainen osoitekirja kuulosti aivan täydelliseltä, koska rakastan eri aikatasoissa liikkuvia, historiallista fiktiota sisältäviä romaaneja. Tosiasiassa Doriksen elämän hurjat tapahtumat tuntuivat seuraavan toisiaan niin suurella vauhdilla, että kirja jätti olon oudon kylmäksi. Lukijan naamalle ikään kuin läiskitään traagisia tapahtumia kuolemasta raiskauksiin mutta päähenkilöllä ei ole tilaa käsitellä niitä, kun on taas aika seuraavan mullistavan elämäntapahtuman.

En siis jaa ollenkaan kannen (ja kymmenien arvostelujen) kuvausta kirjasta ”vuoden koskettavimpana teoksena”, vaan etäännyin tarinasta niin, etten lopulta juuri välittänyt tietää, mihin Doris seuraavaksi päätyisi.

Jos kirjasta muuten puuttui välillä tunnetta, lopusta sitä löytyi roppakaupalla, koska tarina päättyi ennalta-arvattavan yltiösentimentaalisesti. Viimeinen niitti arkkuun oli myös lopun turha sivujuoni, jossa sukulaistyttö Jenny käy lapsuutensa traumoja läpi Doriksen sairasvuoteella.

Summa summarum, Punainen osoitekirja oli täynnä kamalan isoja teemoja läpijuosten käsiteltynä enkä tämän perusteella aio tarttua kirjailijan seuraavaan kirjaan. Kahteen tähteen päädyin kuitenkin siksi, että tarina toimi hyvin työmatkojen viihdykkeenä äänikirjana ja tykkäsin osoitekirjan käyttämisestä tarinan rakenteena.

Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

Kulttuuri Kirjat

Dolores Redondo – Tämän kaiken minä annan sinulle

♥♥♥♥

Alkuteos Todo esto te daré (2016)

Gummerus 2018

Suom. Sari Selander

”Hän nousi seisomaan, katsoi isäänsä silmiin ja lausui: ”Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua. ””

Aiemmin Baskimaan murhat-trilogian kirjoittanut Dolores Redondo voitti Tämän kaiken minä annan sinulle-kirjallaan espanjankielisen maailman arvostetuimman Premio Planeta-kirjallisuuspalkinnon. Planeta on myös rahallisesti maailman suurimpia kirja-alan palkintoja, sillä nettoaa nimittäin huimat 600 000 euroa!

Kirjan päähenkilö Manuel on juuri saanut kuulla miehensä Álvaron menehtyneen auto-onnettomuudessa Pohjois-Espanjassa. Järkytys ei jää ainoaksi, sillä Manuelille selviää Álvaron olleen rikkaan galicialaisen aatelissuvun Muñiz de Dávilan vesa, joka oli myös perinyt joitakin vuosia sitten isältään markiisin tittelin.

Manuel matkustaa tunnistamaan Álvaron ruumiin ja tapaa samalla juuri poliisinvirastaan eläköityneen santarmi Nogueiran, joka on vakaasti sitä mieltä, että Álvaron kuolema ei ollut tavallinen ulosajo. Manuel joutuu kohtaamaan myös edesmenneen miehensä kylmäkiskoiset ja pöyristyttävän rikkaat sukulaiset, joita hän ei ollut tiennyt muutama päivä sitten vielä ollevan olemassakaan. Vähitellen käy ilmi, että suvun vaiheisiin liittyy muitakin vaiettuja tragedioita ja Manuel saa tuntea olevansa kaikkea muuta kuin tervetullut kartanon vieraaksi.

Olen lukijana yleensä älyttömän kärsimätön ja helposti kyllästyvä. Suht mielenkiintoisiakin tiiliskiviä (joiksi lasken yli 600 sivua pitkät kirjat) kahlaillessani alan yleensä puolivälin paikkeilla laskeskelemaan kuinka monta sivua on vielä jäljellä ja toivon harvoin, että kirja olisi vielä jatkunut.

Vaikka mittaa Redondon tarinalla olikin ja sen kerronta dekkariksi hidasta ja kuvailevaa, nautin lukukokemuksesta suuresti enkä pälyillyt kertaakaan viimeisille sivuille. Vanhaa kartanoa hallitsevan aatelissuvun salaisuudet veivät täysin mukanaan ja myös kirjan sijoittuminen Espanjaan oli virkistävää lukemieni britti- ja jenkkidekkareiden jälkeen. Sivuhenkilöissä oli syvyyttä ja päähenkilön tuska puolisonsa menettämisestä koskettavasti kuvattua, muttei kallistunut ahdistavuuden puolelle. Harmi kyllä, itse loppuratkaisu huipentui jonkinlaiseksi turhan veriseksi murhafarssiksi, vaikka olisin toivonut jotenkin aidompaa ja verkkaisempaa loppua, joka olisi sopinut paremmin muuhun kerrontaan.

Kuitenkin, jos olet hitaiden dekkarien ystävä ja luet vain yhden kirjan ensi kesänä, nappaa rannalle mukaasi tämä! Lisää dekkareiden arvosteluja löydät allaolevan avainsanan takaa.

***

Helmet lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan 42. Kirjailijan nimi viehättää sinua.

Kulttuuri Kirjat