Lucinda Riley – Seitsemän sisarta

♥♥♥

Alkuteos The Seven Sisters (2014)

Bazar 2017

Suom. Hilkka Pekkanen

”Rakkaus ei tunne etäisyyttä, sillä ei ole kotimaata, sen silmät ovat tähtiä varten.”

Irlantilaiskirjailija Lucinda Riley on saanut innoituksensa kirjasarjaansa Seitsemän sisaren eli Seulasten tähdistöstä. Myös sarjan osia tulee olemaan kaiken kaikkiaan seitsemän, jotka kertovat kuuden sisaren tarinan (seitsemännen, kadonneen sisaren tarina nivoutuu kirjailijan mukaan yhteen muiden kanssa viimeisessä osassa).

Kaikki teokset alkavat samasta lähtökohdasta; D’Apliésen sisaret ovat kokoontuneet yhteen Geneven kotiinsa suremaan adoptioisänsä Papa Saltin kuolemaa. Papa Saltin viimeinen toivomus on ollut tulla haudatuksi mereen eivätkä sisaret siten saa viettää perinteisiä hautajaisia. Yhteenkokoontuessaan Papa Saltin uskottuna toiminut lakimies antaa jokaiselle sisarukselle isänsä kirjoittaman kirjeen, jonka lisäksi he pääsevät näkemään ensimmäistä kertaa isänsä takapihalle pystyttämän armillaarin. Armillaarissa lukee koordinaatit jokaisen sisaren syntymäkodille, joka tarjoaa heille mahdollisuuden lähteä matkalle selvittämään lisää taustastaan ja biologisesta perheestään.

Ensimmäinen teos keskittyy sisaruksista vanhimman, Maian, tarinaan. Maian isältään saamat koordinaatit löytyvät Brasiliasta, Rio de Janeirosta, paikantuen tarkalleen ottaen Rion hienostoalueen komeaan kartanoon. Toisin kuin pesästään lentäneet sisarensa, Maia on elänyt koko elämänsä Genevessä isänsä kanssa ja mahdollisuus selvittää taustaansa täysin vieraassa maassa kauhistuttaa häntä. Maia muistaa kuitenkin yhteistyökumppaninsa,brasilialaiskirjailija Florianon, ja päättää uskaltautua matkustamaan kaupunkiin tämän vieraaksi. Vähitellen Maian suvun historia alkaa paljastua…

Luin Maian suvun tarinan suhteellisen nopsaan sujuvan tekstin ja mielenkiintoisten, 1920-luvun Rio de Janeirosta ja Pariisista kertovien lukujen vuoksi. Maian ja tämän sisarusten oma tarina taas jätti jälkeensä liudan kysymyksiä, jotka johtuivat juonen kummallisuuksista, siis poissulkien kirjailijan tarkoitukselliset juonenaukot, jotka selviävät vasta jatko-osissa.

Omituiselta tuntui ylipäätään sisarusten adoptioisän harjoittama ”lasten keräily” ympäri maailmaa ja se, etteivät he tienneet niin kovin rakkaasta isästään yhtään mitään, eivät edes sitä, mitä tämä mystinen herra teki työkseen. Jos muistan oikein, kukaan sisaruksista ei myöskään ollut ikinä aiemmin ottanut taustaansa puheeksi isänsä kanssa, joka jos jokin, tuntuu erikoiselta. Vaikka omakohtaista kokemusta adoptiosta ei ole, voisin kuvitella kysymyksen omista juurista heräävän viimeistään aikuistumisen kynnyksellä.

Riley on tehnyt kunnioitettavan työn historiallisten faktojen selvittämisessä, erityisesti Rio de Janeiron Cristo-patsaan rakentamisurakan nivoutuminen päähenkilön tarinaan oli hienosti toteutettu. Suosittelisin tätä kirjaa jonkinlaisena kesälomakirjana ja rakkausromaanina, johon ei tule suhtautua kovin vakavasti (kuten minulla taitaa olla liiaksi tapana).

***

Katson kirjan sisältämän kahden rakkaustarinan vuoksi sen sopivan Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 6. Rakkausromaani.

Kulttuuri Kirjat

Garth Nix – Sabriel

♥♥♥

Alkuteos Sabriel (1995)

WSOY 2004

Suom. Kaisa Kattelus

Ja taas vuorossa arvostelu fantasian ystäville! Bongasin australialaiskirjailija Garth Nixin Sabriel-kirjan Kööpenhaminan matkalla erään air bnb-asunnon kirjahyllystä. Tsekkasin Goodreadsista sen saaneen loistavat arvostelut ja nyt, vähän yli vuosi myöhemmin se pääsi vihdoin luennan alle.

Sabrielin tuntema maailma on aina jakautunut kahteen, hänen isänsä Abhorsen asustaa maagisen Vanhan valtakunnan puolella ja Sabriel itse tarkasti vartioidun muurin takana, Alcestierren tyttökoulun suojissa. Abhorsen on kuuluisa manaaja, mutta päinvastoin kuin muut samaa ammattia harjoittavat, hän on ottanut tehtäväkseen palauttaa maan päällä vaeltavat vainajat takaisin kuolemaan eläviä piinaamasta. Sabrielin elämä muuttuu, kun hän saa tuonelasta viestin,jonka mukaan hänen isänsä on kadonnut jäljettömiin. Viestintuojan mukana Sabriel saa isänsä tärkeimmän omaisuuden, kuolleiden käskemistä varten luodut kellot sekä manaajan miekan.

Sabriel matkustaa ensimmäisen kerran sitten lapsuutensa Vanhaan valtakuntaan ja toteaa sen joutuneen vainajien valtaan. Matkalle hän saa mukaansa isänsä talosta löytämänsä puhuvan Mogget-kissan, jolla on suuri salaisuus kannettavanaan.

Sabriel oli mainio lukukokemus! Tuntui ihanalta uppotua täysin vieraan kirjailijan luomaan maailmaan, jonka lainalainsuuksista ja mahdollisuuksista en tiennyt mitään etukäteen. Sabriel on sankarittarena voimakas ja rohkea heti tarinan alusta, joka on virkistävää, koska YA-fantasiassa pääroolissa olevien nuorten naisten roolit rakennetaan useimmiten ”heikosta ja tavallisesta rohkeaksi ja kyvykkääksi”-typpisellä, ennustettavalla kaavalla. Sabriel ei toki ollut mitenkään tyhmänrohkea, vaan kehittyi hahmona, mutta pidin silti kovasti siitä, miten vahvaksi hänen hahmonsa oli kirjoitettu. Pienenä bonuksena Sabrielissa oli sen alusta löytyvä kartta, rakastan erityisesti fantasiamaailmojen karttoja yli kaiken.

Yleensä kaipaan kirjoihin tiivistämistä, mutta Sabrielin kohdalla olisin toivonut pikemminkin tarinan venyttämistä. Sabriel ei jatka sankarittarena trilogian seuraavassa kirjassa ja tässä ensimmäisessä käytiinkin rivakasti juonenkaari alusta aina lopputaisteluihin asti. Kirjan lyhyyden vuoksi pääjuonta ympäröivän fantasiamaailman taustat jäivät pitkälti selittämättä, mikä oli harmi, koska lisätieto olisi syventänyt lukukokemusta entisestään. Totesin myös, että elämään palanneet vainajat eivät ole suosikkipahiksiani, joka laski tähtimäärän kolmeen.

Kulttuuri Kirjat