♥♥♥

Alkuteos Eleanor Oliphant is Completely Fine (2017)

WSOY 2018

Suom. Sari Karhulahti

”Kai minä olen olemassa. Epäilen usein, etten ole, että olen oman mielikuvitukseni tuotetta.”

Eleanorille kuuluu ihan hyvää on Gail Honeymanin esikoisteos ja saanut kiitettävää palautetta, Goodreadsin keskiarvo on jopa 4,32 viidestä. Kirja julkaistiin viime vuonna suomeksi ja sitä luettiin ja arvioitiin ahkerasti kirjablogeissa. Nyt sain minäkin aikaiseksi, kun bongasin sen äänikirjojen alennusmyynnistä!

Eleanor Oliphant on kolmikymppinen toimistotyöntekijä, jonka arki on rullannut jo vuosikausia samalla kaavalla. Jokaikinen arkiaamu (ja tällä tarkoitan todellakin jokaikinen, koska Eleanor ei ole ollut päivääkään sairaslomalla) hän matkustaa töihin, viettää lounastauon yksin sanaristikon parissa ja palaa iltapäivällä kotiin, jossa häntä odottaa vain Pollyksi nimetty huonekasvi. Viikonloput Eleanor viettää vodkapullo seuranaan kuluttaen aikaa muun muassa järjestelemällä säilyketölkit aakkosjärjestykseen. Eleanorilla ei ole muuta sosiaalista elämää kuin keskiviikkoisin soittava äiti ja muutaman kerran vuodessa piipahtava sosiaalityöntekijä. Eleanorin elämä kuitenkin luiskahtaa sijoiltaan tapahtumaketjun seurauksena, joka saa alkunsa sairauskohtauksen saaneen vanhan herran auttamisesta sairaalaan.

Kirja ei ollut kevyttä luettavaa, koska sen läpileikkaavana teemana on päähenkilön yksinäisyys ja traagiset elämäntapahtumat. En kuitenkaan kokenut tarinaa raskaaksi, vaan pikemminkin surulliseksi pienin huumorin pirskahduksin. Vaikka Eleanor on kokenut paljon epäoikeudenmukaisuutta ja hylkäyksiä, hän ei ole jäänyt makaamaan itsesäälin kouriin vaan porskuttaa eteenpäin niillä keinoilla mitä on saanut. Huumoria tarinaan tuo Eleanorin tutustuminen lukuisiin hänelle tuntemattomiin seuraelämän sääntöihin,joka tuo hauskasti näkyväksi monet itsestäänselvinä pitämämme käyttäytymisnormit.

Vaikka Eleanorille kuuluu ihan hyvää oli ihan viihdyttävä ja hyvä esikoisteokseksi, se ei onnistunut viemään minua täysin mukanaan. Pidin esimerkiksi päähenkilön traumaattisen historian käsittelyä (tai käsittelemättömyyttä) ja siitä selviytymistä psykologisesti hieman epäuskottavana. Pisteet kuitenkin Honeymanille virkistävän, erilaisen antisankarihahmon luomisesta.

***

Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan 40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia.