Fortnite Battle Royale

Putoa saarelle. Väistä nousevaa myrskyä. Yritä säilyä hengissä. Toista.

fortnite_aloitus_0.jpg

Olin kavereilta kuullut, että nuorisolla on uusi harrastus ja lehdessäkin mainostettiin, kuinka Fortnite koukuttaa. Kokeilun kynnys on matalalla, kun peli on ilmainen, eikä vaadi pleikkarilla edes voimassa olevaa plus-jäsenyyttä. Vaikka yleensä pelaamme local co-op-pelejä (eli samassa paikassa samalla koneella pelattavia yhteistyöpelejä), Fortnitessä houkutti mahdollisuus ottaa välillä matsia netin yli kavereidenkin kanssa.

 

Fortnite Battle Royale on nimensä mukaisesti lainannut alkuasetelman Battle Royale -elokuvasta. Maksimissaan sadan hengen joukko pelaajia tiputetaan saarelle, jossa viimeinen hengissä oleva voittaa. Kentästä löytyy reipas määrä aseita, ammuksia ja käytännössä kaiken voi pistää palasiksi, jotta saa kerättyä rakennusmateriaalia. Peliä voi pelata joko yksin kaikkia vastaan, neljän hengen tiimeissä tai massiivisissa 50 versus 50 peleissä. Saari on hauskan värikäs ja sieltä löytyy pirteitä yksityiskohtia, kuten hylätty disko musiikkeineen. Ilmeisesti kartta muuttuu aina, kun pelissä alkaa uusi “Season” parin kuukauden välein, nyt saarelta löytyi kraaterimonttuja.

 

Valikkojen ja tutoriaalien suurena vihaajana oli ilo ensimmäisellä testikerralla hypätä suoraan peliin. Hahmoa ei tarvitse speksata, se arpoutuu itsestään ja pelin alkaessa näytöllä näkyy suoraan mikä toimii milläkin namiskalla. Hyppäsin suoraan kylään, joista pitäisi löytyä eniten aseita ja varusteita, ja kuolin 10 sekunnin päästä laskeutumisesta. Oli helppo päätellä, että uutena pelaajana EI kannata suunnata kaikista ruuhkaisimpaan kohtaan saarta.

fortnite_rakentelu_0.jpg

 

Seuraava oivallus oli, että rakentaminen ei tässä pelissä tarkoita hienoimman linnakkeen tekoa, vaan viholliset yhtä aikaa juoksevat, ampuvat ja rakentavat lennosta sekalaisia seiniä ja portaita. Superlinnakkeen rakentaminen olisikin turhaa, sillä kenttä tiivistyy pikku hiljaa ympäröivän myrskyn edetessä. Alkuun tehty linnoitus saattaa hyvinkin jäädä pelialueen ulkopuolelle. Toisaalta rakentaminen on niin nopeaa, että painovoimaa uhmaavia rakennelmia voi tehdä aina tarpeen mukaan uuteen paikkaan.

 

Pääsimme toisella pelikerralla testaamaan co-oppia. Sattuneesta syystä taloudesta löytyy PS4 sekä olohuoneesta että makuuhuoneesta. Peliä ei siis voi pelata samalla koneella kaksi henkilöä, mikä on harmi. Naapurit varmasti arvostavat kun huutelemme ohjeita toisillemme seinän eri puolilta. Yhteistyöhön pääsi helposti kiinni, kun kartta antaa seurata missä kaveri on ja kokeneemmat pelaajat ovat selvästi kehittäneet sanattoman viestinnän tapoja toimia tiimeinä. Esimerkiksi parempia aseita voi tiputella kaverille ja kartta auttaa hakeutumaan oikeisiin paikkoihin. Lähinnä keskinäinen huutelumme onkin luokkaa “Joku ampuu, ei näy mistä, tuu auttaa!” ja “Tää on ihan huijausta, ei tuollaista voi rakentaa!”. Se toisaalta myös tarkoittaa, että konkreettista yhteistyötä on melko vähän: Kummallakin on omat aseet ja samat ominaisuudet. Toisen voi auttaa pystyyn, jos on saanut osumaa, mutta muuten jokainen pelaa aikalailla omaa peliään. Kaverin pitäminen hengissä ei siis ole pakollista, vaikka siitä on hyötyä. Peli ei kannusta varsinkaan vieraiden kanssa pelatessa erityiseen lojaaliuteen, voiton voi saada vaikka hengailisi toisella puolella saarta.

 

img_20180901_171507_0.jpg

Onneksi välissä on vain yksi seinä.

 

Pelin ehdoton plussa on sen tahti. Yksi matsi kestää omasta taitotasosta ja tuurista riippuen maksimissaan 20 minuuttia, eikä uuteen pääseminen vaadi pitkää odottelua. Yhteistä peliaikaa ei tarvitse käyttää siihen, että toinen pelaaja valitsee ikuisuuden aseitaan, eivätkä serveritkään ole hidastelleet peliin yhdistäessä.

 

Peli täyttää hyvän ajanvietepelin tuntomerkit: nopea tahti houkuttelee kokeilemaan vielä yhden kerran, oman tiimin väliset taitoerot eivät haittaa pelaamista ja keskinäisen riippuvuuden vähyys auttaa välttämään riitoja kotisohvilla. Toisaalta peli alkaa nopeasti toistaa itseään, eikä eri pelimoodeissakaan ole lopulta kovin paljon eroa. Karttaa ei ehdi onneksi koluta läpi ihan parilla pelikerralla, mutta tuntuu, että peli voisi ottaa siitä vielä enemmän irti. Ehkä myös mahdollisuus hitaampaan moodiin ja rauhallisempaan ansojen rakenteluun voisi olla kivaa vaihtelua myös Battle Royal -versiossa (tämä on siis pelin toinen versio, ekaa versiota pelataan itsekseen melko eri tyyliin). Parin pelikerran jälkeen ei ihan voi ymmärtää miksi peli niin kovasti koukuttaa kouluikäisiä, mutta voittaa sitcomien katsomisen sunnuntai-iltapäivän harrastuksena.

 

Arvio:

+ Hintansa väärti (ilmainen)

+ Reipas tahti, helppo aloittaa, oppia ja lopettaa

+ Pirteän näköinen ja kiva tunnelma

Toistaa itseään nopeasti

– Ei lopulta tarjoa kovin paljon haastetta, tuurilla suuri osuus

+/- Mukavaa co-op puuhaa, mutta ei vaadi oikeaa yhteistyötä

-Susanna

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *