Hidden Agenda – Kenen arvioon voi luottaa?

Pappi, poliisi vai murhaaja – Kenen arvioon voi luottaa?

Kauhuleffoja matkivalla Until Dawn -pelillään kiitosta niittänyt Supermassive Games jatkaa interaktiivisten elokuvapelien saralla uutukaisessaan Hidden Agenda. Until Dawnista poiketen Hidden Agendassa se vähäkin tietyn hahmon pelaaminen ja kontrollointi on jätetty unholaan ja tilalle on viritelty eräänlainen seurapeli. Hahmon kontrolloinnin lisäksi romukoppaan on heitetty myös peliohjain ja kukin pelaaja joutuukin kaivamaan kännykkänsä taskustaan pelisessiota varten. Ei sinänsä huono idea, ei ole siis pakko hankkia montaa ohjainta satunnaista pelaamista varten. Kännykästä käytetään hyväksi lähinnä kosketusnäyttöominaisuutta, ja sitä, että muut pelaajat eivät näe mitä jokainen näprää omalla ruudulla.

 

Pelin tarina on lyhyehkö sarjamurhaajadekkari: Pelissä pelataan poliisia, joka luulee jo saaneensa oikean miehen telkien taakse, mutta viime hetkillä ennen teloitusta murhaaja kiistääkin kaiken. Pelaajien pitää yrittää selvittää mistä on kyse ennen kuin tulee uusia ruumiita tai väärä mies teloitetaan.

 

Pelimekaniikka on simppeli: valitaan reagoiko hahmo aggressiivisesti vai puolustellen, skeptisesti vai luottavaisesti ja niin edelleen. Moninpelin tästä tekee se, että se eniten ääniä saanut valinta voittaa ja valinnoilla on vaikutuksia pelin juonenkäänteisiin. Välillä kohtauksia maustamaan tulee pieniä reaktiopelejä, jolloin pitää varoa kompuroimasta, ampua rosvoa tai etsiä johtolankoja ruudulta kännykkää touchpadina käyttäen.

 

Aina osioiden välissä peli myös pyytää pelaajia äänestämään keskuudestaan kuka on kaikista luotettavin, kuka on kylmähermoisin ja vastaavia. Tietyn kohtauksen tullessa päälle pallo heitetään sitten tälle peliporukan luotettavimmalle kaverille, joka joutuu tekemään valinnan tilanteessa, joka jollain tavalla sivuaa tätä luonteenpiirrettä. Tämä on siis se merkittävin seurapeliosuus. Lisäksi kullakin pelaajalla on käytössä ns. ässiä hihassa, jolla oma valinta voittaa, vaikka enemmistö äänestikin toisin.

 

Kahdestaan pelatessa äänestäminen ei vaan valitettavasti oikein toimi. Äänestimme joka kerta itseämme meistä kahdesta luotettavammaksi, rohkeammaksi jne. ja asia ratkesi arvalla. Isommalla porukalla tuo olisi voinut olla kiva osa peliä.

 

Idea juonivetoisesta pelistä, jossa valintoja ohjataan seurueessa, on mielestämme hyvä. Toteutus kuitenkin ontuu. Kässäri on korkeintaan keskitasoa, peli on onnettoman lyhyt ja valinnat eivät ole riittävän haastavia toisin kuin vaikka monissa Telltalen (Walking Dead, Game of Thrones jne) seikkailupeleissä. Rytmitys ontuu ja jotenkin kunnon draamaa ei saada aikaiseksi, kun hahmoihin ei oikein ehditä paneutua. Until Dawnin perusteella olisi osannut odottaa parempaa.

 

Arvio:

+ Idea tarinavetoisesta moninpelattavasta seurapelistä on hyvä

+/- äänestäminen pelimekaniikkana voisi olla porukalla hauska

+ Tapahtumat tuntuivat oikeasti vaikuttavan tarinaan,

– vaikka tarina olikin huono

– Draama uupuu, rytmitys jotenkin pielessä

– Varsinaista pelattavaa melko vähän

 

Tero: 2/5

Susanna: 2/5

-Tero