Yö on pitkä ja pimeä.

Mitä tekisit ensimmäisenä, jos joutuisit mystisen portaalin kautta uuteen, vihamieliseen maailmaan mukanasi vain taskuista löytyvät tavarat? Tämän pelin mukaan keräisit kukkia ja pelastaisit niillä mielenterveytesi. Seuraavaksi kannattaa etsiä poltettavia oksia ja pari porkkanaa, ja toivoa, että selviät seuraavaan aamuun.

Don’t Starve Together on selviytymispeli, jossa hieman erilaisilla ominaisuuksilla varustetut hahmot koittavat sinnitellä hengissä keräillen tavaroita, rakennellen varustuksia ja enimmäkseen vältellen vihallisia. Pelin maailma on loputtoman vihamielinen: pimeys syö mielenterveyttä, nälkä uhkaa koko ajan ja jopa puut voivat hyökätä päälle. Maailma ei anna armoa, eli kun kuolema korjaa, on aloitettava aina alusta. Meidän taloudessa peli on jakanut mielipiteitä, sillä toinen jaksaa tahkota kolmea ensimmäistä päivää loputtomiin, kun toiselle maksimimäärä toistoa on kaksi.

Maailma on täynnä kerättäviä esineitä ja asioita. Puita pitää hakata poltettavaksi, kunhan saa rakennettua kirveen, puiden tuhkaa tarvitaan seuraavan esineen tekoon jne. Ruokaa löytää aluksi maastosta, mutta lopulta sitä on opittava viljelemään ja säilömään, sillä talven tullen ei porkkanoilla eletä. Peli ei varsinaisesti neuvo kovinkaan paljon, vaan näkökulmasta riippuen pelaaja saa joko oivaltamisen iloa tai kokee aitoa turhautumista, kun huomaa lopulta homehtuneilla marjoillakin olevan käyttötarkoituksen. Netistä löytääkin reippaasti vinkkejä kuinka pitää hahmo pidemmälle hengissä.

Don’t Starve Togetherin hyvä puoli kaksin- tai moninpelattavana on, että sitä voi pelata sekä paikallisesti yhdessä että verkossa. Myös muiden ihmisten kanssa pelaaminen onnistuu, joskin koin tuskan hetkiä, kun vieras ihminen huhuili mikkiin minua pelastamaan hänen hahmonsa toisella puolella pelikarttaa, eikä playstationilla pystynyt chattaamaan takaisin, kun mikki oli hukassa. Pelissä voi liittyä verkossa avoimena oleviin maailmoihin, joissa muut voivat olla jo samoilleet pidempäänkin.

Don’t Starve on alunperin yksinpelattava peli, mutta kääntynyt hyvin yhdessä pelattavaksi. Kaverista on myös oikeasti apua, ystävä on ainut joka voi myös herättää tarvittaessa henkiin. Myös vieraiden kanssa pelaaminen onnistuu, mutta emme ole testanneet toisia pelaajia vihollisina. Vaaroiksi riittävät nälkäkuolema ja erilaiset otukset, joita riittää.

Minä olen jaksanut tahkota peliä enemmänkin, mutta Tero turhautui melko nopeasti. Alkuun pääseminen vaatii toistoa, eikä alkua voi mitenkään nopeuttaa. Jokaisen kuoleman jälkeen aloittaa nollasta. Pelaajalta vaaditaan mielenlujuutta ja sietokykyä julman luonnon oikuille, mikä ei ehkä strategiapelaajia kiehdo. Sattumalla on suuri merkitys. Pelissä on myös yhtä aikaa paljon sisältöä että vähän: alkuvaiheen sisältöä joutuu toistamaan niin paljon että siihen kyllästyy, kunnes tulee uusia elementtejä mukaan esimerkiksi vuodenaikojen vaihtelun myötä. Muutokset eivät ole niin suuria, että ne jaksaisivat kaikkia motivoida jatkamaan.

Kaiken kaikkiaan Don’t Starve Togerther on hyvä ja vaativa kaksinpelattava. Tulee nuoruus mieleen, kun hinkkaa samaa asiaa pelikerrasta toiseen.

Arvio:

+ Tarpeeksi vaativa

+ Puuhaa riittää

+ Hauska ja oivaltava

+ Voi pelata sekä verkossa että paikan päällä yhdessä

– Vaikea, välillä turhauttava

– Toistoa

– Ei oikein anna onnistumisen kokemuksia

Susanna 4/5

Tero 3,5/5

Meksikolaista showpainia, kuolleiden valtakuntaa ja metroidvaniaa yhdistävä Guacamelee on leppoinen hyppelytappelupeli. Ideana on pelastaa nainen pulasta joltain pahikselta, joka hänet kaappasi. Matkalla törmätään vanhaan vuoheksi muuttuvaksi papparaiseen ja muihin vähän erikoisempiin hahmoihin. Peli tukee jopa neljää pelaajaa, which is nice, mutta hyppelykohtauksissa homma menee sitä sekavammaksi, mitä useampia naamiopäisiä kostajia ruudulla. Tappelut on kohtalaisen kaaoottista, mutta viihdyttävää mättöä. Haastetta löytyy riittävästi, vaikka kahdella pelaajalla pomotappelut voikin hoitaa nössötaktiikalla  vuorotellen kuollen, kun kuolleista palaa aina kymmenen 10 sekunnin päästä täysillä energioilla.

Hyppelykohtauksissa menee välillä aivot solmuun, kun pitää vaihdella ulottuvuuksia ja käyttää koko ajan laajenevaa liikekavalkaadia. Osa näistä on paperilla helppoja, mutta sitten joutuu kyllä aika monesti nakuttamaan joitain kohtia ennen kuin onnistuu. Mitkään kohdat eivät silti tunnu ylitsepääsemättömiltä.

Hieman ehtii kuitenkin tympääntyminen iskeä ennen lopputekstejä. Taistelut kun ovat lopulta vähän itseääntoistavia pidemmän päälle eikä kenttädesignkaan mitenkään aivoja hivele. Tästä huolimatta varsin viihdyttävä peli ja mielenkiinnolla odotan, että onko jatko-osa vielä hionut peliä kaikin puolin paremmaksi. Ilmeisesti peli ei kuitenkaan ole ihan loputtoman pitkä, mutta meillä meni aina pitkien taukojen jälkeen vähän liian pitkää haahuillessa ja suuntaa etsiessä.

7/10

Arvio:

+hauska idea ja freesi maailma

+haastetta riittää sopivasti

+peli ei ole haudanvakava vaan huumoriakin löytyy

+tukee jopa neljän pelaajan moninpeliä ja mukaan voi liittyä ja lähteä miten haluaa

-hieman itseääntoistava

-kenttädesign

-välillä suunta hukassa

Susanna: 3,5/5

Tero: 7/10

Saatavilla: kaikki mahdolliset laitteet

-Tero