Salt and Sanctuary

Ikuisen hämärän maassa kukaan ei kuule huutoasi.

Salt and Sanctuaryssä hypitään ja hakataan vihollisia hieman harmaan melankolisessa fantasiamaailmassa. Jos Susanna ei inhoaisi laiskaa pelinörttien namedroppailua, niin varmaan kuvaisin peliä metroidvaniaksi (Dark) Souls -vaikutteilla. Homman juju on suolan kerääminen, jota käytetään pelihahmon tasojen nostamiseen. Vitsi on siinä, että jos henki lähtee, niin suolasäkki tipahtaa siihen paikkaan, jossa kuolo korjasi. Sitten herätään henkiin edelliseltä pyhätöltä, ja jos onnistuu pääsemään takaisin kuolinpaikkaansa, niin saa sielut eli kokemuspisteet eli suolat takaisin. Jos kuolet ennen kuin saat säkin takaisin, niin sinne meni nekin ja sitten ärsyttää. Kuole ja toista.

 

Pelissä on varmaan jokin juoni, mutta se ei ole niin olennaista. Maailma ja tunnelma ovat oleellisempia ja ne koostuvat sieltä täältä löytyvistä mystisistä tiedonhyppysistä. Lajityypille uskollisena välillä tapetaan pomovastustajia ja tietenkin maailma on avoin eli jokaiseen suuntaan pääsee sekoilemaan kunnes tulee seinä tai väliaikainen este vastaan. Väliaikaiset esteet voi ohittaa myöhemmin, kun on saatu uusia kykyjä kuten tuplahyppy tai mystinen kyky kääntää painovoima päälaelleen.

 

Hahmonkehityksen lisäksi mukana on tietenkin läjä erilaisia aseita ja panssareita, joita kehitellä. Asetyyppejä on kymmenkunta erilaista ja erilaisia aseita varmaan satoja. Myös erilaisia käyttöesineitä löytyy elinvoimaputeleista kaikenlaiseen aseet tuleen sytyttäviin viritelmiin. Erilaista sälää on oikeastaan jopa pikkuisen liikaa ja niiden kanssa valikoissa sekoilu vie myös aikaa, mutta on onneksi vapaaehtoista. Kaksistaan pelatessa onneksi toinen hahmo voi jatkaa seikkailua, jos toinen jää miettimään mihin suuntaan hahmoa kehittäisi seuraavaksi.

 

Peliä ei selkeästikään olen alunperin suunniteltu kaksinpeliksi, mutta siihen se soveltuu kuitenkin yllättävän hyvin. Kaksinpelikin aloitetaan siten, että yksinpelissä pyhätössä jutellaan paikalliselle vuokravälitysfirman kaverille, joka sitten tupsauttaa apurin eli toisen pelaajan peliin. Olettaen, että toisella pelaajalla on ensiksi hahmo luotuna yksinpeliin. Ja olettaen, että siellä löydät ensin sen pyhätön, jossa se VMP:n kaveri päivysti. Mitenkään liian helpoksi asia ei siis ole tehty, mutta alun jälkeen se oli minuutin operaatio saada toinen peliin mukaan.

 

Salt and Sanctuary on kenties paras yhteinen pelikokemuksemme tähän mennessä. Pelissä on riittävästi haastetta ja syvyyttä. Tutkittavaa riittää vaikka kuinka ja maailma on mielenkiintoinen. Ehkä grafiikka voisi olla vähemmän masentavaa, mutta sopii tunnelmaan. Mitenkään maailman omaperäisin peli ei ole kyseessä ja etenkin Souls-pelien fanit ovat osa olleet pettyneitä tähän. Se kieltämättä ottaa vaikutteita sieltä suunnalta enemmän kuin vähän, mutta 2d-maailmaan siirtyminen sekä erittäin viihdyttävän kaksinpelin lisääminen konseptiin. Jos peliä taas tarkastelee enemmänkin MetroidCastlevania-pelien jatkumoa, niin siinä se hoitaa homman mallikkaasti ja tyylillä kotiin. Ja jos lähtee kopioimaan muilta ideoita, niin miksei kopioisi parhaita?

 

Arvio:

+ Oikea vaikeustaso, ei päästä liian helpolla, mutta etenee

+ Tarpeeksi eri reittejä ja polkuja eteenpäin

+ Hyvä rytmi, tulee oikeassa tahdissa uusia ominaisuuksia

+ Todellista yhdessä pelaamista, esim. henkiinherättämismahdollisuus

+/- Melankolinen maailma

+-Toistoa liikaa

– Liikaa aseita, sälää, kehitysvaihtoehtoja

Tero: 5/5

Susanna: 5/5

Saatavilla: PS4, Nintendo Switch, PC