Juna vie minut Ouluun, sitten linja-auto Iihin, joka toistaiseksi on minulle pelkkä piste kartalla. Olen saanut residenssipaikan ystäväni kanssa iiläisestä taidekeskuksesta, ja siellä on tarkoitus viettää seuraava kuukausi.

Usein tuntuu kertakaikkisen absurdilta, kuinka yhteisöttömäksi olemme yhteiskuntamme rakentaneet. Muka edistyksellisen, muka terveen, muka mukavan elintilamme. Missä kukaan ei kuulu varsinaisesti mihinkään, missä jokainen tavoittelee vain oman yksilöllisen elämänpolkunsa jaloa rakentamista, missä velvollisuus toisista ulkoistetaan muualle. Alkukantaisemmissa yhteiskunnissa elävät katsovat eristäytyneen erillistä rämpimistämme ja nauravat partaansa. Tai ehkä itkevät. Edelleen kaipaan ympärilleni heimoa, joka olisi […]

Palautin Kirjansitojan suomennoksen kustannustoimittajalle tänään. Nyt se on ohi: minut Oxfordiin – konkeettisesti viideksi viikoksi, mielessäni miltei vuodeksi – vieneet Pip Williamsin historialliset romaanit on molemmat suomennettu. Minkään toisen käännöksen yhteydessä en ole saanut oppia yhtä paljon ammattitietoutta ja -sanastoa. Enkä minkään toisen suomennusprojektin vuoksi ole saanut vielä muuttaa keskelle romaanin tapahtumapaikkoja. Lapset henkäisivät oman […]

Mitä ovat nämä päivät, joina kaikki on sameaa ja maailma jähmettynyt paikoilleen? Herään päivä ja viikko toisensa jälkeen väsyneenä, oikolukuni edistyy niin verkkaisesti että näytän oikeastaan liikkuvani taaksepäin, ja on kuin olisin talomme tyytyväinen ja typerystynyt vanki. Ulkomaailmasta en tiedä enää mitään enkä välitä. Ajattelen alinomaa ruokaa. En ole kunnolla sairas enkä kunnolla terve, ja […]

Vaikka et olisi sellainen kuin toivoisit, esitä, että olet. Ihmisten reaktiot riippuvat lopulta vain sanoistasi ja teoistasi, ei siitä, millaiseksi itse itsesi tunnet. Teeskentele.

Tein ensimmäisen suomennoskävelyni Jerichoon. ”Scriptorium. Sana kuulostaa siltä kuin kyseessä olisi ollut ylväs rakennus, jossa kevyimmätkin askelet kaikuisivat marmorilattian ja kullatun kupolikaton välillä. Mutta pelkkä vaja se oli, liiteri oxfordilaisen talon takapihalla. Lapioiden ja haravoiden säilytyksen sijaan vajaan varastoitiin sanoja. Jokainen englannin kielen sana oli kirjoitettu postikortin kokoiselle paperilapulle. Vapaaehtoiset lähettivät niitä kaikista maailman kolkista, […]

Leppäkerttusade. Avaan kylpyhuoneen ikkunan tuuletustarkoitus mielessäni, ja  leppäkerttuja ropisee kymmenittäin ellei sadoittain päälleni, ikkunalaudalle, pöntölle, lattialle. Onko tämä joku jumalan vitsaus, ajattelen. Sitten mielessä alkaa soida Lennä lennä, jota tänäkään iltana en ole laulamassa pienimmälleni. Koko ensimmäinen päivä kuluu asettumiseen. On tutustuttava asuntoon ja ympäristöön, ratkottava toimimattomuusongelmia, etsittävä tavaroita, purettava laukkuja. Hiljalleen löytyy lisää valaisimia, […]

Olen saapunut Oxfordiin. Ensivaikutelma iltakymmeneltä: ei ketään missään. Hämärät kadut rautatieaseman ympäristössä ovat autiot, ja vaikka asuntojen ikkunoista loistaakin verhojen takaa valoa, koko vartin mittaisen kävelyni aikana ohitseni ei aja kuin auto tai pari. Kuin olisin saapunut pikkukylään. Olen uupunut yli neljäntoista tunnin matkastani ja harkitsen ensin kahden bussin, jopa taksin ottamista asemalta. Sitten seikkailumieli […]

When I was younger, I used to be very active in Couchsurfing and several other hospitality networks. Dozens of people have stayed in our home and sometimes still do. Even when travelling with children, we have extremely rarely stayed in a hostel. For me, it’s a bizarre idea to spend time in a foreign country […]

Herään keskellä yötä ääniin enkä saa enää unta. Vilkaisen kelloa: 1.43. Pieni vieressäni tuhisee heräämättä. Nyt he tulevat. Ensimmäinen perhe saapui viikko sitten. Äiti, isä, kuusivuotias tytär. Ei yhteistä kieltä välillämme. Vakavailmeiset vanhemmat. Tytär lettipäinen ja valpaskatseinen. Huoneessa merkillinen äänien kontrasti: tytön ja puolitoistavuotiaamme yhteisten leikkien hilpeä nauru ja vanhempien haudanvakava hiljaisuus. Juuri mitään emme […]