Tag: kuulumisia

Tunnetilasta toiseen. Sitä tämä elämäni nyt on. Aallokkoa. Ylös, alas. Valosta pimeään ja takaisin valoon.. ja taas pimeään. Mutta toivottavasti pysyttäisiin pääasiassa siellä valossa kuitenkin. Ja lauantaina pysyttiin! Lauantai oli u p e a. Se oli mun virallinen syntymäpäiväni ja silloin myös synttäreitäni juhlittiin, päivä oli todella onnistunut. Se jää lämpimänä ja hyvänä muistona sydämeeni. Usein jos […]

Perjantai-ilta. Istun ruokapöytäni ääressä ja syön iltapuuroa. Kello on 20:19. Taustalla soi Spotifyn Stress Relief -lista, jotta rauhoittuisin tästä hiukan jopa rankasta päivästä (ja huomista päivää hiukan jännittäessä) vielä yöunille. Hei vaan, olen viimeistä iltaa 29-vuotias. Huomenna iso virstanpylväs täyttyy, kun täytän 30. Joskus sitä ajatteli, että silloin on jo tosi vanha. Ja että viimeistään, kun olen […]

Toisinaan tulee hetkiä, jolloin saan kiinni sisäisestä rauhasta. Aina tuon tunteen saavuttamiseen ei auta nekään keinot, jotka auttoivat esimerkiksi silloin, kun olin ”terve” (tosin vihaan määritellä itseni sairaaksi, pikemminkin ajattelen tämän olevan väliaikainen tilanne, luonnollinen jatkumo kokemilleni asioille. Enkä halua identifioitua sairaaksi. Se kun en ole minä. Se ei ole ollenkaan koko totuus minusta.) Ennen […]

Tänään elämä hymyilee. Olen läsnä tässä maailmassa. Pystyn tuntemaan iloa. Hymyilemään auringolle. Olemaan toiveikas. Tuntemaan kevään. Fiilistelemään. Nauramaankin.  Heräsin aamulla aikaisin, koska minulla oli mua hoitavan psykiatrin vastaanotto klo 9.00. Hän on huippu, ihanan empaattinen – kuten olen aiemminkin kai jotain kertonut. Hän kirjoitti minulle jälleen kirjeen, jotta voin heikkoina, epätoivoisina, yksinäisinä, epävarmoina, turvattomina hetkinä […]

Pahoittelut pienestä tauosta. Blogi on ensisijaisesti ajatusteni purkupaikka ja mikäli en ole motivoitunut kirjoittamaan, tekstiä ei yksinkertaisesti synny. Viime lauantaina (eli toissapäivänä) oli mun toinen akupunktiohoitokerta. Olin hiukan tuttuun tapaan ”sumussa” sinne mennessä, mutten lähellekään niin paljon, kuin ensimmäisellä kerralla. Ensimmäinen hoito oli hiukan selkeyttänyt (päätä ja oloa) ja tuonut toivottua energiaa päiviin, jopa niin, […]

Sumuinen, tyhjä, uupunut olotila jatkaa olemassaoloaan. Sen hyväksyminen on äärimmäisen vaikeaa. Tänään kuitenkin sain murrettua sitä ihan vähän. Minusta tuntui (taas) että en ole tässä todellisuudessa, eikä asioiden tekeminen onnistu, eikä oikein mihinkään ole (luonnollisestikaan) voimia. Tiskasin kuitenkin (aivan unessa), pesin pyykit (aivan unessa), vähän väliä menin sänkyyn makaamaan ja tuijottamaan seiniä ja kattoa. Sitten […]

Olen viime aikoina nukkunut paljon, noin 9-10 h/yö (!!!). MINÄ! Voitteko kuvitella! Nukahdankin melko helposti, enkä välttämättä edes yön aikana heräile kertaakaan. Nukun siis yhtäsoittoa noin kauan. En silti tunne aamulla olevani kovinkaan virkistynyt. Nyt on menossa tällainen kausi ja se olkoon nyt näin. Olen joka päivä ollut aivan supersuper uuvuksissa ja väsynyt. Kaikki pienetkin […]

Tyhjä, leijuva, unenomainen, poissaoleva, ”pilvessä” -olotila on ottanut minut taas valtaansa. Sen vuoksi en ole jaksanut kirjoittaa, eikä pääni juurikaan tuota mitään järkevää tekstiä. Eikä ole ollut motivaatiota. Sen sijaan olen uppoutunut musiikin maailmaan ja julkaissut välillä syvällisempien ajatusteni sijaan itseä koskettavia lyriikoita. Sannia mä kuuntelen paljon ja hänen sanoituksensa kolahtaa muhun täysin. Nyt makoilen petaamattomalla […]

Tämä ajatus suoraan vuodesta 2016. Eilen töistä päästyäni tapasin mun ystävääni Markea ja hänen (vajaan vuoden ikäistä) tytärtään, Mineaa Date + Kalessa. Olin hyvinkin lyhyestä, ensimmäisestä työpäivästä huolimatta aivan puhki ja tuntui, etten varmaan saanut suustani mitään järkeviä lauseita aikaiseksi. Kai mä kuitenkin sain, mutta väsymys painoi ja seurustelu tuntui siltä osin raskaalta. Napattiin vielä jälkkärikahvit […]

Tossa oikealla on minusta otettuja kuvia noin vajaa vuosi sitten. Pitkäaikaisen unettomuuden ja massiivisen ahdistuksen runnomana. Ja tossa vasemmalla on kuva, joka on otettu minusta eilen. Eihän noista vuoden takaisista kuvista, tosta tyhjästä katseesta oikeesti tunnista mua. Mä en tunnista itseäni. Alleviivaan edelleen – masennus on vakava sairaus, ei mielentila. Olen mennyt läpi kiirastulen. Tänään oli suuri […]