Tag: viha

Sain ymmärrystä ja varomerkkejä ”liian hyvästä ihmissuhteesta ollakseen totta” – sellaisia kun ei ole olemassakaan.

Perustunteita on pelko, viha, syyllisyys ja häpeä. Usein äärimmäisen vaikeita tunteita, mutta myös äärimmäisen elintärkeitä. Eilen hoksasin myös jotain uutta itsestäni, mitä itse tosiaan koen ja miksi, ja antitunteisiin eli ”naamioihin” nämä perustunteet ovat kaikessa hankaluudessaan piiloutuneet. Ja miten ne ovat esimerkiksi omassa elämässä näyttäytyneet.

Minun on tehnyt mieli kirjoittaa monena päivänä. Sairastuin kuitenkin flunssaan ja silmiäni särkee sen verran paljon, ettei tietokoneen näytön tuijottelusta ole tullut mitään. Enkä ole yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa, vaikka tahtoa olisikin ollut. Nyt kuitenkin yritän. Pääni sisällä on kaaosta ja se vaatii vähän jäsentelyä. (Toki olen jäsennellytkin, mutta no, te tiedätte miten tärkeä työkalu tuossa […]

When saying yes to life of shadow and light, my suffering is done, and I come alive. Pieni tauko kirjoittamisesta tuli tarpeeseen. Palatakseni vielä tuohon edelliseen ja sen kautta sitä edelliseen postaukseen. Olen tavallaan harmissani siitä, että blogini kommenttikenttä on suljettu, eivätkä lukijat pääse sitä kautta ääneen, mutta myönnän, että samaan aikaan olen helpottunut. Joka […]

Vaikka toipuminen on pitkällä, suuria harppauksia on otettu lyhyessä ajassa ja olen oivaltanut näiden kuluneiden vuosien taipaleen aikana aivan valtavasti asioita, niin siltikin.. välillä joku vanha toimintatapa tai ajatusmalli nappaa vallan. Kaikki asiat kun ei vaan muutu hetkessä. Vaikka välillä luulenkin monen asian pysyvästi helpottaneen… Minun ei tarvitse olla täydellinen, eikä pyrkiä siihen, teen sitä […]

Terapeuttini sanoi muutama viikko sitten minulle mieleenpainuvasti, että ilman auringonpaistetta ei myöskään ole varjoja. Meillä kaikilla on oma ”dark side” halusimme tai emme. Jotta meillä on valo, meillä on oltava myös se pimeys. Varjoisa puoli. Minusta ajatus on lohduttava. Pyrin itse aina näkemään ihmisissä valon. Vaakkumaton hyväuskoisuus kanssaihmisiin saattaa joskus tehdä sen, että se sumentaa […]

Viimeiset päivät olen pohtinut miesten ja naisten asemaa tässä yhteiskunnassa. Yksin, ja ystävien kanssa. Olen miettinyt, että miten saada tekstiksi tänne se kaikki, mitä päässäni liikkuu ja mitä koen – ilman, että tekstistä tulee liian rankkaa tai sekavaa luettavaa tai ylipäänsä vääriä käsityksiä. En puhu nimillä tässä, mutta kerron yleisesti nyt mitä tarkoitan näillä pohdinnoillani. […]

Olen tarvinnut pienen hengähdystauon. Olen käynyt täällä kyllä lähes päivittäin, avannut alustan ja tuijottanut tyhjää – tekstiä ei synny. Yleensä saavun tänne kirjoittamaan suorastaan palavasta halusta. Jostain voimakkaasta intuitiivisesta tarpeesta tuottaa tekstiä, saada sanoiksi se, miltä sisälläni tuntuu. Nyt tilanne on ollut itselle hiukan omituinen. Jopa kiusallinen. Minun on tehnyt mieli kirjoittaa, mutta itseni avaaminen […]

Mä alan vahvistua. Huomaan, että niin moni asia on mennyt eteenpäin. Unissani (niinkuin viime postauksessa kirjoitinkin) käyn läpi asioita, mitä tiedostava mieli ei osaa käsitellä. Alitajunta hoitaa homman. Ja osan jatkuvasti toistuvan unen rakenne ja roolit ovat hiukan muuttuneet. Sekin on iso asia huomata. Olen nauttinut äärimmäisen paljon yksinolosta. Aiemmin töistä kotiin lähteminen oli suorastaan […]

Olen viime ajat joogannut (toisinaan ”huonolla” – tai miten sen nyt ottaa, menestyksellä, niin, että se on päättynyt tunnemyrskyyn), tavannut ystäviä, juossut työterveyslääkärillä ja psykiatrilla. Viime päivät ovat olleet mulle erittäin raskaita. Erittäin. On tapahtunut liikaa kuormittavia asioita. Sotkua. Draamaa. Tiistai-aamuna todella lyhyiden yöunien jälkeen tapasin tosiaan aamusta työterveyslääkärin ja samaisena päivänä oli myöhemmin iltapäivällä […]