Priscilla oli unohtumaton elämys

Helsingin Kaupunginteatterin Priscilla oli unohtumaton elämys. Näyttämö on täynnä energiaa, osaamista, luovuutta, hittibiisejä, hulvattomia asuja ja iloa. Tätä me tarvitsemme koronarajoitusten jälkeen.

70 % syksyn Priscilla-lipuista myyty

Osasin odottaa paljon Priscillalta, mutta odotukseni ylittyivät. Viis siitä, että juoni on sivuseikka, kun lavalla nähtiin todellista osaamista ja heittäytymistä. Samuel Harjanne on kärkiluokan musikaaliohjaaja. Se tuli todistettua jälleen Priscillan ensi-illassa. Ennen ensi-iltaa teatterinjohtaja ja toinen Priscillan suomentajista Kari Arffman kertoi, että syksyn Priscilla-esitysten lipuista oli myyty jo 70 % ennen ensi-iltaa. Se on hyvä viesti koronarajoitusten kurittamalle alalle.

Musikaalin käsikirjoitus on Stephan Elliottin ja Allan Scotin käsialaa. Musikaali perustuu 1994 julkaistuun Priscilla, Queen of the Desert -elokuvaan, joka aikoinaan sai Oscarin ja sai suuren suosion. Syynä oli varmaan elokuvan elämänmyönteisyys ja suvaitsevaisuus, joita 1990-luvulla kaivattiin, olihan aids aiheuttanut pelkoa ja levottomuutta (aivan kuten viimeisten vuosien aikana korona).

Rautaisia ammattilaisia

Priscillan päätähdet ovat Clarissa Jäärni, Lauri Mikkola ja Niki Rautén, jotka esittävät drag-tähtiä. Olin nähnyt muutama vuosi sitten Lauri Mikkolan Kaupunginteatterin Kinky Bootsissa, joten tiesin hänen kykynsä tai taitonsa. Sitä vastoin Clarissa Jäärnin ja Niki Rauténin taidot olivat minulle iloinen yllätys. Niki Rautén hurmasi taidoillaan. Clarissa Jäärnin baritoniääni sai ensin hämääntymään: onko näyttelijä nainen vai mies. Tästä kolmikosta voi vain sanoa: wau!

Diivoina olivat Johanna Försti, Maria Lund ja Jennie Storbacka, jotka kaikki hurmasivat uskomattomilla laulutaidoillaan. Johanna Förstin taitoja olen päässyt seuraamaan lukemattomia kertoja Tanssii Tähtien Kanssa -studiolla. Maria Lundin taidot olivat myös tutut Päiväni murmelina -musikaalista ja parista konsertista.

Kaiken kaikkiaan koko miehitykselle suuret kiitokset.

Iloa silmille ja korville

Pukusuunnittelija Tinja Salmi ansaitsee erityiskiitokset musikaalin puvustuksesta. Voi sitä luovuutta ja kekseliäisyyttä. Vai mitä sanotte joulupallomekosta tai läpinäkyvien sateenvarjojen hyödyntämisestä mekkojen erilaisina helmoina tai fliploppeilla koristelluista asuista? Sitä luovuutta oli ilo seurata ja bongata erilaisia luomuksia. Tottahan toki myös puvustuksen toteuttajat ansaitsevat kiitokset.

Naamiointi oli näyttävää, kuten teemaan sopii.

Ihailin, miten nopeasti maskit ja puvut vaihtuivat, vaikka tiesin, että näyttämön sivussa tai takana on pukijat ym. Uskomatonta silti.

Valo- ja videosuunnittelusta vastasivat Willian Iles ja Toni Haaranen. Heidän panoksensa oli myös tärkeässä roolissa, jotta Priscilla oli unohtumaton elämys.

Musikaalin musiikki on 1990-luvulta tuttua, hittejä toinen toisensa jälkeen – tosin osittain uusin sanoin. It’s Raining Man, The Locomotion, Thank God I’m a Country Boy, Girls just wanna have fun jne.

Yhteenveto

Ensi-iltayleisö eli musikaalin rytmissä eikä vain hillitysti istunut paikoillaan. Niin paljon taputuksia ja musiikin mukaan käsillä rytmittämistä näkee harvoin suomalaisessa teatterissa. Yleisö katsoi loppukohtauksen seisaaltaan tanssien ja taputtaen.

Harvoin lavalla on niin upeat bileet kuin Priscillassa.

Ystäväni, jonka kanssa olin katsomassa esitystä, totesi, että tällainen iloa tuottava esitys pitäisi olla Kela-korvauksen piirissä. Hyvin kiteytetty, sillä Priscilla oli unohtumaton elämys.

Jos et vielä ole varannut lippuja Priscillaan, tee se pikaisesti. Tämä esitys tuo hyvää mieltä pitkäksi aikaa.

Kaisa

Hiljaiset sillat, Merja Larivaaran juhlaa

Helsingin Kaupunginteatterin kalenterista näet esitysajat