Kansallisteatterin Juhlat riehakkuudesta ristiriitoihin
Kansallisteatterin Juhlat alkaa kutkuttavalla odotuksella. Tiedossa on 30-vuotishääpäiväjuhlat naamiaispukuineen. Hetkeä myöhemmin tunnelma vaihtuu, kun aviomies ilmoittaa haluavansa erota.
Kirsi Porkan ja Marina Meinanderin kirjoittama ja ohjaama Juhlat – ja elämä siinä sivussa -näytelmä on täynnä nokkelaa tekstiä ja hienoja roolisuorituksia. Näytelmän Niemisten-Koskisten suku viettää yhteisiä juhlahetkiä: hääpäivää, vappua ja tyttären 30-vuotisjuhlia. Ilon ja juhlan alla on ristiriitoja ja ahdistusta. Hymyä ja naurua, vaikka sisällä kytisi vaikka mitä, kunnes kulissit alkavat kaatua.
Perheen äiti Eeva (Sari Puumalainen) on jäänyt työttömäksi – tai kuten näytelmässä todetaan in-between-jobs. Aviomies Heikki (Timo Tuominen) on rakastunut toiseen ja ilmoittaa haluavansa erota. Tytär Sara (Minka Kuustonen) on rahoitusalan supertähti, joka käy kierroksilla, ei osaa pysähtyä ja on millin päässä loppuunpalamisesta. Eevan äiti (Leena Uotila) on miehensä (Heikki Nousiainen) omaishoitaja. Miten hän jaksaa?
Miten vappu sujuu, kun Heikki tuo uuden rakkautensa Susannan (Maria Kuusiluoma) juhliin? Entä ihastuvatko kaikki Eevan ostamaan uuteen mökkiin?
Minka Kuustonen on uskottava uratykki, joka uupuu. Katariina Kaitueen ammattitaito loistaa sinkkuna hautausurakoitsijana.
Näytelmä paljastaa eri roolihenkilöiden erilaiset arvomaailmat ja henkilöiden väliset ristiriidat.
Esityksen aikana yleisö saa nauraa posket kipeiksi, mutta ei näytelmä ole tyhjänpäiväinen komedia. Päinvastoin: ilon ja hauskuuden lisäksi se panee ajattelemaan. Moni katsoja voi varmaan samaistua ainakin hetkiin, kokemuksiin ja tunnelmiin.
Sari Puumalainen tekee ehkä yhden parhaimmista rooleistaan Eevana. Näytelmän tähdiksi nousee Leena Uotila viiltävillä kommenteillaan ja vahvalla läsnäolollaan. Samaa läsnäoloa nähdään Heikki Nousiaisessa. Hänen roolinsa ei ole iso, mutta sitäkin vaikuttavampi. Ei voi kuin ihailla näiden kahden konkarinäyttelijän työskentelyä.
Katri Rentto on suunnitellut lavastuksen, jossa on menneiden vuosikymmenten lavastussuunnittelua – ja tämä on kehu. Lavastus ei ole liian viitteellinen ja minimalistinen, kuten nykyisin monissa näytelmissä. Saija Siekkisen pukusuunnittelu ansaitsee myös kiitokset.
Kansallisteatterin Juhlat kannattaa nähdä.
Kaisa
Kansallisteatterin sivuilta näet esitysajat