Édith Piaf -baletti oli elämys
Kansallisbaletin Édith Piaf -baletti ei jättänyt katsojaa kylmäksi. Se oli täynnä silmäniloa, taitoa, visuaalisuutta, raikkautta, ihanaa musiikkia ja tietysti myös tuskaa – onhan kyse Édith Piafin elämästä.
Édith Piafin (1915–1963) elämä oli täynnä draamaa: lapsuus ilotalossa, katulaulajana roposten tienaaminen, kuuluisuus, lukuisat rakkaudet, oman lapsen ja suuren rakkauden kuolemat, lääkeriippuvuus jne. Piaf ei päässyt elämässään helpolla, vaan se oli täynnä varjoja, vaikkakin myös kuuluisuuden auringonpaistetta.
Édith Piaf La vie en rose -uutuusteos pohjautuu tositapahtumiin. Se on Piafin henkilökuva.
Baletissa nähdään neljä eri-ikäistä Édithiä, jota pidin erittäin hyvänä oivalluksena. Oli mielenkiintoista seurata, miten Édithin liikkeet ja esimerkiksi käsien asennot muuttuvat iän ja sairauden myötä.
Uutuusteoksen koreografina on Reija Wäre, jota ei niinkään tunneta baletin puolella. Hän on vastannut mm. Lumikuningattaren ja eri televisioformaattien koreografioista.
Reija Wäreen ansiosta Édith Piaf -baletissa on raikkautta ja tiettyä kepeyttä. Pidin todella paljon tästä. Valintana ihan napakymppi.
Annan täydet pisteet myös Erika Turusen Édith Piaf -baletin puvustuksesta. Lavastuksesta vastannut Jani Uljas ja valaisuksesta sekä videosuunnittelusta vastannut Joonas Tikkanen ansaitsevat myös isot kiitokset. Esityksen visuaalisuus saa katsojan ihastelemaan. Esimerkiksi ennen väliaikaa koetaan näky, joka syöpyy verkkokalvolle.
Musiikin on säveltänyt Jukka Nykänen. Hän on hyödyntänyt musiikissa Piafin tuotannon melodioita, pieniä palasia tutuista kappaleista. Näin toteutetun musiikin avulla luodaan oikea tunnelma.
Baletissa on useampi miehitys. Kun olin katsomassa Édithin roolissa esiintyi riipaisevasti Edita Raušerová. Aikuis-Édithin roolin tanssi Heidi Salminen ja teini-ikäisenä nähtiin Nao Harada. Pikku Édithin roolin teki Louna Riik. Édithin ystävän Momonen roolissa tanssi Yuka Masumoto. Édithin puolison ja lapsen isän roolissa nähtiin supersuosittu Atte Kilpinen.
Väliajalla olin jo aivan hurmiossa. Olin yksin katsomassa balettia, mutta keskustelin väliajalla minulle tuntemattoman perheen kanssa. Myös he, kokeneet baletissa kävijät, ylistivät teosta.
Mielestäni tämä baletti sopii myös sellaisille, jotka eivät ole balettifaneja. Tämä madaltaa kynnystä tulla katsomaan balettia ja ehkä myös ihastua tähän taidemuotoon.
Kun esitys oli ohi, tuntui kuin olisin leijaillut. Olin aivan fiiliksissä. Taidenautinto oli täydellinen, napakymppi.
Teos on ohjelmistossa 27.5.2025 saakka.
Kaisa
Baletin sivuilta näet esitysajat ja voit ostaa lippuja.
Sykähdyttävä Jevgeni Onegin -ooppera on nähtävissä Ooppean Stage -sivustolla.
Katsoin baletin Stage24 formaatilla kotoa käsin eilen.
Lähtökohtana musiikki.
Minusta Edith Piafin elämän rosot, hurmiot ja traagiset tapahtumat oltiin siloiteltu niin, että en liikuttunut tai hurmioitunut missään vaiheessa baletti. Tanssi oli sen sijaan laadukasta, näyttelytyö hyvää. Vaihdot olivat sujuvia ja soljuvia.
Enpä pitänyt musiikista. Sävellystyö oli laiskaa ja siitä puuttui Edith Piafin laulamisen tavat ja tyyli, sen mahtipontiset ja hetkät sävyt.
Toki kotisohvalta ruudusta katsottuna jää paitsi yleisöstä ja yhteisöllisyydestä. Ja musiikin pauhukaan Sinua ei tavoita. Etkä näe esitystä kokonaisesta.
Näytelty baletti oli myös hyvä ratkaisu. Näytteleminen oli myös hyvää. Jäin kaipaamaan keskittymistä joihinkin vaiheisiin hänen elämässään. Painotukset ja draaman kaari ikäänkuin puuttui.
Lavasteet toimivat hyvin. Niiden värimaailma oli kaunis.
Ja minusta se valokuvien näyttäminen kohtauksen taustana oli erinomainen ratkaisu. Siten pääsi kiinnittämään esityksen historiaan. Sitä paitsi vanhat valokuvat ovat jo sinällään kauniita. Kollaasi niistä oli minusta huippuhetki koko esityksessä.
Baletti jäi mietityttämään ja koin sen itse asiassa sivistävänä ja positiivisena kokemuksena, puutteineenkin. Kannattaa käydä esitys katsomassa tai sttiimata se Oopperan palvelusta Stage24.
Hei Riikka A, kiitos kommentistasi.
Voin sanoa kokemuksesta, että Stagesta katsottuna mikään esitys ei näytä ja tunnu samalta kuin katsomosta katsottuna.Live on aina live, jotenkin kokonaisvaltaisempi. Sinänsä on hienoa, että Stage-palvelu on olemassa.
-Kaisa