Kuningatarnäytelmä yllättävän ajankohtainen
Kuningatarnäytelmä kertoo Ruotsin kuningatar Kristiinan tarinan. Helsingin Kaupunginteatterin näytelmässä on paljon nykyaikaan sopivia teemoja.
Mainos / lippu saatu / Helsingin Kaupunginteatteri
Kuningatar Kristiina (1626–1689) oli Ruotsin historian yksi ristiriitaisimmista ja erikoisimmista hallitsijoista. Hänen isänsä Kustaa II Adolfin kuoltua vuonna 1632 Kristiinasta tuli 6-vuotiaana kuningatar. Tosin Ruotsia johti ensin valtakunnankalsleri Axel Oxenstierna. Kristiina alkoi hallita vuonna 1644.
Valtakautensa aikana Kristiina lopetti 30-vuotisen sodan ja hän oli kiinnostunut taiteesta, tieteestä ja filosofiasta. Kristiina halusi tuoda näitä asioita esille.
1600-luvulla naisen tehtävänä oli synnyttäminen, eikä edes kuningattarelle olisi suotu erivapauksia. Kristiina ei ollut kiinnostunut perinteisestä naisen roolista, synnyttämisestä ja lapsista. Häntä nimitettiinkin tyttökuningattareksi.
Kristiinan rakastettua Ebba Sparrea ”Belleä” esittää Aino Sirje (vas.) ja Vappu Nalbantoglu rooleja on mm. Ann Catherine. Kuva Helsingin Kaupunginteatteri, kuvaaja Cata Portin.
Muutenkin Kristiina ravisteli sen ajan normistoa pukeutumalla usein miehen vaatteisiin. Hän ei mennyt naimisiin. Näytelmän mukaan Kristiina oli enemmän kiinnostunut naisista kuin miehistä.
Todellinen skandaali oli, kun hän luopui kruunustaan vuonna 1654 serkkunsa Kaarle X Kustaan hyväksi, kääntyi katolilaiseksi ja muutti Roomaan.
Kuningatarnäytelmä
Nämä historian teemat tulivat hyvin esiin Jussi Moilan kirjoittamassa Kuningatarnäytelmässä, jonka oli ohjannut Sini Pesonen. Kuningattaren rooliin eläytyi taitava Elsi Sloan. Hänen fyysisyytensä ja laulutaitonsa pääsivät hyvin esiin näytelmässä. Hänessä oli tiettyä hurjuutta ja intohimoa.
Ebba Sparren roolissa, Kristiinan rakastettuna oli Aino Sirje. Carl Gustavia, Kristiinan serkkua, joka kosiskeli Kristiinaa ja lopulta sai kruunun, näytteli Alvari Stenbäck. Näiden nuorten näyttelijöiden esiintyminen oli raikas tuulahdus. Konkareista Aino Seppo kuningaräitinä oli loistava.
Elsi Sloan (vas.) sopi hyvin Kristiinan rooliin. Kuvassa myös taustalla Aino Seppo ja Aino Sirje (oik.). Kuva Helsingin Kaupunginteatteri, kuvaajana Cata Portin.
Pidin Henna-Riikka Taskisen pukusuunnittelusta ja Tinja Salmen skenografiasta. Aleksi Sauran musiikki oli hyvä lisä näytelmään.
Pieni yksityiskohta, jota pidin oivaltavana oli, miten Kristiinan syntyminen ja ne ensimmäiset hetket oli toteutettu.
Jos jostain annan miinuksia, ne olivat alkupuolen huutamalla esitetyt repliikit. Nykyisin minua kummastuttaa, että lähes kaikissa näytelmissä ”pitää” olla videopätkiä. Kuningarnäytelmässäkin sellainen oli, eikä se minusta tuonut mitään lisäarvoa esitykselle.
Nyt tietysti mietit, miten Kuningarnäytelmän teemat sopivat tähän päivään. Sodat kolistelevat entistä lähempänä. Sukupuoliroolit ovat paljon monimuotoisempia kuin ne perinteisesti on ajateltu. Taiteen ja tieteen arvostus tai sen puute ovat edelleen puheenaiheina.
Kuningatarnäytelmä sopii mm. historiasta kiinnostuneille ja perinteisiä arvoja ravisteleville henkilöille, jotka eivät ole kaavoihinsa kangistuneet.
Kaisa
Oletko jo nähnyt supersuositun Moulin Rouge -musikaalin?
