Elolliset on hieno teatterikokemus
Elolliset pohjautuu Iida Turpeisen kirjaan. Oli mielenkiintoista nähdä, miten kirja herää eloon Helsingin Kaupunginteatterin lavalla. Toteutus oli erittäin onnistunut. Koko esitys oli hieno ja vaikuttava.
Mainos / lippu saatu / Helsingin Kaupunginteatteri
Noora Dadu esittää vakuuttavasti museo-opasta. Kuva Katri Naukkarinen, Helsingin Kaupunginteatteri.
Näytelmä alkaa Helsingin luonnontieteellisen museon salista, jossa museo-opas esittelee stellerinmerilehmän luurankoa. Opas alkaa kertoa tarinaa stellerinmerilehmän löytymisestä. Vuonna 1741 saksalainen luonnontieteilijä Wilhelm Steller kuuluu kapteeni Vitus Beringin retkikuntaan. Tavoitteena oli löytää merireitti Aasiasta Amerikkaan. Myrskyn vuoksi retkikuntalaiset joutuvat autiolle saarelle ja joutuu etsimään syötävää, selviämään hengissä. Osa miehistöstä kuolee nälkään. Steller löytää jättimäisen merieläimen, joka sai nimekseen stellerinmerilehmä. Tutkimusmatkalaiset pyydystävät ja syövät stellerinmerilehmiä. Retkikunta pääsee jatkamaan matkaansa.
Vuoteen 1768 mennessä stellerinmerilehmät olivat kuolleet sukupuuttoon metsästyksen vuoksi.
Elolliset on tutkimusmatka eri eläinlajien sukupuutosta, jotka ovat aiheutuneet ihmisen toimista.
Ida Turpeisen kirjan on dramatisoinut näytelmäksi Pipsa Lonka. Taiteellinen suunnittelu on monitaiteellisen Wauhaus-kollektiivin käsialaa. Dramatisointi on erittäin onnistunut. Pidin myös valtavasti näyttämötoteutuksesta: lavastuksesta, video- ja pukusuunnittelusta (Laura Haapakankaan käsialaa) ja valo- ja videosuunnittelusta (Erno Aaltosen käsialaa). Oivaltavat näyttämöratkaisut toimivat erinomaisesti. Ohjauksesta vastasi onnistuneesti Juni Klein.
Tarinaa kerrotaan luonnontieteellisen museon vitriinien luona ja välillä nähdään välähdyksenomaisia kohtauksia, jotka kuljettavat juonta. Eri aikakauden 1700-luvulta 1950-luvulle etenevät jouhevasti.
Heidi Heralan Wilhelm Stellerin on intohimoinen hahmo, joka riemastuttaa. Kuva Katri Naukkarinen, Helsingin Kaupunginteatteri.
Pääosassa, museo-oppaana on lahjakas Noora Dadu, jonka ranskan ääntämystä seuralaiseni ranskanopettajan pätevyydellä kehui. Nooda Dadun tapa kertoa tarinaa oli rauhallinen, kiihkoton ja vaikuttava. Toista pääosaa Wilhelm Stelleriä näyttelee taitava Heidi Herala, joka mainiosti saa katsojan vakuuttuneeksi Stellerin intohimoisesta suhtautumisesta löydökseensä ja luontoon muutenkin.
Preparaattori John Grönvallin kenkiin soljahti hienosti Aino Seppo, jonka habitus baskereineen ja kumarine asentoineen on onnistunut. Aino Seppo on lähes tunnistamaton.
Aino Sepon olemus on lähes tunnistamaton. Kuva Katri Naukkarinen, Helsingin Kaupunginteatteri.
Lopun sukupuuttoon kuolleiden lajien esittely oli dramaattisen pysäyttävä. Samoin oli Justus Pienmunnen taistelu elämästä veren roiskiessa lasikuution seinille ja Sanna June-Hyden näyttelemä synnytyskohtaus.
Vaikka aihe, lajien sukupuutto, ei ole mitenkään kepeä, Elolliset-näytelmässä on myös huumoria. Kaikesta huolimatta näytelmä ei ole ryppyotsainen eikä vakavana saarnaa.
Elolliset on näytelmä, joka ehdottomasti kannattaa nähdä. Ei ihme, että tämän vuoden näytökset ovat loppuunmyyty. Lippuja on saatavana ensi vuoden näytöksiin.
Kaisa
Lue myös & Julia -musikaalin arvio
ja Kotijoukot-parisuhdekomedian arvio