Luottokampaaja vai joku muu?
Monella meistä on luottokampaaja, jolla käymme vuodesta toiseen. Pitäisikö vaihtaa kampaajaa? Vieläkin kymmenen vuotta sen jälkeen, kun edellisen kerran vaihdoin kampaajaa, saatan kävellä vanhan kampaajani liikkeen ohi ja kääntää katseeni muualle.
Jotenkin minua hävettää, että jätin noin vain ammattitaitoisen ja mukavan kampaajan ja vaihdoin uudelle, jonka osaamisesta en edes siinä vaiheessa tiennyt mitään.
Nyt olen käynyt tällä uudellakin kampaajalla yli kymmenen vuotta. Olen ollut häneen erittäin tyytyväinen, mutta pandemia-aikaan olosuhteiden pakosta olen käyttänyt muutaman muunkin kampaajan palveluja.
Ja joka kerta minusta tuntuu kuin olisin pettänyt vakiokampaajaani!.
Minulla on puolipitkä suora tukka, jonka leikkausvälit kestävät useamman kuukauden, mutta jossakin vaiheessa hiukset alkavat näyttää hoitamattomilta.
On siis aika varata kampaaja.
Äskettäin kävi niin kuin kävi.
En varannutkaan luottokampaajaltani aikaa!
Halusin jotakin muuta, repäisyä, vaihtelua.
Niinpä menin tuikituntemattomaan kampaamoon. En tiennyt siitä mitään muuta kuin, että ekokampaamoja suosiva lähiystäväni oli kiitellyt sitä ihanaksi.
Olin lievissä omantunnontuskissa.
Mitä, jos luottokampaajani tietäsi, mitä paraikaa teen? Järkyttäisikö käsittämätön tekoni häntä? Miettisikö hän, mitä pahaa hän on minulle tehnyt? Eikö hänen ystävällisyytensä ja ammattitaitonsa riittänytkään ylläpitämään pitkää asiakassuhdetta?
Vai ajattelisiko hän, että asiakkaalle tekee hyvää vaihtaa välillä kampaajaa?
”Naurettavia ajatuksia!” sanoi joku minun sisälläni.
Ajattelenko mitään erityistä, jos hampaani lohkeaa ja varaan ajan jollekin muulle kuin luottohammaslääkärilleni? En ajattele.
Onko ollut omantunnontuskia, jos gynekologi on vaihtunut? Ei ole.
Entä kynsien ja varpaiden hoitaja? Ei haittaa.
Hieronnassa tai kosmetologilla olen käynyt aniharvoin, mutta kummankin osaajan vaihtamisessa ei ole ollut mitään ylimääräisiä tunteita.
Mutta suhteesta kampaajaan kehittyykin erityinen ihmissuhde. Tunnissa, parissa ehtii puheliaan ja empaattisen kampaajan kanssa vaihtaa mielipiteitä ja kuulumisia. Vuosien kuluessa tulee väistämättä tutuksi.
Luottokampaajani, hän, jolla olen käynyt ne viimeiset toistakymmentä vuotta, on supersympaattinen ihminen, jonka kanssa olemme käyneet läpi kaikenlaista elämänmenoa.
Yleensä lähden hänen tuolistaan hyväntuulisena ja tyytyväisenä hiuksiini.
Hän on taitava leikkaaja. Hän osasi valita hiuksiini oikean sävyn siihen aikaan, kun se oli tärkeää. Hän myös tietää tarkalleen, minkälainen tyyli minulle sopii. Ihan kympin kampaaja.
Pandemia muutti tilannetta. Kävin satunnaisesti muilla kampaajilla vähän sen mukaan, missä kulloinkin olin.
Kampaajat olivat kivoja naisia. Jokaisesta olisi hyvinkin voinut tulla uusi vakituinen kampaajani.
Käynneistä ei kuitenkaan syntynyt vielä luottosuhdetta.
Äskeisen ekokampaajan jäljiltä hiukseni ovat hyvällä mallilla. Kampaajakin oli miellyttävä.
Otan nyt aikalisän.
Kun hiukseni seuraavan kaipaavat hoitoa, katson, miten käy.
Onkohan minussa edelleen kokeilunhalua?
Vai palaanko takaisin luottokampaajani takuuvarmaan huolenpitoon?
Leena Karo
PS. Onko sinulla luottokampaaja? Tunnetko tunnontuskia, jos menet jonkun toisen kampaajan luo?
Leenan muita kirjoituksia:
