Helsingin Kaupunginteatterin Hildur pohjautuu Satu Rämön suosittuun Islantiin sijoittuvaan dekkariin. Kaupunginteatterin työryhmä oli saanut dekkarin toimimaan myös näyttämöllä.

Mainos / lippu saatu / Helsingin Kaupunginteatteri

Satu Rämön Hildur-dekkari sai ilmestyttyään suuren suosion (lue kirja-arvioni Hildurista. Tämän jälkeen Satu Rämö on jatkanut Hildur-kirjasarjaa, ja jokainen kirja on keikkunut suosituimpien listoilla. Hildur on nyt pinnalla: viime vuonna Turun Kaupunginteatterissa esitettiin toinen versio Hildurista ja alkuviikosta televisiossa alkoi Hildur-sarja.

Helsingin Kaupunginteatterin Hildur on syntynyt Satu Rasilan dramatisoimana. Pohjana on ollut Satu Rämön ensimmäinen kirja.

Hildurina Elena Leeve (oik.) ja Jakobina Paavo Kinnunen onnistuvat rooleissaan. Kuva Helsingin Kaupunginteatteri / Mitro Härkönen.

Jos et ole lukenut Hildur-dekkaria tai olet unohtanut juonen, tässä näytelmän juonen pääpiirteet. Hildur Rúnarsdóttir (Elena Leeve) asuu Ísafjörðurissa, pikkuruisessa kylässä, jossa kaikki tuntevat toisensa eikä siellä tapahdu mitään, kunnes alkaa tapahtua. Paikkakunnan poliisilaitos saa suomalaisen vahvistuksen, kun neulomista harrastava Jakob (Paavo Kinnunen) tulee sinne harjoittelijaksi.

Ísafjörðurin rauhaa horjuttaa lasten pahoinpitelyt, pedofiliepäilyt ja murhat. Hildur ja Jakob alkavat selvittää tapauksia. Samalla Hildur kipuilee parikymmentä vuotta sitten kadonneiden pikkusiskostensa tapausten vuoksi. Jakob vuorostaan kärsii poikansa huoltajuuskiista.

Vaikka aiheet ovat tummasävyisiä, näytelmässä on myös huumoria. Jakobin lentopelkokohtausta ei voinut katsoa vakavana. Näytelmän huumori on pientä sanallista heittelyä, jossa on kuitenkin lämmin pohjavire.

Elena Leeve on todentuntuinen Hildur, napakymppi valinta. Elena Leeven läsnäolo huokuu katsomoon. Samoin Paavo Kinnunen soljahti täysin sympaattisen Jakobin neulepaitoihin. Ohjaaja Tuomas Parkkinen on onnistunut roolituksessa. Pelkistetty lavastus toimi hyvin, kivikasa oli hyvä idea. Lavastuksesta vastasi Antti Mattila.

Hildur ei ole totinen dekkarinäytelmä, vaan siinä on sopivasti myös huumoria. Kuvassa Elena Leeve. Kuva Helsingin Kaupunginteatteri / Mitro Härkönen.

Kun on lukenut Hildur-kirjat, sitä luo tietyt mielikuvat paikoista ja tapahtumista.  Etukäteen mietin, miten ne on saatu toteutettua näyttämöllä. Toni Haarasen aallokko- ym. videot toivat fiilikset Islannin rannoista. Loppusilaus oli tehty valoilla, joista vastasi Petteri Heiskanen.

Hildur oli kaiken kaikkiin onnistunut kokonaisuus, josta dekkarien ystävä voi nauttia.

Kaisa

Esityskalenterin löydät Helsingin Kaupunginteaterin sivulta

Teatterimatka Tallinnaan oli minulle uusi kokemus, vaikka olen käynyt Tallinnassa lukemattomia kertoja ja teatterissa käyn ahkerasti eri puolella Suomea, Lontoossa, New Yorkissa jne. Cabaret-musikaali oli teatterimatkan syy.

Päätimme ystäväni Tiinan kanssa suunnata Tallinnaan, mutta tällä kertaa teatterin vuoksi. Olimme nähneet Cabaret-musikaalin mainoksen netissä – niinpä teatterimatka Tallinnaan on hyvä syy matkalle.

Olen nähnyt Cabaret-musikaalin useita kertoja, viimeisimmäksi Kuopiossa vuonna 2019 ja Turussa vuonna 2020.

Musikaali on puhenäytelmää helpompi mennä katsomaan vieraalla kielellä – varsinkin, jos musikaalin juoni on tuttu. Tallinnan Cabaret esitetään viroksi, mutta seinällä olevasta tekstityslaitteesta voi lukea tekstit myös englanniksi. Cabaret-musikaalia esitetään keskustassa olevassa Rahvusooper Estonia -teatterissa eli oopperassa 

Ooppera sijaitsee keskustassa. Me Tallinnan-matkaajat olemme usein kävelleet tämän ohi.

Ennen esitystä muutama tanssija käyskenteli lämpiössä yleisön joukossa ja ravintolassa. Tanssijat tulivat mielellään kuvattavaksi joko yhdessä yleisön kanssa tai yksin. Kiva idea. Samoin pidin kivana ideana sitä, että tanssijat esiintyivät myös katsomossa siinä vaihteessa, kun yleisö siirtyi katsomoon.

Osa musikaalin tanssijoista käveli yleisön joukossa ennen esitystä.

Ehkä odotukseni olivat aivan liian korkealla esityksen suhteen, koska petyin esityksen kokonaisuuteen. Liian monet näyttelijät näyttelivät liian teatraalisesti, yli. Puvustus ei kyllä tehnyt vaikutusta. Lisäksi esityksestä jäi puuttumaan kabareemainen tunnelma, tietty ”maailmanlopun meininki”. Toteutus oli kaiken kaikkiaan vaisu, ”maakuntateatteritasoa”. Sitä vastoin näyttelijöiden laulutaidosta annan kiitosta. Virolaisethan ovat laulukansaa.

Teatterin ongelmana on tietysti pieni näyttämö, jossa on vaikea toteuttaa näyttäviä tanssikohtauksia suurine tanssiryhmineen. Tämä ei tietenkään vaikuta näyttelemisen tasoon tai puvustukseen.

Tahtomattakin vertasin mielessäni Kuopion ja Turun Cabaret-musikaaleihin. Kyllä nämä voittivat tämän kisan 6-0.

Katselin mielenkiinnolla teatteriyleisön pukeutumista. Yleisö oli selvästi juhlavammin pukeutunut kuin meillä Suomessa, vaikka kyse ei ollut ensi-illasta. Osa yleisöstä oli pitkissä iltapuvuissa, paljeteissa, näyttävissä korkokengissä jne. Tottahan toki joukossa oli myös rennoissa farkuissa ja neulepaidoissa. 

Kaikesta huolimatta teatterimatka Tallinnaan kannatti, koska onhan pettymyskin kokemus. Enkä vielä luovuta: aion antaa Tallinnalle toisen mahdollisuuden, eli eipä sitä tiedä, milloin seuraava teatterimatka Tallinnaan on tulossa.

Kaisa

PS. Meidän teatterimatka Tallinnaan maksoi 155 e / henkilö. Siihen sisältyi edestakaiset laivamatkat, musikaaliliput, majoitus Tallink City -hotellissa ja aamiainen.