Pomar-jalkineet, laatua joka sauma

Pomar-jalkineet tehdään käsityönä laadusta tinkimättä. 

Mainos / mediamatka / Pomar

Olen käynyt lukuisilla vaate- ja kosmetiikkatehtailla, mutta kenkätehtailla en ollut käynyt. Ilahduin saatuani kutsun lähteä Pärnuun Pomarin tehtaalle katsomaan, miten Pomarin Core-Tex -kenkiä tehdään.

Pomar-jalkineiden historia lyhyesti

Pomar sai alkunsa Pomarkussa 65 vuotta sitten. Yrityksen nimi oli ensin Veljes-Kenkä, joka muutettiin myöhemmin Pomarfiniksi. Nykyisin nimi on napakasti Pomar.

Osa nahoista leikataan leikkuumuottien avulla. Taitavan ammattilaisen työtä oli ilo seurata, kun hän asetteli muotin aina niin, että leikkuujätettä jää mahdollisimman vähän.

1990-luvulla yhtiö oli ensimmäinen suomalainen kenkätehdas, joka sai lisenssin Gore-Tex -kenkien tekemiseen. Tämä yhteistyö jatkuu edelleen.  1990-luvulla yhtiö avasi oman kenkätehtaan Pärnussa. 1990-luvulla Päivi Fonsen miehensä kanssa otti vetovastuun yhtiöstä.

Pärnun tehtaalla työsuhteet ovat pitkiä.

2000-luvulla Pomar laittoi Gore-Tex -kenkiin liukumattomat kumipohjat ja Memory Foam -pohjalliset. Niiden ansiosta kengillä oli entistä miellyttävämpi kävellä.

2010-luvulla mallistoihin tuli palkittu huopasaapasmallisto.

2020-luvulla kengissä käytetään Gore-Tex -kalvoa, jossa ei ole PFA:ta.

Gore-Tex -kalvot laitettu tekeillä oleviin kenkiin.

Pomar on edelleen perheyhtiö, jossa on jo kolmas sukupolvi työssä. Vuonna 2024  omistajat valitsivat ensimmäisen kerran perheen ulkopuolisen toimitusjohtajan, ja Juha Latvalan aloitti yhtiön luotsaamisen.

Pomar-jalkineet ja kädentaidot

Alle 3 % maailman jalkineista valmistetaan enää Euroopassa. Pomar kuuluu tähän vähemmistöön. Pomar-jalkineita tekee kymmenet ammattilaiset Pärnussa. Henkilökunta viihtyy työssään, eikä vaihtuvuutta juurikaan ole. Palkkalistoilla on sellaisia henkilöitä, jotka ovat tehneet 30 vuotta Pomar-kenkiä. Valtaosa tuotannosta tehdään yrityksen omassa tehtaassa. Ulkopuoliset alihankkijat yritys on valinnut tarkasti.

Pomar haluaa olla mahdollisimman läpinäkyvä, joten tehtaalle pääsevät tutustumaan erilaiset ryhmät ja median edustajat.

Kengäntekijät ovat todellisia käsityöläisiä, koska monet työvaiheet tehdään todellakin käsin.

Kiertelimme tehtaalla tutustuen vaihe vaiheelta kenkien valmistukseen. Kaikki alkaa tietysti  kuhunkin kenkämalliin sopivan nahan valinnasta. Amatööri ei välttämättä osaisi erottaa kahden nahan eroja, mutta ammattilainen näkee ja tuntee käsissään, mikä nahka pitää mittansa ja mikä on kuin purukumia, venyy liikaa. Pomarin käyttämät nahat ovat Leather Working Group- eli LWG-auditoituja. Nahoilla on korkeimman vastuullisuustason ylittävä Gold Standard -sertifikaatti, ja kaikki nahat ovat lihatuotannon sivutuotantoa. Huopatuotteissa käytetty villa on mulesing-vapaata. Mallistossa on myös muutamia vegaanisista materiaaleista tehtyjä kenkiä.

Valmistuksen loppupuolella kengissä on vielä ohuet nauhat, jotka ovat pitäneet kengät mallissaan eri työvaiheissa.

Pomar-jalkineet syntyvät käsityönä. Jopa kenkien osien leikkuu nahasta käsin on usein nopeampaa kuin koneella.Tosin Pomarilla on myös kone käytössä. Ammattitaitoinen työntekijä asettelee leikkuumuotit nopeasti ja näppärästi nahan päälle niin, että leikkuujätettä syntyy minimaalisesti.

Gore-Tex -kalvoa ei voi laittaa miten tahansa kenkiin. Ompelukoneessa pitää olla tietynlainen neula. Lisäksi jokainen sauma pitää teipata, jotta vesi ei tihku ompeleen kohdalta sisälle. Valmistusprosessissa testataan vedenpitävyys. 

Tehdaskierroksen aikana yllätyin, kun näimme yhdellä työpisteellä palavan kynttilän. Mitä ihmettä? Sillekin on syy. Työntekijä polttaa langanpätkän, jottei se lähde purkautumaan.

Pohjien liimaus tapahtuu osin käsin, eli työntekijä levittää liimaa pohjiin ja asettelee pohjan paikalleen ennen kuin kengät laitetaan koneeseen.

Olin hyvin vaikuttunut kymmenistä eri työvaiheista ja henkilökunnan ammattitaidosta. Kun tuota kaikkea ajattelee, ymmärtää hyvin, että Pomar-jalkineet maksavat enemmän kuin halpatuotantona jossain hikipajassa tehdyt.

Mars mereen!

Kun olimme tutustuneet tuotantoon ja kuulleen Gore-Tex -luennon, laitoimme Pomarin Gore-Tex -jalkineet jalkaan ja säätä uhmaten kävelimme hotellin rantaan. Tuuli kovaa, merellä oli vaahtopäitä ja vettä satoi vaakatasossa. Saimme kehotuksen kävellä kengät jalassa mereen ja testata, pysyvätkö sukkamme ja jalkamme kuivina. Ja kyllähän ne pysyivät.

Pomar-jalkineet pitivät jalkani kuivana, vaikka kävelin meressä.

Nuo saamani maiharityyliset kengät tulevat käyttöön. Helsingissähän talvikelit vaihtelevat kuivasta loskaan, lumisesta superliukkaaseen. On tärkeää, että kengillä pysyy pystyssä, jalat pysyvät lämpiminä ja kuivina kelistä ja säästä riippumatta.

Olin vuosia sitten ostanut Pomarin huopapäällysteiset Gore-Tex -kengät, joita olen käyttänyt ahkerasti kävelylenkeillä. Kengät ovat edelleen erinomaisessa kunnossa, eivätkä jalat ole kastuneet koskaan, vaikka olen kävellyt niillä niin loskassa kuin lumessakin.

Jos lasketaan, mitä ne kengät ovat tähän mennessä maksaneet / käyttökerta, saadaan naurettavan pienen summan. Kengät maksoivat aikoinaan noin 120 euroa, ja ostohetkestä on ainakin 7 vuotta ja noina vuosina olen käyttänyt niitä noin 6 kuukauden ajan. Jos lasketaan, että noina kuukausina olen käyttänyt niitä 20 päivänä / kuukausi, käyttökertoja on 120 kertaa / vuosi, ja kun kengät ovat 7 vuotta vanhat, käyttökertoja on tuona aikana syntynyt 840. Käyttökerran hinnaksi tulee 0,14 euroa (120 euroa jaettuna 840:llä).

Tuotteiden ostohinnan kalleutta tai edullisuutta pitäisi aina arvioida oletetun käyttökertojen mukaan.

Video Pomar-kenkien valmistuksesta

Katso videolta, miten Pomar valmistaa Gore-Tex -kenkiään. Videon lopussa myös kahlaustesti.

Kaisa

Lue myös Sini Kesäsen muutaman vuoden takaisesta tehdasvierailusta Pomarin tehtaalle.

Muoti Ostokset

Helene Schjerfbeck TTT:n uutuudessa

Helene Schjerfbeck on Suomen kuuluisimpia taidemaalareita. Nyt hänen elämäänsä pääsee tutustumaan Tampereen Työnväen Teatterin Helene-näytelmän kautta.

Mainos / lippu saatu / Tampereen Työväen Teatteri

Parikymmentä vuotta olen ollut kiinnostunut Helene Schjefbeckin taiteesta ja henkilöstä. Olen lukenut kirjoja ja käynyt näyttelyissä katsomassa hänen taidettaan. Sen vuoksi suuntasin myös Tampereelle katsomaan Rakel Liehun ja Helena Kallion kirjoittamaa Helene-näytelmää.

Helene Schjefbeck -näytelmä valottaa taitelijan elämän eri vaiheita, kun hän ei vielä ollut kuuluisa. Kuva Tampereen Työväen Teatteri.

Helene Schjerfbeck (1862–1946) syntyi Helsingissä. Lapsuudessa tapahtui onnettomuus, jossa Helene mursi lonkkansa. Tämä vaikutti hänen terveyteensä ja kävelyynsä koko loppuelämän ajaksi. 

Taideopinnot hän aloitti 11-vuotiaana ja 18-vuotiaana hän sai senaatin matka-apurahan, jonka turvin hän matkusti Pariisiin opiskelemaan ja työskentelmään mm Bretagnessa.

Helene tunnettiin pelkistetyistä maalauksista ja omakuvista. Loppupuolen omakuvat olivat aika karuja, jopa pääkallomaisia. Helenen taide kehittyi realismista modernismin ja ekspressionismin suuntaan.

Helene asui pitkään äitinsä kanssa Hyvinkäällä. Äiti toimi usein mallina aivan kuten naapurit ja paikalliset työläiset.

Helene Schjerfbeck -näytelmä

Helene-näytelmässä eletään 1900-luvun alkupuolta, jolloin Helene asui Hyvinkäällä. Herkän Helenen elämä ei ole ruusuista. Hän hoitaa vanhaa äitiään vaatimattomassa yhden huoneen asunnossa. Elämässä on sydänsuruja ja suuria tunteita. Välillä näytelmässä soljahdetaan muistoihin. Näytelmän edetessä Helena saa myytyä tauluja, jonka ansiosta elämä edes hieman helpottaa, ainakin taloudellisesti.

Maiju Saarinen tulkitsee hienosti Helenen roolin. Kuva Tampereen Työväen Teatteri.

Näytelmä tuo esiin, miten tinkimätön oman tien kulkija Helene oli. 

Ohjaaja Miko Jaakkola on tehnyt työryhmänsä kanssa hyvää työtä. Maiju Saarinen eläytyy hienosti Helenen rooliin. Hän tämän näytelmän tähti, vaikka muidenkin roolityöt ovat tasokasta. Helenen rinnalle nostan myös äitiä näyttelevän Minna Hokkasen ja taidemaalari Maria Wiikiä (Maria) esittävän Riikka Papusen.

Lavastus- ja pukusuunnittelu ovat Tinde Lappalaisen, ja valo- ja videosuunnittelu Janne Teivaisen. Mielestäni heidän osuutensa tukee ja elävöittää hyvin tarinaa, vie katsojan oikeaan aikaan ja tunnelmaan.

Käykää katsomassa Helene ja saatte laajennusta henkilökuvaan ja millaista tuohon aikaan olla naistaitelija.

Tampereen Työväen Teatterin esityskalenterisivustolta näet esitysaikataulut.

Kaisa

PS. Tampereella käydessä kannattaa käydä katsomassa myös Milavida-museon Bravissimo-näyttely, josta kirjoitin aikaisemmin, tässä linkki artikkeliin.

Kulttuuri Teatteri