Vegaanihaaste alkoi. Anna Tuomikoski tarttui kolmatta kertaa tammikuun vegaanihaasteeseen ja innostuin. Ruoanlaitto on taas kivaa, ja haasteen salliva ja avulias ilmapiiri tuo hyvän mielen.

En ole mikään suuri uuden vuoden haasteiden ja lupausten fani, sillä olen ollut pitkään liikunta-alalla ja nähnyt siellä liian monta kertaa, miten nämä tempaukset yleensä hiipuvat parissa – kolmessa viikossa ja vanhat elintavat palaavat. Kannatan ennemminkin sellaista metodia, jossa tehdään vain sellaisia muutoksia, joista voi pitää kiinni loppuelämän ja tehdään niitäkin maltilla, vain pari kerrallaan. On kuitenkin yksi alkuvuoden haaste, josta olen vilpittömän innostunut, ja se on vegaanihaaste.

Vegaanihaaste lisännyt suosiotaan

Vegaanihaaste on järjestetty vuodesta 2013, ja vuosien mittaan mukana on ollut yli 220 000 osallistujaa. Idea on se, että osallistujat tutustuvat tammikuun ajan vegaanisiin ruokiin juuri sen verran kuin itse haluavat ja pystyvät. Haasteen järjestäjiltä saa massiivisesti tukea, mm. joka päivä sähköpostiin ilmestyvän uutiskirjeen, jossa on vinkkejä, ideoita ja – mikä parasta – aina joku ruokaohje. Tarjolla on myös maksuttomia webinaareja ja haasteella on oma Facebook-yhteisö sekä nettisivu täynnä infoa.

Homma on mielestäni paketoitu todella hyvin. Mukaan on helppo tulla matalalla kynnyksellä ja jokainen voi itse valita sitoutumisensa asteen. Itse olen aiempina vuosina osallistunut ihan puhtaasti siksi, että saisin lisää ruokaohjeita, mutta tänä vuonna en ole vain keräillyt niitä hyvä tietää -hengessä, vaan olen jo ehtinyt testailla ja kokeilla monta uutta ohjetta. 

Vihanneksista saa hyvin kuitua.

Sallivuus

Ihan kaikkein parasta haasteessa on sen salliva ilmapiiri: jokainen voi olla mukana juuri sen verran kuin haluaa. Ajatus on, että jokainen pienikin kasvisruokakokeilu on hyvä, eikä tavoitteena tarvitse todellakaan olla täysvegaanisuus. 

On ollut hauska lukea haasteen Facebook-ryhmän julkaisuista, miksi ihmiset ovat lähteneet mukaan. Yhden motiivi on uteliaisuus, toinen haluaa pystyä kokkaamaan vegaanilapsenlapsilleen, kolmas etsii monipuolisempaa tapaa käyttää kasviksia, neljäs haluaa vihdoinkin oppia laittamaan tofusta ruokaa, joka ei maistu pyyhekumille.

Pieniä muutoksia

Itse en ole missään vaiheessa tehnyt tietoista päätöstä ryhtyä kasvissyöjäksi tai vegaaniksi, mutta kun vertaan ruokavaliotani siihen, mitä se oli vaikka viisi vuotta sitten, ero on suuri. Pois ovat jääneet punainen liha lähes kokonaan, broileri täysin ja maitotuotteista muut paitsi juustot. Syyt ovat moninaiset. Päällimmäisenä minulla on huoli siitä, pysyykö tämä planeetta elinkelpoisena edes lasteni – kaikki kolme nyt vähän yli kaksikymppisiä – elinajan. Myös eläinten kohtelu kiinnostaa, ja se sai minut lopettamaan broilerin syömisen täysin. Punainen liha ei yksinkertaisesti enää maistu ja olo on kasvispainotteisemmalla ruoalla parempi. 

Jalotofu Aasiasta, vokkikasviksista, parsakaalista, paprikasta ja punasipulista Anna teki herkullisen aterian. Ohje löytyi Vegaanihaasteen uutiskirjeestä.

Uskon, että tämän tammikuun jälkeen repertuarissani on aika monta uutta, maistuvaa kasvisruokaa, joissa on ravintoainekoostumus kohdallaan. Tavoitteenani on se, että nyt uusina kokeilemistani ohjeista tulee minulle yhtä helppoja tehdä kuin aikanaan lapsiperhearjessa makaronilaatikko, nakkikastike tai broileripasta. Silloin poistuu viimeinenkin kynnys kasvis- tai vegaaniruoan laittamiseen.

Vegaanihaasteeseen voi ilmoittautua osoitteessa vegaanihaaste.fi. Haasteen järjestäjänä toimii Oikeutta eläimille -yhdistys.

Anna Tuomikoski on osallistunut muutaman kerran vegaanihaasteeseen.

Lue myös Terveellinen ruokavalio -artikkeli