Luupiikki, plantaarifaskiitti, on häirinnyt elämääni muutaman kuukauden. Välillä oikean jalan kantapää on ollut niin kipeä, että kävely on ollut yhtä tuskaa.

Olen jumpannut, joogannut, hieronut jalkapohjaa pallolla, venytellyt, käynyt osteopaatilla, kalevalaisella jäsenkorjaajalla ja hierojalla sekä ostanut yksiin kenkiin muotoillut pohjalliset. Joistakin on ollut apua hetkellisesti, mutta pysyvämpää apua en ole saanut mistään.

Päätin nyt kokeilla akupunktiota, vaikka minulla on jonkin asteinen neulakammo. Tosin olen käynyt muutaman kerran Terveyshoidon Marikalla akupunktiossa.

Kun vuosia sitten olin menossa ensimmäistä kertaa Marikalle, olin tekemässä lehtijuttua. Edellisenä yönä en juurikaan nukkunut, kun jännitin tulevaa kokemusta. Istahdin Marikan hoitopöydälle ja odotin, milloin hoito alkaa. En ollut huomannut, että Marika oli jo laittanut päälaelleni ”kruunun” eli neulat pystyyn. Tunsin olevani varmoissa käsissä, ja rentouduin. Jännitys jäi, enkä enää pelännyt neulojen pistämistä.

Luupiikkihoidossa

Varasin siis ajan Marikalle, koska viheliäinen luupiikki oli vaivani ja lopetti pitkät ”koronakävelyni”. Lenkit jäivät minimaalisen lyhyiksi.

Keskustelun jälkeen Marika pyysi minua siirtymään hoitopöydälle vatsalleni. Ensimmäiseksi Marika laittoi neulan kankkuuni. En voinut mitään: huusin kivusta. Käteni, jotka eivät normaalisti hikoile, olivat aivan märät. Marika oli siis löytänyt todellisen kipupisteen, siis kankustani. Kun hän laittoi pari muuta neulaa takamukseeni, ne eivät koskeneet.

Sitten vuorossa oli kantapää. Marika tunnusteli sormella mahdollisia kipupaikkoja. Niitähän löytyi kantapään sivuilta. Koska kantapäässä iho on selvästi paksumpaa kuin vaikkapa sääressä, neulojen pitää olla vahvempia (paksumpia) kuin takamukseeni laitetut. Kun Marika ”iski” ensimmäisen neulan kantapään sivuun, kiljuin ja hypähdin pediltä. Tuska oli kamala! Muistan sen tuskan vieläkin.

Kun kaikki neulat olivat paikallaan, kipu hellitti hieman, kunnes Marika pyöräytti neuloja hoidon puolivälissä. Taas huuhtoa.

Neulojen vaikutusaikana Marika kuivakuppasi selkääni. Hän sanoi, että selkäni on hyvässä kunnossa, eikä sinne tullut yhtään verenpurkaumaa.

Kun Marika poisti neulat, olo oli hyvä. Sen jälkeen Marika laittoi etupuolelleni vielä rauhoittavat, tasapainottavat neulat. Ne eivät tuntuneet yhtään epämiellyttäviltä.

Entäs hoidon jälkeen?

Marika kehoitti seuraamaan tilannetta muutaman päivän. Hän totesi, että todennäköisesti tarvitsen vielä toisen hoitokerran, koska luupiikki on ollut niin pitkään vaivanani.

Kun hoidosta oli kulunut viikko, kipu ei ole kokonaan pois, mutta selvästi miedompi kuin aikaisemmin.

Keräsin rohkeutta ja tilasin uuden ajan. Onneksi toinen käsittelykerta oli selvästi miellyttävämpi kuin ensimmäinen: kipua oli paljon vähemmän.

Yllättävää oli, että molemmilla käsittelykerroilla kipeän kantapään jalan pohkeeseen tuli voimakas suonenveto. Pohje oli hieman hellä vielä muutaman päivän jälkeenkin.

Toisen hoidon jälkeen kipuaste oli ehkä 2 tai 3, kun ennen ensimmäistä hoitoa se oli 10. Ajoittain en edes tuntenut kipua. Kipu oli pahimmillaan istumisen tai nukkumisen jälkeen.

Kun seuraavan kerran menin hierojalleni Pinjalle (WarioPhysics) hän käsitteli pohjettani ja akillesjännettä venyttelemällä niitä voimakkaasti. Taas aivan hillitön kipu.

Akupunktio ja tuo Pinjan kalvojen käsittely auttoivat niin, että nyt kipu on vielä harvemmin kuin ennen. Nyt minulla on jopa kivuttomia päiviä.

Olen toiveikas, että tämä viheliäinen vaiva painuisi historiaan.

Kaisa

Terveyshoidot-kotisivut

Akupunktiot ja hieronnat olen maksanut itse.