Kuopio kaupunginteatteri: väkevä Pukija ja viihdyttävä Tämä on ryöstö!

Olin viikonlopun Kuopiossa ja kävin katsomassa Kuopion kaupunginteatterissa kaksi näytelmää. Pukija ja Tämä on ryöstö!, kaksi erilaista, eri genren näytelmää. Molemmat taitavasti toteutettuja.

Vaikuttava Pukija

Ronald Harwoodin kirjoittaman Pukijan tapahtumat sijoittuvat sodanajan Iso-Britanniaan ja kertoo pienen teatteriseurueesta, sen vanhasta, jo paremmat päivänsä nähneestä tähdestä (Sir / Seppo Pääkkönen) ja hänen pukijastaan Normanista (Pekka Kekäläinen).

Pukijassa Seppo Pääkkösen (edessä) ja Pekka Kekäläisen (takana) ammattitaito ja kokemus pääsevät oikeuksiinsa.  Kuva Kuopion kaupunginteatteri

Sir ja Norman ovat antaneet kaikkensa teatterille. Sir on jo vanhuudenhöperö, ei muista, mikä näytelmä on alkamassa tai mitkä ovat hänen aloitussanansa. Norman auttaa ja hyysää pyyteettömästi. Heidän välillä vallitsee ystävyys – tai ainakin siltä vaikuttaa ennen loppua, jolloin pintaan nousee myös ikävämpiäkin tunteita, huoli tulevasta ja oman maailman romahtamisesta.

Pukijan on ohjannut Olli-Matti Oinonen, joka on onnistunut hyvin miehityksessä.

Pukija on ennen kaikkea Pekka Kekäläisen ja Seppo Pääkkösen näytelmä, vaikka näyttämöllä on muitakin. Pääkkösen ja Kekäläisen näyttelemisestä näkee ammattitaidon ja kokemuksen. He tekevät kaiken uskottavasti, ovat Sir ja Norman eivätkä vain esitä näitä rooleja.

Hieno elämys.

Hulvaton Tämä on ryöstö!

Tommi Auvisen ohjaama Tämä on ryöstö! sijoittuu Tampereelle, mikä sinänsä on mielenkiintoinen ratkaisu.

Näytelmä alkaa vankilassa, jossa Kaitsu Runqvist (Karri Lämpsä) on istumassa rangaistustaan. Hän on saanut houkuteltua vähemmän välkyn vartijan auttamaan pakenemisessa, jotta Kaitsu voi ryöstää tyttöystävänsä Oikun (Sari Harju) isän Putz A Kulmikon (Ilkka Pentti) pankissa olevan suuren timantin.

Kakolan vanki (Karri Lämpsä) havittelee tyttöystävänsä (Sari Harju) isän pankissa säilytettävää suurta timanttia. Kuva Kuopion kaupunginteatteri

Näytelmän herkullisiin tyyppeihin kuuluu Aarne, jota näyttelee lukuisista tv-rooleista tuttu Tom Lindholm tai paikallinen Ari-Kyösti . Seppo. Minun katsoessa Lindholm hoiti roolin suvereenisti.

Välillä näyttelijät kiipeilevät korkeuksissa ja roikkuvat vaijereiden varassa, joten näyttelijöille tämä on varsin fyysinen näytelmä – ja hyvin kuopiolaiset selvisivät tästäkin.

Tom Lindholm (keskellä) näyttelee Aarnea, vähän reppanaa, joka on rakastunut Oikkuun. Kuva Kuopion kaupunginteatteri

Tämä on ryöstö on farssi. Monet karsastavat tätä tyylilajia. Farssi vaatii täydellistä ajoitusta ja näyttelijöiltä hyvää rytmitajua. Tommi Auvisen johdolla kuopiolaiset onnistuvat hyvin. Ovet avautuvat ja seinälle nostettava sänky laskeutuu ja nousee sekunnilleen. Henkilötyypit ovat herkullisen tyyliteltyjä.

Lisäksi on syytä mainita näytelmän lavastaja Hannu Lindholm. Lavastus toimii loistavasti, pienillä muutoksilla saadaan miljöö vaihtumaan toiseksi. Lavastuksessa on monia oivaltavia ratkaisuja. Jos (tai kun) menette katsomaan, kiinnittäkää huomiota mm. loppupuolella olevaa toimistoa. Nerokasta!

Mitä suurempi pomo, sitä näyttävämmät viikset. Hauska idea! Lisäksi hyvä oivallus on toimistopöytä, jonka paperipino kasvaa nostamalla henkilön aseman mukaan. Kuva Kuopion kaupunginteatteri

Turvallisuus

Korona-aikana seurasin tarkasti, miten turvallisuusasiat oli otettu huomioon. Katsomoissa oli puolet tuoleista pois käytöstä, teipattuina. Minun edessä, takana ja sivuilla ei ollut istuimet käytössä.

Tunsin teatterissa käymisen turvalliseksi, sillä turvavälit olivat todella reilut.

Katsomoista poistuttiin rivi kerrallaan, jottei ruuhkia syntynyt. Katsomoissa vain muutama käytti kasvosuojusta. Johtuiko se väljästä istumajärjestyksestä vai Kuopion hyvästä koronatilanteesta vai ehkä molemmista?

Kuopion kaupunginteatteriin on tulossa syksyllä muitakin mielenkiintoisia näytelmiä, mm. Sirpa Kähkösen romaaniin perustuva Tankkien kesä ja Kultainen vasikka. Lisäksi helmikuussa ensi-illassa ollut Juicen musiikkiin pohjautuva Kaksoiselämää palaa ohjelmistoon.

Kannattaa siis suunnata Kuopioon teatterimatkalle. Miksi mennä Pariisiin, kun voi mennä Kuopioon?

Kaisa

Kulttuuri

Luupiikki, auttaisiko akupunktio?

Luupiikki, plantaarifaskiitti, on häirinnyt elämääni muutaman kuukauden. Välillä oikean jalan kantapää on ollut niin kipeä, että kävely on ollut yhtä tuskaa.

Olen jumpannut, joogannut, hieronut jalkapohjaa pallolla, venytellyt, käynyt osteopaatilla, kalevalaisella jäsenkorjaajalla ja hierojalla sekä ostanut yksiin kenkiin muotoillut pohjalliset. Joistakin on ollut apua hetkellisesti, mutta pysyvämpää apua en ole saanut mistään.

Päätin nyt kokeilla akupunktiota, vaikka minulla on jonkin asteinen neulakammo. Tosin olen käynyt muutaman kerran Terveyshoidon Marikalla akupunktiossa.

Kun vuosia sitten olin menossa ensimmäistä kertaa Marikalle, olin tekemässä lehtijuttua. Edellisenä yönä en juurikaan nukkunut, kun jännitin tulevaa kokemusta. Istahdin Marikan hoitopöydälle ja odotin, milloin hoito alkaa. En ollut huomannut, että Marika oli jo laittanut päälaelleni ”kruunun” eli neulat pystyyn. Tunsin olevani varmoissa käsissä, ja rentouduin. Jännitys jäi, enkä enää pelännyt neulojen pistämistä.

Takamuksen kolme neulaa. Yksi niistä teki todella kipeää.

Luupiikkihoidossa

Varasin siis ajan Marikalle, koska viheliäinen luupiikki oli vaivani ja lopetti pitkät ”koronakävelyni”. Lenkit jäivät minimaalisen lyhyiksi.

Keskustelun jälkeen Marika pyysi minua siirtymään hoitopöydälle vatsalleni. Ensimmäiseksi Marika laittoi neulan kankkuuni. En voinut mitään: huusin kivusta. Käteni, jotka eivät normaalisti hikoile, olivat aivan märät. Marika oli siis löytänyt todellisen kipupisteen, siis kankustani. Kun hän laittoi pari muuta neulaa takamukseeni, ne eivät koskeneet.

Sitten vuorossa oli kantapää. Marika tunnusteli sormella mahdollisia kipupaikkoja. Niitähän löytyi kantapään sivuilta. Koska kantapäässä iho on selvästi paksumpaa kuin vaikkapa sääressä, neulojen pitää olla vahvempia (paksumpia) kuin takamukseeni laitetut. Kun Marika ”iski” ensimmäisen neulan kantapään sivuun, kiljuin ja hypähdin pediltä. Tuska oli kamala! Muistan sen tuskan vieläkin.

Kantapään sivut saivat omat neulansa.

Kun kaikki neulat olivat paikallaan, kipu hellitti hieman, kunnes Marika pyöräytti neuloja hoidon puolivälissä. Taas huuhtoa.

Neulojen vaikutusaikana Marika kuivakuppasi selkääni. Hän sanoi, että selkäni on hyvässä kunnossa, eikä sinne tullut yhtään verenpurkaumaa.

Kun Marika poisti neulat, olo oli hyvä. Sen jälkeen Marika laittoi etupuolelleni vielä rauhoittavat, tasapainottavat neulat. Ne eivät tuntuneet yhtään epämiellyttäviltä.

Kantapään hoidon jälkeen Marika laittoi mm. kasvoilleni rauhoittavia neuloja.

Entäs hoidon jälkeen?

Marika kehoitti seuraamaan tilannetta muutaman päivän. Hän totesi, että todennäköisesti tarvitsen vielä toisen hoitokerran, koska luupiikki on ollut niin pitkään vaivanani.

Kun hoidosta oli kulunut viikko, kipu ei ole kokonaan pois, mutta selvästi miedompi kuin aikaisemmin.

Keräsin rohkeutta ja tilasin uuden ajan. Onneksi toinen käsittelykerta oli selvästi miellyttävämpi kuin ensimmäinen: kipua oli paljon vähemmän.

Toisella hoitokerralla Marika laittoi vain pari neulaa kankkuuni. Lisäksi hän kuivakuppasi selkääni neulojen vaikutusajan.

Yllättävää oli, että molemmilla käsittelykerroilla kipeän kantapään jalan pohkeeseen tuli voimakas suonenveto. Pohje oli hieman hellä vielä muutaman päivän jälkeenkin.

Kantapään neulat. Osan laittamiset koskivat järkyttävästi.

Toisen hoidon jälkeen kipuaste oli ehkä 2 tai 3, kun ennen ensimmäistä hoitoa se oli 10. Ajoittain en edes tuntenut kipua. Kipu oli pahimmillaan istumisen tai nukkumisen jälkeen.

Kun seuraavan kerran menin hierojalleni Pinjalle (WarioPhysics) hän käsitteli pohjettani ja akillesjännettä venyttelemällä niitä voimakkaasti. Taas aivan hillitön kipu.

Akupunktio ja tuo Pinjan kalvojen käsittely auttoivat niin, että nyt kipu on vielä harvemmin kuin ennen. Nyt minulla on jopa kivuttomia päiviä.

Olen toiveikas, että tämä viheliäinen vaiva painuisi historiaan.

Kaisa

Terveyshoidot-kotisivut

Akupunktiot ja hieronnat olen maksanut itse.

Hyvinvointi