Let’s Play Business kiteyttää työmaailman tilan

Let’s Play Business on komedia, jossa yrityskonsulttien kliseet tulevat tutuiksi. Juha Jokelan teksti on ajankohtaista ja osuvaa.

Mainos / lippu saatu / Helsingin Kaupunginteatteri

Let’s Play Business on kaksitahoinen: HX-yrityksen porukan, ”höksyjen”, kipuilua yrityksen vahvan johtajan eläköidyttyä ja toisaalta teatteriryhmän näytelmäharjoitukset. 

Nuori ja innokas toimitusjohtaja tuo HX-yhtiöön uusia toimintatapoja. ”WTF-tanssimainen taukojumppa” on yksi uudistus. Kuva Helsingin Kaupunginteatteri.

HX:n vahvan johtajan liittolaisen, HX:n toimialajohtaja Hannu Laakson (Santeri Kinnunen), yrityksen pr- ja mediasuhteista vastaavan Reetan, ”Ressun” (Sanna June Hyde), HX:n uuden toimitusjohtajan (Martti Manninen) ja HX:n hallituksen vt. puheenjohtaja Tuulikki Lundin ja näyttelijäseurueen taiteellisena johtajana (Wanda Dubiel) näkemykset, toimintatavat ja arvot eivät kohtaa. 

Wanda Dubiel on sekä teatteriryhmän taiteellinen johtaja ja HX:n hallituksen puheenjohtaja. Kuva Helsingin Kaupunginteatteri.

Juha Jokelan taloutta ja nykyistä työelämää koskeva teksti toimii hyvin. Tunnistin monia yrityskonsulttien kliseitä, jotka näyttämöllä suorastaan huvittivat. Välillä ajattelin, onko osa teatteriin liittyvistä osuuksista liian sisäpiirijuttuja, avautuvatko ne katsojille. Näytelmästä saa aika kaoottisen kuvan näytelmien harjoitusvaiheesta, miten rooleja, repliikkejä yms. muutetaan lennosta. Toisaalta se kuvaa myös yllättävän monen yrityksen nykyistä poukkoilua. 

Näytelmän alku oli hieman sekava, kunnes päästiin ”WTF tanssimaiseen taukojumppaan” ja papukaijamerkkien jakoon, josta esitys pääsi vauhtiin.

Roolitus oli mielestäni oikein onnistunut. Wanda Bubiel on karismaattinen, taitava näyttelijä, joka soljahti erinomaisesti rooliinsa. Martti Manninen loisti nuorena, yrityskonsulttien koulimana, innokkaana johtajana. Santeri Kinnunen oli uskottava vanhanliiton johtaja, joka katsoi mieluummin peruutuspeiliin kuin eteenpäin. Sanna June Hyden pr-vastaavan kipuilu oli aitoa. Jan-Christian Söderholm teatterin talouspäällikkönä oli suorastaan herkullinen rahakirstunvartija.

Olen arvostellut näytelmissä käytettyjä videoita, mutta Let’s Play Business -näytelmässä Timo Teräväisen suunnittelemat videot olivat perusteltuja, toimivat erinomaisesti ja antoivat lisäarvoa esitykselle. 

Kaikin puolin hyvä ja ajankohtainen esitys, josta tosin olisin nipistänyt vähän pituudesta sisällön kuitenkaan kärsimättä.

Kaisa

Kulttuuri Teatteri

Kuningatarnäytelmä yllättävän ajankohtainen

Kuningatarnäytelmä kertoo Ruotsin kuningatar Kristiinan tarinan. Helsingin Kaupunginteatterin näytelmässä on paljon nykyaikaan sopivia teemoja.

Mainos / lippu saatu / Helsingin Kaupunginteatteri

Kuningatar Kristiina (1626–1689) oli Ruotsin historian yksi ristiriitaisimmista ja erikoisimmista hallitsijoista. Hänen isänsä Kustaa II Adolfin kuoltua vuonna 1632 Kristiinasta tuli 6-vuotiaana kuningatar. Tosin Ruotsia johti ensin valtakunnankalsleri Axel Oxenstierna. Kristiina alkoi hallita vuonna 1644.

Valtakautensa aikana Kristiina lopetti 30-vuotisen sodan ja hän oli kiinnostunut taiteesta, tieteestä ja filosofiasta. Kristiina halusi tuoda näitä asioita esille.

1600-luvulla naisen tehtävänä oli synnyttäminen, eikä edes kuningattarelle olisi suotu erivapauksia. Kristiina ei ollut kiinnostunut perinteisestä naisen roolista, synnyttämisestä ja lapsista. Häntä nimitettiinkin tyttökuningattareksi. 

Kristiinan rakastettua Ebba Sparrea ”Belleä” esittää Aino Sirje (vas.) ja Vappu Nalbantoglu rooleja on mm. Ann Catherine. Kuva Helsingin Kaupunginteatteri, kuvaaja Cata Portin.

Muutenkin Kristiina ravisteli sen ajan normistoa pukeutumalla usein miehen vaatteisiin. Hän ei mennyt naimisiin. Näytelmän mukaan Kristiina oli enemmän kiinnostunut naisista kuin miehistä.

Todellinen skandaali oli, kun hän luopui kruunustaan vuonna 1654 serkkunsa Kaarle X Kustaan hyväksi, kääntyi katolilaiseksi ja muutti Roomaan.

Kuningatarnäytelmä

Nämä historian teemat tulivat hyvin esiin Jussi Moilan kirjoittamassa Kuningatarnäytelmässä, jonka oli ohjannut Sini Pesonen. Kuningattaren rooliin eläytyi taitava Elsi Sloan. Hänen fyysisyytensä ja laulutaitonsa pääsivät hyvin esiin näytelmässä. Hänessä oli tiettyä hurjuutta ja intohimoa.

Ebba Sparren roolissa, Kristiinan rakastettuna oli Aino Sirje. Carl Gustavia, Kristiinan serkkua, joka kosiskeli Kristiinaa ja lopulta sai kruunun, näytteli Alvari Stenbäck. Näiden nuorten näyttelijöiden esiintyminen oli raikas tuulahdus. Konkareista Aino Seppo kuningaräitinä oli loistava.

Elsi Sloan (vas.) sopi hyvin Kristiinan rooliin. Kuvassa myös taustalla Aino Seppo ja Aino Sirje (oik.). Kuva Helsingin Kaupunginteatteri, kuvaajana Cata Portin.

Pidin Henna-Riikka Taskisen pukusuunnittelusta ja Tinja Salmen skenografiasta. Aleksi Sauran musiikki oli hyvä lisä näytelmään.

Pieni yksityiskohta, jota pidin oivaltavana oli, miten Kristiinan syntyminen ja ne ensimmäiset hetket oli toteutettu.

Jos jostain annan miinuksia, ne olivat alkupuolen huutamalla esitetyt repliikit. Nykyisin minua kummastuttaa, että lähes kaikissa näytelmissä ”pitää” olla videopätkiä. Kuningarnäytelmässäkin sellainen oli, eikä se minusta tuonut mitään lisäarvoa esitykselle.

Nyt tietysti mietit, miten Kuningarnäytelmän teemat sopivat tähän päivään. Sodat kolistelevat entistä lähempänä. Sukupuoliroolit ovat paljon monimuotoisempia kuin ne perinteisesti on ajateltu. Taiteen ja tieteen arvostus tai sen puute ovat edelleen puheenaiheina.

Kuningatarnäytelmä sopii mm. historiasta kiinnostuneille ja perinteisiä arvoja ravisteleville henkilöille, jotka eivät ole kaavoihinsa kangistuneet.

Kaisa

Oletko jo nähnyt supersuositun Moulin Rouge -musikaalin?

Kulttuuri Teatteri