Kiitos kuuluu teille, kesätapahtumien talkooporukat

Kesätapahtumia kierrellessä huomioni on kiinnittynyt talkooporukoihin, jotka pyyteettä käyttävät vapaa-aikansa erilaisten juhlien, festareiden ja muiden tapahtumien mahdollistamiseen. Tosiasia on, että mitään ei synny ellei niitä tee. Asia korostuu pienemmillä paikkakunnilla, joissa kulttuuririentoihin ei yleensä ole kummoista budjettia, jos on ollenkaan.

Niin kauan kuin paikkakunnalta löytyy edes muutama puuhakas ja aikaansaava ihminen, jotain kivaa yleensä saadaan aikaan. Heille talkootyö on hyvää mieltä tuova, joskin aikaa vievä harrastus.

Tyyli pitää, sillä lentis sujuu mekossakin.

Viimeksi ihailin talkoolaisten aikaansaannosta Suolentiksen MM-2019 -kisoissa Rajasuolla Haukivuorella, Mikkelissä. Tapahtuma on järjestetty ensimmäisen kerran jo 19 vuotta sitten. Jos idea oli silloin outo, on se vieläkin.

Paikkakunnalle haluttiin aikoinaan iloinen kesätapahtuma. Innokas lentopallomies, nykyinen suopehtoori Risto Tarkiainen sai idean koota lentopalloväkeä Vapon tyhjälle turvesuolle, jonne rakennettiin muutama pelikenttä. Alusta saakka iloinen karnevaalihenki on ollut osa tapahtumaa, joten joukkueet pukeutuvat mitä ihmeellisempiin asuihin.

Rekvisiitta odotti pelaajia kentän laidalla.

Pelikentät niille vievine pitkospuineen on rakennettu suolle pääosin talkoovoimin. Myös itse tapahtuma pyörii talkoolaisten avulla.

Kun suolla ollaan, pelikentät ovat märkää turvetta, johon todellakin uppoaa. Tässä raivataan moottorisahalla kantoa kentän suosta kesken pelin.

Tänä vuonna oli ensimmäisen kerran saatu rahaa kokoon sen verran, että yksi ihminen teki puolipäiväisesti töitä tapahtuman markkinoinnissa, viestinnässä ja kaikessa mahdollisessa järjestelyssä. Ja se näkyi pelaajien lisäksi myös meille katsojille, jotka saimme koko ajan ajantasaista infoa tapahtumasta. Talkoita oli tehty vuosi, mukana loppumetreillä oli noin 50 henkeä.

Vihdoinkin pelit voivat alkaa, tuuletti järjestelyistä vastannut Tiina Janhunen, joka itsekin pelasi enkeliasuihin pukeutuneessa Pelkkää Lovee -joukkueessa.

Minua hieman ihmetyttää, että kovin moni paikkakuntalainen ei aina jaksa osallistua oman kylän tapahtumiin. Milloin on esimerkiksi liian kuuma, milloin kylmä sää.

Unohdetaan, ettei talkootyöllä pystytettyjä rientoja kukaan jaksa järjestää, jollei niihin osallistuta.

Suoareenalle rakennettu suosauna oli mukana Ylen Saunapäivä-ohjelmassa.

Onneksi nämä oudot tapahtumat, kuten akankannot, suolla pelaamiset jne kiinnostavat kauempana olijoita ja ylittävät uutiskynnyksen kotimaan lisäksi myös ulkomailla. Esimerkiksi Suolentistä nähdään Egenland-ohjelmassa.

Suolentistä olen käynyt katsomassa varmaankin kymmenisen kertaa. Tapahtuma kehittyy vuosi vuodelta ja sinne on kuulema kiva tulla myös pelaamaan ja nauttimaan kesäisestä yhdessäolosta.

Osallistukaa hyvät ihmiset pieniin ja suuriin talkoovoimin tehtyihin tilaisuuksiin tai mennään mukaan talkoisiin. Niillä luodaan ilon kautta kylille yhteishenkeä, joka on tukena ja turvana myös talven pitkinä, pimeinä hiljaisina hetkinä.

 Sini

Kulttuuri

Yli 60 vuotta vanha naistenlehti – niin lumoava

Parasta lomassa on joutilas kuljeskelu ja uusiin asioihin tutustuminen. Viime sunnuntaina kävin päiväkahvilla Kalvitsan rautatieasemalla, jonne omistaja on koonnut aseman historiaa. Esillä oli tällä kertaa myös nippu vanhoja naistenlehtiä. Yksi niistä oli maaliskuun Eeva vuodetta 1952.

Kansi ei houkuttele sisältönostoilla, sillä niitä ei yksinkertaisesti ole. Silloin uskottiin kauniiseen kansikuvaan.

Juttujen teemat ovat kuitenkin kuin tätä päivää. Tällainen on minun onnenpäiväni, kuusi julkkista kertoo. Kannen kaunotar kertoo elämästään perheenemäntänä Pariisissa.

Lukekaapa Master-takin teksti, aika suloinen.

Kuninkaallisista kertovat jutut olivat jo silloin suosittuja. Kuningatar Elisabeth II loistaa aukeaman kuvajutussa.

Suomalaisten tanssitaitoja pohditaan ja kerrotaan missä niitä voi kehittää. Kuvissa tanssimassa muun muassa nuori Åke Blomqvist.

Muotijutussa vieraillaan vaateateljeessa. Hattumuotia esitellään aukeaman verran. Myös neuleohje on päässyt mukaan lehteen.

Miehet keskustelevat naisten vaatteista ja toisessa jutussa käyttäytymisestä. Ranskalaiset kampaukset sopivat lehden mukaan sekä arkeen että iltaan.

Rakkautta ja romantiikkaa edustaa yhden yön huumasta kertova novelli. Yksi sivu on varattu lukijoiden hääkuville. Matkajutussa vieraillaan Egyptissä.

Varsinaista kauneusjuttua ei ole, mutta pieni kysymyspalsta on. Lukijoita askarruttaa esimerkiksi saako kolmen lapsen vuoksi venyneet rinnat enää kiinteiksi tai silmänympärysrypyt sileiksi. Myös punoittavaan ihoon kysytään hoito-ohjeita.

Yllättävän paljon on kosmetiikkamainoksia. Niissä mainostetaan muun muasssa kasvo- ja käsivoiteita, kynsilakkoja, puuteria ja sampoita. Löytyypä myös Tampax-tamponimainos ja  miehen kuvalla oleva Nivean aurinkovoidemainos.

Monet mainokset  ovat hyvin informatiivisia.

Ilta Pariisissa -kilpailu houkutti varmasti osanottajia. Mainosväittämissä turvauduttiin tieteellisiin tutkimuksiin jo silloin. Lukijaa teititellään.

Kosmetiikan tehoaineina olivat muun muassa ”haudotut kananmunat” eli siis kananpojat? Myös paino-ongelmiin esiteltiin ratkaisuja.

Oikeanpuoleinen pikkujuttu on kiinnostava, sillä siinä ohjataan hoitamaan ihoa Tokalon-voiteella ja- puuterilla. Mainosmerkintää ei ole, eikä kuvaakaan itse tuotteesta.

Olen lukenut lehden kannesta kanteen. Jotenkin se vei mukanaan. Selvää syytä siihen en keksinyt. Mutta kokemus oli todellakin virkistävämpi kuin että olisin käyttänyt saman ajan sosiaalisessa mediassa notkumiseen.

Nykysin esimerkiksi Eeva-lehti, joka muuten on jo vuosia ollut maamme suurin naistenlehti, näyttää aivan erilaiselta. Kannessa on edelleenkin useimmiten nainen, mutta siihen on nostettu myös tärkeimmät juttuaiheet. Niissä naisen elämästä kerrotaan hyvin monipuolisesti.

Kauneusjutuille on annettu useampi sivu, jotka toimittaa Kaisa.

Lehti on tietenkin nelivärinen, siinä on paljon kuvia. Myös kirjoitustyyli on kehittynyt. Enää ei puhuta korulausein. Teksti on napakkaa ja siinä on kappalejaot. Kuvat tukevat aihetta. Lukeminen on helpompaa.

Mutta mitä mieltä mahtaa olla se nainen, joka lukee tämän päivän painettua lehteä kuudenkymmenen vuoden päästä? Lehden digiversio lienee silloin jo kadonnut bittiavaruuteen, mutta ehkä joku vielä säilyttää talonsa tai mökkinsä vintillä paperilehden tutkittavaksi.

Sini

Kulttuuri