Facebookin kierrätyssivut, hyvä ja raivostuttava

Ennen keväistä muuttoani ja vielä sen jälkeen olen karsinut valtavasti tavaraa.

Olen myynyt Torissa, Facebookin alueellisilla kierrätyssivuilla ja kirppiksellä. Lisäksi olen lahjoittanut vaatteita, huonekaluja, astioita, sisustustuotteita jne.

Facebookin kierrätyssivustot ovat periaatteessa käteviä, koska niissä tavaroita ei tarvitse rahdata minnekään, vaan ostaja / noutaja hakee tavaran kotoa sovittuna aikana.

Näin siis periaatteessa, mutta todellisuus on usein toisenlainen.

Monilla Facebookin alueellisilla kierrätyssivuilla on erilaisia sääntöjä: missä kuvia ei saa laittaa seinälle, jossain seinällä saa olla vain yksi kuva ja loput kommentteina. Aluksi minulle aiheutti päänvaivaa kummalliset lyhenteet: YV, AV, MMM jne. Lopulta nämäkin avautuivat, mutta eri alueiden säännöt ovat edelleen hämäriä. Jos et vielä tiedä, mitä nuo mystiset kirjainyhdistelmät tarkoittavat, tässä ”koodiavain”: YV = yksityisviesti, AV = alustava varaus ja MMM = myynnissä myös muualla.

Entä ne varaajat! Huh! Epäilen, että jotkut ovat ammattivaraajia, varaavat, vaikka heillä ei olisi mitään tarkoitustakaan tulla noutamaan tuotetta sovittuna aikana. Joidenkin kanssa säädetään aikatauluja monta kertaa. Ymmärrän hyvin, että joskus sovittu aika ei vain sovikaan, jolloin tietysti etsitään uusi, molemmille osapuolille sopiva aika.

Tämän ilmaisen lampun noutajan kanssa säädettiin ja säädettiin noutoaikaa. Mikään lähes kymmenestä ehdottamastani ajasta ei käynyt. Vein lampun lopulta hyväntekeväisyyteen.

Nyt olen säätänyt kolmen noutajan kanssa ilmaisten tavaroiden hakuja – ja jokaisen kanssa ainakin viisi kertaa on siirretty, muutettu ja säädetty. Yhdelle ehdotin noin kymmentä eri kelloaikaa, joista mikään ei tuntunut sopivan, vaikka ko. henkilö ensin oli todennut, että hän voi tulla noutamaan lahjoitettavan lampun milloin tahansa. Kolmas taas ei ole enää vastannut viesteihin sen jälkeen, kun sovittu noutoaika oli ja meni.

Koska kyse on alueellisesta kierrätyssivustolta, tuote tietysti haetaan ko. alueelta, vaikka ostaja / noutaja asuisi toisella puolella kaupunkia. Näissäkin tällä hetkellä vaiheessa olevissa noudoissa hakijat ilmeisesti asuvat muualla. Se ei kuitenkaan ole mikään syy vetkuiluun. Jos jotain on sovittu, siitä pyritään pitämään kiinni, ellei tule ihan ylittämätöntä estettä. Mielestäni este ei ole, etten nyt viitsikään lähteä toiselle alueelle noutamaan.

Nämä entisessä työhuoneessani olleet tuolit menivät opiskelijalle, ilmaiseksi.

Nyt olen lopen kyllästynyt näihin vetkuilijoihin. Taitaa olla parasta unohtaa koko homma. Vien tuotteet SPR:n Konttiin tai kierrätyskeskukseen.

Lisähuomio vielä näistä alueellisista kierrätyssivuista. Ennen muuttoa laitoin myyntiin aika paljon vaatteita, osa jopa sellaisia, ettei niitä ollut käytetty tai käyttökertoja oli 1-2. Laitoin hinnat todella edullisiksi, ns. kirppishinnoiksi: esimerkiksi mekko, jonka ovh oli yli 200 euroa, oli myynnissä hintaan 7 euroa. Kun ostajakanditaatti tuli kokeilemaan mekkoa, hän pyöri eteisessäni peilailemassa vaikka kuinka pitkään – aivan kuin olisi ollut ostamassa kivitaloa. Mekko sopi hänelle kuin nakutettu. Lopulta hän totesi, että ei hän kyllä näin kallista mekkoa osta, mutta voisi maksaa siitä 3 euroa. Totesin, että hinta on 7 euroa, enkä tingi siitä. Lopulta hän osti mekon.

Muuton yhteydessä kävin tarkkaan läpi vaatteeni. Aikamoinen määrä vaihtoi tavalla tai toisella omistajaa.

Olisi pitänyt ottaa osteopaattini menetelmä: kun joku oli tinkinyt hänen myymästään 50 euron tuotteesta, osteopaatti oli todennut, että nyt hinta olikin 55 euroa. Ostaja oli hämmästellyt, että sehän oli ensin 50 euroa, johon osteopaattti totesi, että nyt hinta olikin jo 60 euroa – eli jokaisesta tinkimisyrityksestä hinta nousi 5 eurolla. Lopulta ostaja ja osteopaattini pääsivät sopuun hinnasta – 50 eurosta.

Olen huomannut, ettei Tori.fi -sivustolla ole vastaavaa vetkuilua, vaan siellä sovitut tapaamiset pitävät. Tottahan toki Facenkin kierrätyssivustoilla suurin osa myynneistä / noudoista toteutuu sovitusti.

Kaisa

Puheenaiheet

Pyöräillen Suomesta Pariisiin hyvän asian vuoksi

Muistan elävästi viime syyskuun päivän, jolloin sähköpostiini tuli odottamani viesti: tervetuloa Team Rynkeby-God Morgon Espoon joukkueeseen!

Olin jo muutaman vuoden ajan seurannut eri TRGM-tiimien julkaisuja treenikaudesta ja itse päätapahtumasta, matkasta Travemundesta Pariisiin. Halusin mukaan tekemään hyvää ja kesällä 2018 kaikki loksahti paikoilleen.

Lokakuussa 2018 alkoi projekti, jonka päämääränä oli varojen kerääminen syöpää sairastaville lapsille sekä ”palkintomatka.”

Projektissa yhdistyy monta minulle tärkeää asiaa: voin auttaa apua tarvitsevia oman työni kautta ja samalla haastaa itseni fyysisesti uudelle tasolle lajissa, joka ei entuudestaan ollut minulle kovin tuttu.

Yhdeksän kuukauden systemaattinen kunnon parantaminen tähtäsi siihen, että seitsemän päivän aikana poljettava 1100km matka sujuisi mahdollisimman hyvin ja terveenä. Ei välttämättä aivan itsestäänselvyys 58-vuotiaalle naiselle!

Harjoitukset alkoivat lokakuussa 2018. Treeniviikko sisälsi yhteiset spinning-tunnit sekä kolmen tunnin kävelylenkin sunnuntaisin. Kävelimme 12-18 km kerralla ja aina peruskestävyysalueella. Tavoitteena oli  rakentaa hyvä aerobinen peruskunto.

Spinningtunneilla harjoiteltiin pyöritystekniikkaa ja kadenssin eli pyöritysnopeuden vaihtelua.

Viime huhtikuussa aloitimme ulkolenkit  kahdessa ajoryhmässä. Ensimmäisten lenkkien aikana oli melkoisen paljon ”säätöä.” Osalle tiimistä lenkit olivat ensimmäiset uuden Bianchi-maantiepyörän selässä, lukkopolkimien käytöstä puhumattakaan.

Tekniikkaharjoituksia tehtiin isoilla parkkipaikoilla, joilla pystyi vapaasti kokeilemaan ”klossipannuja” eli kaatumista niin, että jalat jäävät kiinni polkimiin.

Kevään ja alkukesän aikana kilometrejä piti saada kasaan ainakin 2500 km, ja kyllähän niitä alkoi kertyä. Kolmesti viikossa teimme yhteisen harjoituksen: tiistaina kevyemmän pk-lenkin (40-70 km),  torstaisin mäkivetoja (40-70 km) ja sunnuntaisin oli vuorossa pitkä lenkki, 80-110 km.

Olin päättänyt, että osallistun kaikkiin harjoituksiin säällä kuin säällä. Huhtikuussa räntää satoi vaakana ja sormet jäätyivät ohjaustankoa puristaessa, mutta kokemus oli kaikille sama. Tiimihenki oli kannustava alusta alkaen ja joukkuekuri armoton.

Pyöräilykuntoa ja parijonossa ajamista saimme testata Giro Espoossa (110 km), Pirkan Pyöräilyssä (216 km) ja kenraaliharjoitusviikonloppuna, jolloin kahden päivän aikana aikana poljettiin 2×200 km.

Kenraaliharjoituksessa viimeistään sain vahvistuksen siitä, että kunto alkoi olla kohdallaan. Loppukunto ja jaksaminen eivät olleet enää arvoitus, vaan tiesin, että Pariisiin mennään hyvällä fiiliksellä loistoporukan kanssa.

Been there, done that!”

Viikon matka ja 1100 km taittuivat yllättävän hyvin. Vaikka kuumuus ja vastatuuli koettelivat  meitä koko viikon ajan, niin hyvin ehdin palautua lyhyilläkin yöunilla. Päivät olivat pitkiä ja yöuni jäi usein 5-6 tuntiin.

Hyvällä mielellä ja kiitollisena poljin maaliin lauantaina 6.7. Kokemus oli niin nostattava, että aion hakea seuraavallekin kaudelle mukaan.

Oma.sylva-keräystilini tavoite tuli täyteen. Keräsin 2185 euroa syöpää sairastaville lapsille. Koko Suomen tiimien varainkeruu tulee varmasti ylittämään 900 000 euroa. Lopullinen tulos saadaan syyskuussa.

Jos innostut lahjoittamaan, voit tehdä sen Sylva ry:n kautta

Jos ensi vuoden pyöräilytempaus kiinnostaa, haku vuoden 2020 teamiin on käynnissä

Tiina Ranin

FAF Personal Trainer, ratkaisukeskeinen terapeutti, tiinaranin.fi

Hyvinvointi