Pariisi-vinkki: Yves Saint Laurent -muotimuseo täynnä luksusta

Vaikka olemme molemmat käyneet useita kertoja Pariisissa, Yves Saint Laurent -museo oli silti jäänyt näkemättä. Keväisellä Pariisin-matkalla tämäkin tuli korjattua. Onneksi, sillä museo on elämys.

Museo on vuonna 2008 kuolleen Yves Saint Laurentin entisessä haute couture -talossa. Koko miljöö on näkemisenarvoinen: studio, nykyiset näyttelytilat ja jopa sisääntuloaula.

Museossa kannattaa katsoa myös kattoon, jotta huomaa kristallikruunut. Ja tottahan toki siellä piti ottaa myös selfie peilin kautta.

Tässä 5-kerroksisessa talossa Yves Saint Laurent työskenteli noin 30 vuoden ajan vuoteen 2002 saakka, jolloin hän jättäytyi eläkkeelle. Haute couture -talo oli suljettuna noin 15 vuotta ennen kuin syksyllä 2017 siinä avattiin Musée Yves Saint Laurent.

Kannattaa katsoa tarkkaan näyttelyn vaatteita, niiden materiaalivalintoja ja yksityiskohtia.

Vaikka museo ei ole suuren suuri, siitä saa kuitenkin erittäin hyvän kuvan Yves Saint Laurentin elämäntyöstä, lahjakkuudesta ja monipuolisuudesta – hänen vaikutuksestaan muotiin. Hänhän loi naisten nykyaikaisen housupuvun (le smoking).

Näyttely on jakaantunut kahteen: kattavaan retrospektiiviseen ja vaihtuvaan.

Näyttelyssä on esillä lukuisista kuvista tuttuja vaatteita, elokuvapuvustuksia, näyttäviä koruja ja luonnoksia.

More is more -ajattelu näkyy esimerkiksi Yves Saint Laurentin suunnittelemissa koruissa. Alhaalla ja oikealla ylhäällä olevat kuvat studiosta.

Kannattaa katsoa tarkasti esillä olevia vaatteita, miten mestarillista materiaalien käsittelyä, millaisia linjoja ja yksityiskohtia niissä onkaan.  Yves Saint Laurent oli nero käsitellessään esimerkiksi nahkaa. Hän kunnioitti käsityöläisiä, jotka toteuttivat hänen luomuksensa.

Ylellisyyttä, jota harvoin näkee.

Yves Saint Laurentin haute couture -näytökset olivat aikoinaan todellisia Tapauksia, joista lehdet raportoivat.

Monissa asuissa oli selvästi viitteitä Venäjään, Marokkoon ja jopa Kaukoitään.

Haute couturen lisäksi museossa on paljon Yves Saint Laurentin suunnittelemia elokuvapuvustuksia.

Studiossa pystyi aistimaan suuren mestarin läsnäolon, aivan kuin hän olisi vain piipahtanut johon toiseen huoneeseen.

Studiossa aistii suuren neron hengen.

Fakta

Musée Yves Saint Laurent Paris, 5 Avenue Marceau, 75116 Paris

Metropysäkki Alma-Marceau

Avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11-18

Sisäänpääsymaksu 10 e.

Linkki museon sivuille

Nykyinen näyttely, jossa mekin kävimme, on auki 5.1.2020 saakka.

Sini ja Kaisa

PS Jos matkailet Milanon suunnalla piipahda myös Armanin museossa.

Kulttuuri

Vihdoinkin lomasää tuli – toivottavasti jäädäkseen

Joko sää on muuttumassa? Toivon niin. Ainakin tämä viikko alkoi mökkiseudullani Mikkelissä lämpimänä ja aurinkoisena. Järvikin oli maanantaiaamuna kuin maisemakortista, tyyni ja taivaansininen. Heräsin tarpeeksi nukkuneena kello kuusi ja mietin lähtisinkö soutelemaan vai lenkille.

Maisema yhdeksän jälkeen.

Päädyin kuitenkin lukemaan lehden, sillä vilkaisu lämpömittariin palautti minut karuun todellisuuteen. Ulkona oli vain kymmenisen astetta. Yllättäen muutamassa tunnissa lämpö nousi ja tuli vihdoinkin kesäfiilis. Hellemekko ylle ja pihalle.

Heinäkuun alku on ollu todella kylmä ja tuulinen. Bonuksena runsaasti hyttysiä. Mutta eilen teki todella mieli suppailemaan järvelle. Ja kyllä se tuntui hyvältä. Maisemaan saa aivan eri näkökulman, kun lipuu hiljalleen järven pintaa pitkin.

 Lilluttelin välillä  laudalla makaillen keskellä järveä. Vain lintujen ja kalojen molskahtelun ääniä. Huomatkaa, että varpaiden kynsilakka sointuu laudan väreihin!

Rakastan kesän lämpöä ihollani. Heitin myös kengät nurkkaan ja nyt sipsuttelen koko ajan paljasjaloin. Lämmin sää jatkui tänäänkin.

Joku kyseli ja ihmetteli miten jaksan olla mökillä viikkotolkulla. Eihän siellä ole mitään tekemistä. No todella on, ainakin jos on vanha mökki kuten meillä. Tosin loman alun sateiset ja tuuliset säät vietin tyytyväisenä sisällä kirjoja lukien. Mutta nyt olen koko ajan ulkona.

Olen sauvakävellyt, pyöräillyt ja vain kuljeskellut. Kaikista nauttien, ei pakolla ollenkaan.

Tälle sammalmatolle teki mieli köllähtää haaveilemaan kesken lenkin.

Ihaninta on, ettei tarvitse olla missään tiettyyn aikaan. Ainoa ajastin ovat kesälomaansa kanssamme viettävät pojan perheen kaksi kissaherraa. Heillä on ihmeellinen sisäinen kello, joka on tarkka etenkin ruoka-aikojen kanssa.

Viime viikolla pidimme ystävien kanssa ex-tempore juhannusjuhlat, sillä juhannuksen kulovaroituksen vuoksi juhannuskokko nökötti edelleen polttamattomana paraatipaikalla.

Ensimmäistä kertaa moneen päivään myös aurinko tervehti meitä juuri ennen laskuaan. Toppatakki toki oli tarpeen.

Kaikki kutsutut pääsivät tulemaan muutaman tunnin varoitusajalla. Meitä on noin kymmenen hengen ydinporukka ja olemme viettäneet juhannuksia yhdessä vuosikymmeniä. Ja silti juttua riittää edelleen  aamuyön pikkutunneille saakka.

Kohotimme maljat myös meille korallihäidemme kunniaksi. 35 vuotta tuli täyteen.

Aivan mökkeytynyt en ole. Olen piipahdellut kotiseutumarkkinoilla ja kylän omilla rockjuhlilla. Kun kulttuurinälkä iskee, hyppään autoon ja lähden liikkeelle. Myöhemmin kesällä on vuorossa Savonlinna Oopperajuhlineen.

Nämä ihanuudet löytyvät Tertin Kartanosta, Mikkelin tietä Kuopioon mennessä.

Ei kesä kokonaan lomaillen mene. Olen tehnyt myös töitä täällä mökillä. Lähipäivinä suuntaan kaupunkiin keikalle ja sen jälkeen taas loma jatkuu.

Auvoisan olon välissä olen hieman murehtinut sitä, ettei omakotitalomme Vantaalla mennyt kaupaksi ainakaan ensi yrittämällä. Pitäisikö kokeilla uudestaan heti kesän jälkeen vai odotella ensi kevääseen? Onko kenelläkään kokemusta aiheesta?

Ihanaa lomaa lomalaisille ja rauhaisaa työntekoa töissä oleville.

Sini

Hyvinvointi