Muutto lähestyy
Muuttovalmistelut ovat käynnissä. Nykyisessä asunnossani on yli 100-neliöinen ullakko. Se on ollut ihana, koska harvoin rivitaloissa on riittävästi säilytystilaa. Tässä vaiheessa jättivarasto ei todellakaan tunnu ihanalta. Se varasto on täynnä tavaraa. Olemme nimittäneet sitä pikkustockmanniksi: siellä on ollut huonekaluosasto, leluosasto, kenkäosasto, lehtiosasto jne. Kaikkea ja paljon.
Mieheni eläessä hän välillä yritti järjestellä sitä. Hänen kuoltuaan minä jatkoin tavaroiden karsintaa, kunnes väsähdin siihen.
Nyt on totuudenhetki. Ullakko on PAKKO tyhjentää. Sinne ei voi jättää mitään.
Tytär ja hänen miehensä tulivat toissa viikonloppuna – jälleen – auttamaan tässä urakassa. Sovimme, että perjantaina tyttären mies ja tämän kolme kaveria tulevat auttamaan urakassa. Ja minä sovin peräkärrykuljetuksesta Sorttiasemalle.
Perjantai-iltapäivä sujuikin ripeästi. Kundit rikkoivat ullakon hyllyjä ja kantoivat kamoja alas. Minä ja ystävä laitoimme tavaroita isoon peräkärryyn.
Kolme täysinäistä peräkärryllistä aivan joutavanpäivästä romua lähti Sorttiin.
Tavaroita rahdatessa hämmästelin ja päivittelin, mitä kaikkea sitä on tullut hillottua: vanhoja suksia, rikkonaisia leluja, kasapäittäin puutavaraa, ruostuneita sahoja jne. Ihan järkyttävää!
Kirjoja, taloustavaroita ja verhoja kiikutin SPR:n Konttiin, jossa ne otettiin ilolla vastaan.
Olihan siellä ullakolla paljon myös hyvää: valtava määrä leluja, priimakunnossa. Ne siirtyvät nyt toiseen varastoon, kunnes nuoret muuttavat remontin jälkeen tähän entiseen asuntooni, tyttäreni lapsuudenkotiin. Totesin, ettei lapsenlapselle tarvitse ostaa vuosikymmeneen uusia leluja, koska tyttäreni leluja on niin paljon.
Nyt kun ullakko on raivattu, on aika siirtyä asunnon kaappien kimppuun.
Kaisa
