Päiväni pajassa sepän hommissa

Elämyslahjat ovat ihania, sillä niissä oppii ja kokee aina jotakin kivaa ja yllätyksellistä. Mieheni sai viime syksynä syntymäpäivälahjaksi lähipiiriltä päivän sepän pajassa. Minä onnekas pääsin siivellä mukaan. Muuten en olisi moiseen paikkaan edes älynnyt mennä. En edes tiennyt, että tällaisia järjestetään.

Ahjossa palaa tuli koko ajan, sillä rauta tarvitsee lämmittämistä taonnan aikana.

 

Onnellisen sepän takopäivät järjestetään yleensä Mustiossa, mutta nyt olimme yksityisoppilaina poikkeuksellisesti Billnäsissä sijaitsevassa pajassa. Sinne oli vajaan tunnin matka kehäkolmoselta.

Lähdimme liikkeelle aikaisin aamulla. Sää oli ankea ja ilma raaka. Minulla hieman flunssainen olo ja valvottu yö takana. Väsytti, hyvä kun jaksoin laskeutua kylätieltä sepän pajaan.

Seppä näytti ensin takomisen mallia.

 

Alkuun seppä kertoi pajan taustaa ja mitä päivän aikana tulisimme tekemään. Eteemme nostettiin rautatanko ja käteen vasara, jota tuskin jaksoin liikutella. Ei se erityisen painava ollut, mutta paino tuntui kolottavissa nivelissäni. Rauta kuumennettiin ahjossa. Kun rauta punastui, se nostettiin alasimelle ja alettiin takoa siihen muotoa.

Alasin on tärkeä työkalu taonnassa.

 

Kuuma rauta on pehmeää kuin muovailuvaha. Ja se muokkautuu takomisen mukaan. Ongelma onkin, että vasaralla pitää osata lyödä oikealla voimalla, oikeaan suuntaan, jotta haluttu muoto syntyy. Ja tietenkin raudan pitää olla juuri oikean lämpöistä.

 

Jokaiselle työkalulle on oma tarkoitus ja paikka. Seppä tiesi tarkalleen missä mikin on, vaikka vieraan silmään paja näytti kiinnostavalta aarreaitalta.

 

Iltapäivällä ymmärsin jo kuinka rauta taipuu. Kyseessä on tekniikkalaji, sen oivalsin hiljalleen.

 

Tiesin jo etukäteen, että käsistään taitava mieheni hoksaa homman nopeasti ja toki ammatin tuomasta teknisestä osaamisesta on hyötyä. Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä miten materiaali muokkaantuu. Onneksi sepällä riitti kärsivällisyyttä neuvoa rauhallisesti. Mutta, jo iltapäivällä aloin päästä jyvälle. Ja sitä myöten innostukseni kasvoi.

Mieheni taokset eli paperiveitsi ja ylempi avainlenkki ovat mielestäni aika hyviä ensikertalaisen tekemisiksi. Minun kahvimittani ja avainlenkkini hakevat vielä muotoaan.

 

Billnäsistä matkasimme lähistöllä sijaitsevaan Mustion Linnaan syömään ja yöpymään. Ravintolan tunnelma ja ruoka ovat erittäin hyviä. Ihana paikka, jonne on pakko palata nyt keväällä tai kesällä. Voin vain kuvitella kuinka kaunis puutarhapiha on ja tietenkin haluan nähdä linnan sisältä.

Olimme pari vuotta sitten puhaltamassa lasia vastaavanlaisella reissulla. Tässä juttu lasinpuhallusreissusta.

Suosittelen vahvasti tällaista elämyslahjaa etenkin aikuisille, joilla on jo kaikkea. Takopäivästä löydät täältä infoa. Vielä näyttää olevan muutama takopäivä tänä keväänä.

Sini

 

 

Kulttuuri

Hidastelu: Jahkailija sahaa omaa oksaansa

Jahkailija tuhoaa oman elämänsä lisäksi välit niihin läheisiinsä, jotka osaavat pistää töpinäksi.

Tunnustan. Olen jahkailija pahimmasta päästä. Kerron esimerkin. Vuosi sitten hajosi pyykinpesukone. Olihan sillä jo ikääkin ja hyvin se oli tehtävänsä hoitanut. Mutta kesti kokonaisen vuoden ennen kuin sain hankituksi uuden. Mielessä se oli kuitenkin ollut koko ajan.  Seurasin pesukoneiden tarjouksia, katsoin tarjontaa netistä, harmittelin, etten voinut tuosta vaan napsauttaa pesukonetta päälle ja lukea aamulehteä sillä aikaa, kun pyykkäri hoitaa hommansa.

 

Sammaloituminen paikalleen uhkaa jahkaajaa.

 

Jahkailun pitkittymisen mahdollisti se tosiasia, että taloyhtiöllä on pesutupa. Mutta kun on tottunut pesemään esimerkiksi alusvaatteet kotikoneella, pyykkikassien rahtaaminen ulkokautta toiseen rakennukseen ei  aina innosta. Ja sitä paitsi; pesuvuoro pitää varata etukäteen ja mistäs sen tietää, onko inspiraatiota pyykinpesuun vai olenko unohtunut kauppakeskukseen tai kirjastoon.

Sitten koitti viimein se päivä, jolloin konevaihtoehdot olivat supistuneet yhteen ja jahkailu saavuttanut syvimmän alhonsa. Visiitti yhteen kodinkoneita myyvään kauppaan, suoraan myyjän pakeille, jonka kanssa tarkastettiin kotona tehty valinta vielä hänen ruudultaan. Puolta tuntia myöhemmin marssin kaupat tehneenä ulos. Kahden päivän päästä tuli kone ja kaksi asentajaa.

Siinä se on, tarkoin harkittu ostos.

 

Kun toiminta on yhtä nopeaa kuin aivastus, ihmettelen kerta toisensa jälkeen pitkää jahkailuani. Tunnistan ainakin seuraavia syitä:

– Jahkailija haluaa pelata varman päälle. Pitkään tuumailemalla hän uskoo ennen pitkää löytävänsä parhaan diilin.

– Jahkailija arvostaa taloudellista turvallisuutta eikä hevin luovu rahoistaan.

– Huonot kokemukset pikapäätöksistä vaikuttavat tuleviin päätöksiin.

– Jahkailijassa on pessimistin vikaa. Turha ostaa edullista, kuukausien päästä koittavaa matkaa: sairaus iskee kuitenkin, lentäjät ovat lakossa ja matkakohteessa on puhjennut vallankumous.

– Jahkailija ahdistuu muutoksista.

”Jahkailija on flegmaattinen luuseri”

Kun ei tee mitään, ei tee virheitäkään, vai mitä. Aikaansaavien läheisten mielestä jahkailija on kuitenkin flegmaattinen luuseri, joka ei osaa nauttia elämästään. Hyvää tarkoittavat kaverit kehottavat kerta toisensa jälkeen ”tarttumaan toimeen” tai ”no, osta se sitten” tai ”mikä sinua muka estää”.

Hyvää tahtovat kommentit saavat jahkailijan ahdistumaan. Läheiset eivät ymmärrä, että jahkailijan on saatava mutustella hankinnan /muutoksen/päätöksen plus- ja miinuspuolia päässään, tehdä laskelmia ja vertailla.

Entä jos puolisoista toinen on jahkailija ja toinen ripeä toiminnan henkilö? No, riitaahan siitä tulee ja se on luonteeltaan ylimääräistä riitaa, joka ei liity rahaan tai parisuhteen muihin ongelmiin. Ja vielä yksi riita syntyy siitä, kun rivakampi osapuoli kyllästyy ja panee toimeksi, mutta jahkailija ei ole saanut vielä mutusteluaan valmiiksi. Kokemusta on.

Mikä avuksi?

Miten jahkailija voisi nopeuttaa toimeenpanoprosessiaan ja säästää omia ja ympäristönsä hermoja? Tässä muutamia konsteja:

– Tee tehtävälistoja ja pidä ne näkyvillä. Jääkaapin ovi on mitä käyttökelpoisin paikka.

– Lisää kierrettä saat merkitsemällä tehtävän perään määräpäivän, mihin mennessä tehtävän pitää olla suoritettu. Dead linet toimivat työelämässä, mikseivät sitten muussa elämässä.

– Harjoittele pienillä päätöksillä. Jos olet ajatellut jalkahoitoon menemistä, siitä vain puhelin käteen.

– Opettele ajattelemaan, ettei maailma siihen kaadu, jos teet virheratkaisun. Niistä voi koitua harmia ja vaivannäköä, mutta harvat asiat ovat korjaamattomia tai korvaamattomia.

– Psyykkaa itsesi ajattelemaan sitä ihanaa tunnetta, kun päätös on vihdoin tehty ja asia hoidettu pois tehtävälistalta.

– Älä koskaan, milloinkaan, ikinä sorru kadehtimaan ripeitä ja aikaansaavia lähimmäisiäsi, vaan ota heistä opiksi.

Irmeli Salo

kirjoittaja yrittää oppia nopeampaa toimeenpanoa

Puheenaiheet