Sanotaan, että nainen on naiselle susi. Kuitenkin pahin murisija katsoo sinua peilistä.

No voi itku. Peilistä katsoo harmaankalpea kirjavaihoinen naama. Joulu ja kaamos näkyvät pöhötyksenä, vaatteet kiristävät ja tukka on lättääntynyt pipon alla. Jumppasalille? Juoksulenkille? Kampaajalle? Kauneushoitolaan? Vai kosmeettiseen kirurgiaan?

Alkuvuodesta salit ovat täynnä kaikkia niitä naisia, jotka ovat peilin ääressä tehneet samat kysymykset. He yrittävät palauttaa syömisensä ja juomisensa ruotuun ja hakevat muodonmuutosta kampaajiltaan ja kauneushoidoista. Sitä kestää aikansa ja jo viimeistään maaliskuussa useimmat ovat luovuttaneet.

Mutta itseinho jatkuu. Se kalvaa ja jäytää kuin susi luuta. Länsimaisen naisen raskaana taakkana on olla tyytymätön itseensä; joko kokonaisuuteen tai eri kohtiin erikseen. Jos maha on pömppö, sitä ei muuta ajattelekaan. Jos tukka on liian ohut/liian kihara/liian rasvoittuva, hiuksista tulee pääasia, eikä mikään ole hyvin.

On tutkittu juttu, että ainakin naisilla hoikkuus ja ura- ja palkkakehitys korreloivat keskenään. Monet työnantajat joko tietoisesti tai tiedostamatta suosivat hoikkuutta ja hyvännäköisyyttä, katsotaanhan niihin ominaisuuksiin liittyvän paremman itsetunnon ja itsekurin. Kun tutkimusten mukaan ylipaino altistaa vielä erilaisille elämäntapasairauksille, ei ihme, että monet syyllistyvät. Lieväkin ylipaino alkaa ahdistaa, varsinkin kun läskistä on tullut kirosana, jota näköjään voi heitellä aivan vieraillekin ihmisille.

Ei siis ihme, että vauraat länsimaat ovat täynnä yhden naisen keskitysleirejä, joille on tunnusomaista pakkotyö, pakkoliikunta ja ainainen nälkä. Näille leireille naiset tuomitsevat itse itsensä ja heittävät avaimet pois.

Suomalaiset naiset ovat huonoja ottamaan vastaan kohteliaisuuksia. Kun heille sanoo, että oletpa tänään säteilevä, nainen voi vastata, että ei oo totta, kato vaan mun isoa mahaa/takapuolta/läskireisiä. Kun naiset puhuvat seurassa itsestään, puhe voi olla itseä vähättelevää tai suorastaan mollaavaa. Sosiaalisten normien mukaan itseään ei saa kehua ja tietäähän sen, mitä siitä seuraa: mikä sekin luulee olevansa.

Hoikkuus, sileä ja hehkeä iho ja tuuheat kiiltävät hiukset ovat nuoruuden tunnusmerkkejä ja tämän takia vanheneminen pelottaa länsimaista naista. Pelko on oiva markkinoija ja mainonta hoitaa loput estämällä meitä unohtamasta, että ikääntymistä vastaan pitää ja voi taistella kaikin keinoin. Nuoruuden illuusiota kaupataan meille joka tuutista. Nuori nainen on haluttava ja naiset ovat valmiita tekemään suuriakin uhrauksia nuoruuden eteen.  Kirurgiset operaatiotkin näyttäytyvät mediassa ja mainonnassa pikkunipsaisuilta, vaikka leikkauksiin liittyy aina omat riskinsä kivuista ja säryistä aina fataaleihin infektioihin saakka. Puhumattakaan siitä, vastaako lopputulos toiveita ja onko siitä edes millään tavalla apua paremman työ- ja miesmenestyksen muodossa tai oman elämänlaadun parantajana.

Ei riitä, että erilaisten tuotteiden ja palveluiden tarjonta ja niihin liittyvä mediamainonta suuntautuu naisiin. Nykyajan vahva visuaalisuus ja seksuaalisuuden korostaminen mediassa ja mainonnassa vaikuttavat myös miehiin. Monille menestyneille miehille nuori rakastajatar tai käsipuolessa roikkuva, miehen tytärtä nuorempi palkintopokaalivaimo ovat statusmittareita siinä missä yksityislentokoneet, nopeat autot ja oma jalkapallojoukkue. Koska miehillä on vahva samaistumisen tarve lauman alfaurokseen he alkavat ajatella, että sama kuuluu myös heille; menestyksellä voi ostaa nuoruutta.

Suuren valtion mahtaileva päämies näyttää esimerkkiä. Hänen muovinukelta näyttävä puolisonsa on lähes 30 vuotta miestään nuorempi.

Jokin aika sitten ranskalaiskirjailija Yann Moix antoi lausunnon, ettei viehäty yli 40-vuotiaista naisista, vaan kumppaneiden pitää olla mieluiten olla sellaisia 25-vuotiaita. Kirjailija itse, elämän ja elintapojen rähjäännyttämä on yli 50-vuotias.

Moixin lausunnon voi tulkita hänen uuden kirjansa markkinointitempuksi, saihan mies sillä paljon kansainvälistäkin julkisuutta. Mutta hassulta se tuntuu Ranskassa, jossa presidentti, nippanappa nelikymppinen mies on naimisissa itseään yli 20 vuotta vanhemman naisen kanssa.

Irmeli Salo

kirjoittajan mielestä itseään pitää hoitaa ja vaalia, mutta se ei saa mennä överiksi