Jotuni on Sari Puumalaisen juhlaa
Kansallisteatterin Jotuni kertoo kulttuurikodin perhehelvetistä. Maria Jotunia esittävä Sari Puumalainen tekee elämänsä roolin.
Mainos / lippu saatu / Kansallisteatteri
Kirjailija, näytelmäkirjailija Maria Jotuni (syntyjään Haggrén) syntyi Kuopiossa vuonna 1880. Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen hän haaveili opettajan työstä. Yliopistossa hän opiskeli historiaa, taidehistoriaa ja kirjallisuutta. Opiskeluaikana hän toimitti Savo-Karjalaisen osakunnan lehteä.
Opiskelu sai jäädä, kun Jotuni sai julkaistua Suhteita-esikoisteoksensa vuonna 1905.
Vuonna 1906 Maria Haggrén vaihtoi nimensä Jotuniksi.
Savo-Karjalaisen osuuskunnassa Jotuni tutustui Viljo Tarkiaiseen ja he alkoivat seurustella.
Tosin Maria Jotuni oli edellä aikaansa halutessaan elää vapaana ilman avioliiton kahleita. Tilanne muuttui vuonna 1911, kun Maria alkoi odottaa lasta. Maria ja Viljo menivät naimisiin. Avioliitosta ei tullut seesteinen kulttuurihenkilöiden liitto, vaan avioliitto oli täynnä draamaa, mustasukkaisuutta, ristiriitoja ja väkivaltaa.
Jotuni-näytelmä
Jotuni-näytelmän käsikirjoitus on Anneli Kannon ja Heini Tolan käsialaa. He aloittivat tutkimustyön ja kirjoittamisen koronan aikaan. Kirjoittajat ovat tutkineet taustoja, paneutuneet kohdehenkilöihin, mutta kyse ei kuitenkaan ole dokumentista, vaan kirjoittajat ovat ottaneet myös taiteellisia vapauksia. Heini Tola ohjasi Kansallisteatterin kantaesityksen.
Pääosassa Mariana nähdään Sari Puumalainen, joka eläytyy vahvasti vaativaan rooliinsa. Hänen raivokohtauksensa, mustasukkaisuuskohtauksensa, ilmeensä, äänenpainonsa, olemuksensa ja eleensä tekevät suuren vaikutuksen. Loistavaa työtä.
Sari Puumalainen tekee elämänsä roolin Maria Jotunina. Kuva Kansallisteatteri.
Marian miestä Viljo Tarkiaista näyttelee Antti Pääkkönen. Hän on tietyllä tavalla kuivakka yliopistomies, jonka pinnan alla kytee vaimoaan hakkaava mies. Antti Pääkkönen tulkitsee hienosti Tarkiaisen roolin. Avioparin jännitteiden kasvu, kyynisyys ja raivokkuus tulevat selväksi katsojille.
Antti Pääkkönen esittää Maria Jotunin aviomiestä. Kuva Kansallisteatteri.
Ilja Peltonen tulkitsee hyvin alkoholiin sortunutta Jukka-poikaa. Heikki Pitkänen Tuttuna kasvaa myötäilevästä pikkuveljestä jämäkäksi aikuiseksi.
Näytelmän loppuosa kietoutui pitkälti Maria Jotunin Huojuva talo -romaanin ympärille. Sillä Maria otti osaa kilpailuun, mutta teksti ei sijoittunut. Maria suivaantui asiasta ja sulki tekstin lukkojen taakse. Hän vannotti poikiaan, ettei tekstiä saa näyttää Viljolle eikä sitä saa julkaista ennen hänen kuolemaansa. Huojuva talo julkaistiin vuonna 1963 eli 20 vuotta Maria Jotunin kuoleman jälkeen.
Kulttuurikodin ilmapiiri on hyytävä. Kuva Kansalllisteatteri.
Jotuni-näytelmä näyttää, miten kulttuurikodissa voidaan pahoin, miten tärkeää on pitää kulissit, kätkeä väkivalta, josta ei puhuta.
Katri Rentto on suunnitellut pelkistetyn, mutta erittäin hyvin toimivan lavastuksen. Vaikka usein arvostelen videoiden käyttöä näytelmissä, tässä Paula Lehtosen suunnittelema video (lähinnä etenevä käsikirjoitus) toimii ja on perusteltu, ei irrallinen elementti.
Summa summarum: Jotuni on hyvin vaikuttava, hyvin toteutettu näytelmä, joka piti otteessaan.
Kaisa
Kansallisteatterin ohjelmistossa jatkaa Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset, josta kirjoitin keväällä.
