Olavi Virta, aikansa legenda, nyt elokuvana
Viinaa, naisia, kauniita pukuja ja kaikille tuttuja lauluja. Niistä kaikista on tehty Timo Koivusalon ohjaama Olavi Virta -elokuva.
Elokuvan alussa nuori Olavi Virta työskentelee Strömbergillä ja unelmoi laulamisesta. Sattuman kautta hänelle tulee mahdollisuus päästä laulamaan orkesterin säestämänä. Nuori laulajatoivo tapaa nuoren Irenen, josta tulee hänen vaimonsa. Alussa kaikki on hyvin.
Suosio kasvaa, ja raittiin ja vähän pehmeän Virran on vaikea kieltäytyä, kun levy-yhtiön pomo ja fanit tarjoavat ”voimajuomaa”. Sota keskeyttää hienosti alkaneen uran, mutta se on vain väliaikaista. Sodan jälkeen kaikki jatkuu taas entiseen tapaan, suosio vain lisääntyy, ja viina virtaa sekä naisia riittää.
Vaikka jossain vaiheessa rahaa tuli ovista ja ikkunoista, raha soljuu sormien välistä, vai pitäisikö sanoa valuu kurkusta alas. Lopulta vaimo saa tarpeekseen ja lähtee lasten kanssa Ruotsiin. Ja loppuhan on meille tuttu: Virta menettää keikat, rahat, asunnon – kaikki. Elämänsä loppuvuoden hän on hyljeksitty ja asuu Tampereella Huldan kanssa.
Surullinen tarina.
Lauri Tilkanen on komea ja nuori Virta. Laulukohtauksissa hän eläytyy vähäeleisesti. Tilkanen astui jättisaappaisiin, eikä niitä ole helppo täyttää. Kuitenkin hän onnistuu kohtuullisen hyvin, vaikka rooli jääkin vähän ohueksi.. Malla Malmivaara näyttelee Virran Irene-vaimoa nuoresta vanhaksi saakka. Ehkä parempi vaihtoehto olisi ollut, että vanhaa Ireneä olisi näytellyt joku vanhempi näyttelijä, kuten Olavi Virran kohdalla.
Vanhaa Virtaa näyttelee Raimo Grönberg. Rooli on pieni, mutta sitäkin tärkeämpi. Vahvaa, vähäeleistä ja uskottavaa työskentelyä.
Martti Suosalon Repe Helismaa on riemastuttava. Hän lähes ”varastaa” koko show. Ammattitaito, kokemus ja pikkutarkka työskentely ilahduttavat ja saa ihailemaan. Samoin Hannu-Pekka Björkman on mainio Topi Kärki.
Elokuva on hieno ajankuva, eikä Timo Koivusalo ole epäonnistunut, vaikka monet kriitikot arvostelevatkin hänen ohjaustaan.
Kaisa
Kuvat Finnkino ja Artista Filmi
