Museolöytö: Villa Gyllenberg ja Wäinö Aaltosen työt

Wäinö Aaltonen yhdistetään helposti Eduskuntatalon istuntosalin patsaisiin ja Kansallisteatterin edessä olevaan Aleksis Kiven patsaaseen. Tiesitkö, että hän oli myös taitava maalari? Täytyy tunnustaa, etten minäkään tuntenut hänen maalauksiaan.

Kun Villa Gyllenbergissä 11.4. avautui Tuttu ja tuntematon Wäinö Aaltonen -näyttely, suunnittelimme serkkuni kanssa vierailua tuonne Gyllenbergiin, joka oli meille tuntematon kohde (sinänsä outoa, sillä Gyllenbergin lähellä olevassa Didrichsenin taidemuseossa olen vieraillut usein).

Lauantaina vietimme tässä viehättävässä kotimuseossa reilut kaksi tuntia katsoen kaikki taideteokset: Aaltoset ja Gyllenbergin kotimuseon taideteokset. Osallistuimme myös kierrokselle, jossa taidehistorioitsija kertoi sekä talon historiaa että Aaltosen töiden taustoja. Todella mielenkiintoista.

Aaltosen näyttelyssä oli paljon hänen veistoksiaan, luonnoksia, maalauksia, jopa sellaisia, joita ei ole ennen nähty julkisuudessa, koska ne kuuluvat yksityiskokoelmiin. Kiinnostavaa oli nähdä Aaltosen suunnitelmat ja luonnokset Aleksis Kiven patsaasta. Aaltonen oli tehnyt kubistisen luonnoksen, joka on nähtävänä näyttelyssä. Mukana on myös luonnoksia, joissa nähdään, miten Aaltonen olisi halunnut muuttaa myös Kansallisteatterin fasadia. Nythän me tiedämme, että Kivestä tuli näköispatsas eikä teatterin fasadiakaan muutettu.

Teosten myötä kuva Wäinö Aaltosesta ja hänen taiteestaan sai aivan uutta ulottuvuutta.

Wäinö Aaltonen tunnetaan veistoksistaan.

 

Aleksis Kiven patsaan kasvot. Taustalla Aaltosen luonnokset patsaan sijoittelusta ja Kansallisteatterin muutettavasta fasadista.

 

Nämä maalaukset olivat aikoinaan elokuvateatterin seinällä.

 

Villa Gyllenbergin Wäinö Aaltonen -näyttely jatkuu 14.10.2018 saakka.

Villa Gyllenberg,  taidetta ja kodikkuutta

Helsingin Kuusisaaressa sijaitseva Villa Gyllenberg on Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön omistama. Ane Gyllenberg oli aikoinaan arvostettu pankkiiri ja taiteenkerääjä. Vuonna 1938 valmistunut rakennus on ennen ollut perheen koti. Taloa on laajennettu galleriasiivellä.

Kotimuseon huonekalut, taideteokset ja esineistö on siltä ajalta, jolloin Gyllenbergin perhe vielä asui talossa.

Villa Gyllenberg oli aikoinaan Signe ja Ane Gyllenbergin koti.

 

Säätiön omaisuuksiin kuuluu mm. Ateneumin jälkeen toiseksi suurin Helene Schjerfbeck -kokoelma. Lisäksi museossa on nähtävillä mm. Domenico Tintoretton, Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Albert Edelfeltin taidetta.

Patsaita, veistoksia ja tauluja on joka puolella.

Rakennus on meren läheisyydessä. Kahvilasta voi ihailla alati vaihtuvaa maisemaa ja meren liikettä. Kesällä kahvila laajenee ulos.

Museon osoite Kuusisaarenpolku 11  00340 Helsinki, avoinna keskiviikkoisin klo 15-19, lauantaisin klo 11-15 ja sunnuntaisin klo 12-16, sisäänpääsymaksu  10 euroa, Museokortti käy. Bussit 551 ja 552 tulevat lähelle (aikataulut reittiopas.fi).

Villa Gyllenbergistä on kauniit näkymät.

Tämä näyttelyvierailu oli inspiroiva. Sielu lepäsi, kun rauhallisesti kiertelin talossa tutkien tauluja.

Kaisa

Kymppitonni päivässä tekee iloiseksi

Pieni oivallus voi tuottaa suuren ilon. Olen vieläkin hieman ihmeissäni siitä, miten olenkaan hurahtanut tähän oivallukseeni. Niin yksinkertaista, niin helppoa ja mitä tuloksia se saakaan aikaan. Ehei, kyse ei ole rahasta, vaan aivan ilmaisesta huvista, joka tuottaa tulosta yllättävän nopeasti.

Minut koukutti kaksi asiaa. Jännästi ne kolahtivat näkökenttääni parin päivän sisälllä. Ensin facebook-sivulleni alkoi putkahdella mainos, jossa naishahmo kävelee. Piirros näytti, miten vartalo sutjakoituu kolmen ja kuuden viikon ja parin kuukauden jälkeen. Vain 10 000 askelta päivässä saavat sen aikaan.

 

Milanossa ihailin kävelylenkillä magnolian kukkien avautumista.

Sitten silmiin osui Helsingin Sanomien pääkirjoitussivun pieni juttu, jossa toimittaja kertoi työkaverinsa kävelevän aina portaat ylös ja alas. Kävelijä mittaa nousumetrejä, tavoitteena määräaikaan mennessä saavuttaa nimetyn vuoren korkeus. Onhan se kiva kertoa, että nousin juuri vuorelle X. Tarinan kertoja oli innostunut laskemaan työmatkapyöräilyn kilometrejä. Tavoitteena polkea määräaikaan mennessä sama matka kuin on Helsingistä Pariisiin.

Kotikulmilla löytyy aina uutta katseltavaa. Tämä hieno graffiti koristaa vanhan tehdasrakennuksen seinää.

Ja silloin syttyi lamppu minunkin päässä. Joka päivä minimiaskeleet – siis kymppitonni. Minulle ei ole väliä tulevatko ne kaupunkikävelystä vai kuntolenkiltä. Kunhan tulevat. Eihän tässä mitään uutta ole, mutta ajatus nostaa minut kotisohvalta, saa liikkumaan jalan ja ulkoilemaan. Lisäbonuksena olen paremmassa kunnossa ja olen löytänyt kotikulmiltani nähtävyyksiä ja paikkoja, joista en ole tiennytkään. Askelten mittaus sujuu hyvin kännykällä. Sekin on helpotus, ettei tarvitse kantaa mukanaan ylimääräisiä vemputtumia.

Eilen illalla tielle sattui hieno, vanhojen autojen Cruising Night -tapahtuma. Paljon autoja, pakokaasua ja ihmisiä, joilla oli hymy huulilla. Sohvaperunana olisin jäänyt tästäkin paitsi.

Ja tottakait olen höykyttänyt myös mieheni samaan puuhaan. Kävelyn myötä uusia kävelykohteita nousee mieleen koko ajan. Välillä matkaamme kauas ja kävelemme siellä. Olemme ottaneet ohjelmaan myös kaupunkituristihortoilun, josta Leena Karo kirjoitti blogissamme. Jutun löydät TÄÄLTÄ

Nyt noin kolmen viikon jälkeen jalat ovat sutjakoituneet, eivätkä ole iltaisin enää turvoksissa kuten aiemmin. Lantionseutukin on hieman kapoisempi ja ryhti parempi. Olen myös huomannut nukkuvani paremmin ja herään aamuisin aiemmin. Senkin nyt tiedän, etten voi jättää kävelyä liian myöhään. Iltaseitsemän jälkeinen tunnin kävely pitää jalat levottomina koko yön.

Suosittelen tällaista askelten laskemista ja tavoitteen asettamista etenkin jos on vaikea lähteä liikkeelle, tai  hyötyliikunta jää helposti väliin. Tähän jää koukkuun, sillä laiskan päivän jälkeen harmittaa ja tekee mieli ottaa väliin jääneet askeleet takaisin.

Sini