Kirja, mielenkiintoinen joululahja

Moni saa kirjan tai kirjoja joululahjaksi. Minäkin saan ja usein ostan itse joululukemista. Jouluna on aikaa ja vireyttä keskittyä lukemiseen. Hektisinä työviikkoina lukemiseni rajoittuu pariin sivuun, joista vielä seuraavana iltana pitää ainakin toinen pitää lukea uudestaan, kun väsymykseltäni en muista lukemaani.

Nautin jo nyt tulevasta joulusta ja muutamasta ylimääräisestä lomapäivästä. Aion lukea, lukea ja lukea.

Jos et vielä ole ostanut itsellesi tai jollekin toiselle lahjakirjaa, tässä kolme erilaista.

Juha Heiskanen: Juha Muje Näyttämöllä ja kulisseissa, Docendo

kirjat muje

Pidän Juha Mujeen näyttelemisestä. Se on lähtökohta. Sen vuoksi suorastaan ahmin tämän Mujeen muistelmateoksen, jossa käydään läpi hänen lapsuuttaan, näyttelijävuosiaan ja nykyisiä, aktiivisia eläkepäiviä.

Mujeen tarinointia on kiva lukea. Voin suorastaan kuvitella hänen äänensä ja ehkä jopa ilmeensä, kun hän kertoo, miten hän 6-vuotiaana vuonna 1956 viihdytti kaverinsa isää laulamalla ”Embamboo tehdäänkö Kekkosesta luurankoo..” ja ”säesti” itseään haitarin virkaa tekevällä tyynyllä.

13-vuotiaana Muje on ollut jo todellinen konkariesiintyjä, joka on mm. juontanut muotinäytöksiä! Muje kertoo, että hän oli hoitanut homman ns. radioteatteriäänellä, joka ei muistuttanut hänen omaansa. Olisipa hauska ollut kuulla tuota ääntä. Millainenhan se oli?

Muje on hyvä tarinankertoja, ja toinen Juha, kirjan kirjoittanut, saa tarinat elävästi välittymään meille lukijoille.

Kiva kirja teatterista ja muistelmista kiinnostuneille.

Tarja Tuulikki Laaksonen: Kuka keksi haarukan – Arkiesineiden ihmeellinen historia, Minerva

kirjat haarukka

Kirjassa käydään läpi monien meille tavallisten esineiden historiaa, kerrotaan tarinoita ja faktoja näistä tavaroista tuoleista peileihin, hygieniatuotteista saksiin.

Minua kiinnosti ennen kaikkea pukeutumiseen ja kauneuteen liittyvät taustat, mutta olihan se mielenkiintoista lukea myös muiden tavaroiden taustoja.

Menneinä vuosisatoina jalat oli totuttu pitämään lämpiminä villasukilla – ihan kuin nykyisinkin. Villasukkia säilytettiin yöllä uuninpankolla. Me suomalaiset ja japanilaiset tepastelemme kotona sukkasillaan. Näin ei ole ollut aina. Kirjan mukaan 1920-luvulla ”hevosetkin nauroivat”, jos joku käveli sukkasillaan sisällä.

No, kukas se keksi sen haarukan? Siitä muuten ei ole tietoa.

Mielenkiintoinen kirja historiasta ja tavaroista kiinnostuneille.

Viola Minerva Virtamo: Vegebudjetilla, Cozy Publishing

kirjat vege

Vaikka olen sekasyöjä, syön mielelläni maukasta kasvisruokaa, mutta reseptivalikoimani näistä on niukka. Sen vuoksi tutkailin innostuneena Vegebudjetin reseptejä. Ne vaikuttavat mielenkiintoisilta ja riittävän helpoilta.

Kirjassa on kolmisenkymmentä pääruokaa, parikymmentä lisuketta ja tusinan verran leivonnaisia ja herkkuja. Aion kokeilla ensimmäiseksi halpis granolan tekemistä, samoin vegelasagne kiinnostaa.

Kirja on hyvä sellaiselle, joka aloittelee kasvisruokavalioon siirtymistä tai jolla kasvisruokaideat tyssäävät kasvissosekeittoon.

Kaisa

 

 

Vuosi sitten liukastuin, opinko mitään?

Pari päivää sitten tuli täyteen vuosi siitä, kun liukastuin kadulla ja polvilumpio murtui. Minulta on viime aikoina kyselty usein, kuinka jalka voi. Ehkä siksi, että näin joulun alla tapaan paljon ihmisiä, joita näen vain kerran vuodessa.

kip2 (2)
Jouluaattona kipsissä oli juhlavalaistus.

Voin hyvin ja jalkakin alkaa olla melkein kokonaan toimintakunnossa. Täysin entiselleen se ei koskaan tule, mutta hyvin sillä pärjää. Pystyn kävelemään rivakasti, juoksemaan jonkin verran, kyykistymään, tanssimaan ja hyppimään. Kiellettyjä liikkeitäkin on, joten osan suosikkijumpistani olen joutunut jättämään ainakin toistaiseksi. Mutta uutta on tullut tilalle.

Ja kyllä, saan käyttää korkokenkiä! Nuori mieslääkäri katseli silmät pyöreänä, kun edes epäilin, saanko vai enkö.

Tällainen tapaturma koettelee korvien väliä. Kun on tottunut menemään, paikallaan makaaminen oli välillä tuskaa. Se hetki, kun sain jalan sen verran koukkuun, että pääsin auton rattiin ja ajelemaan kaupungille!

kip3 (2)
Tämä näkymä tuli välillä liian tutuksi. Siirryin lähes kokonaan Netflixin katsojaksi.

Olen kiukutellut normaalia enemmän koko vuoden. Joitakin työtuttuja onnistuin loukkaamaan suorasukaisuudellani. Pyysin anteeksi ja sainkin.

Onneksi perheen ja etenkin mieheni hermo on kestänyt. Olemme edelleen naimisissa ja asumme saman katon alla. Syyskuuhun saakka polvi nimittäin kipuili päivittäin, sillä lumpion tukiraudat painoivat jännettä jokaisella askeella.  Piti olla liikkeellä, ettei polvi jäykisty, mutta liikkuminen sattui.

Helpotusta tuli vasta syyskuussa, kun tuet poistettiin. Jalka on siis leikattu kahteen kertaan vuoden aikana.

kip-2-e1513516958178.jpg
Helmikuussa Kaisa kävi tsemppaamassa, keitti kahvit ja tarjoili leipomaansa pullaa lämpimänä. Otettiin myös pari kuvaa blogiin, jalassa oleva side ja tuki rajattiin kuvista pois.

Sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa. Vielä ei ole ihan kirkastunut, mikä se tällä kertaa on. Kipu ja kärsimys ei jalosta ihmistä yhtään paremmaksi. Minusta ei ole tullut kärsivällistä tai yltiöpositiivista. Päinvastoin. Olen kärsimättömämpi etenkin, jos samojen asioiden kanssa tuherretaan kerta toisensa jälkeen.

Toisaalta tiedostan aiempaa paremmin, ettei maailman tarvitsekaan tulla valmiiksi. Kaiken voi ottaa löysemmin rantein. Olisikohan se opetus näin yksinkertainen?

Otetaan iisisti, ei hössötetä edes jouluna.

Sini