Tilastojen mukaan 10 % Suomessa myytävistä vaatteista on valmistettu Bangladeshissa. Siis todella halvan tuotannon maassa. Pitääkö tästä olla huolissaan? Pitäisikö tällaisia vaatteita jättää ostamatta, boikotoida vai nimenomaan ostaa?
Tämä ei ole aivan yksinkertainen yhtälö.
Kuuntelin bangladeshilaisia työoloihin ja palkkoihin erikoistuneita aktivisteja. Heidän sanomansa oli, että länsimaisten kuluttajien ei missään tapauksessa pitäisi boikotoida, vaan nimenomaan ostaa entistä enemmän heidän tekemiään vaatteita. Aktivistien mielestä vain siten bangladeshilaisten ompelijoiden olot paranevat ja palkat nousevat. Jos länsimaiset kuluttajat boikotoivat, ompelijoita sanotaan irti ja siitä alkaa vielä kurjemmat olot, jotkut joutuvat myymään itseään jne.
Mieleeni tietysti nousi myös epäilys. Vaikka ostaisimme entistä enemmän halpamaiden vermeitä, miten paljon työntekijät todellisuudessa hyötyisivät siitä?
Vaatevalmistus on aina siirtynyt entistä halvempiin maihin. Olihan joskus 1970-luvulla Suomikin halvempi valmistusmaa kuin jotkut muut Euroopan maat, ja tänne siirretiin valmistusta. Tilanne muuttui nopeasti 80-luvulla: tuotantoja siirrettiin ensin esimerkiksi Portugaliin, sitten Viroon, sieltä Karjalaan ja Turkkiin. Sitten tulikin Kiinan vuoro. Nythän Kiina alkaa olla jo ehdottomasti liian kallis, joten Bangladesh on tullut yhdeksi suosikiksi. Minne sieltä siirrytään? Afrikkaan?
On ihan käsittämätöntä, että me hyvinvoivat, länsimaiset kuluttajat haluamme koko ajan vain halvempia tuotteita. Miksi emme ole valmiit maksamaan tuotteista sellaista hintaa, että tekijät eläisivät sillä? Onhan vanha totuus, ettei hyvää ja halpaa ole olemassakaan. Meidän ”itsekkäiden” kuluttajien ansiosta kotimainen vaateteollisuus on supistunut ja lähes kuihtunut. Monet suomalaisiksi mieltämämme vaatteet on ommeltu Suomen rajojen ulkopuolella, vaikka merkki ja suunnittelu ovatkin Suomessa.Valtaosa Suomessa myytävistä vaatteista tulee halpamaista. Kiina on tuontimaa nro 1 (36 %).
Viime vuonna suomalaiset käyttivät vaatteisiin ja jalkineisiin 870 euroa / henkilö, se on noin 4,3 % kaikesta kulutuksesta. Tämä on ollut laskussa jo vuodesta 2005, vaikka euromäärä onkin noussut. Tämä tarkoittaa, että ostamme entistä halvempia vaatteita.
Tottahan toki minäkin katson hintoja, mutta yritän karttaa kaikkein halvimpia tuotteita jo pelkästään siksi, että epäilen niiden laatua, kankaiden ja neulosten tasokkuutta. Joskus nuorena sitä piti saada lähes joka viikko jotain uutta, eikä hintakaan saanut olla korkea. Nyt ostan mieluummin laatua kuin määrää. Tutkin vaatteita todella tarkasti ennen ostopäätöstä. Saatan olla jopa huvittava ostaja, koska käännän vaatteen nurin ennen kuin kiikutan sen edes sovituskoppiin.
Kaisa
