Onko oikeus arvostella?

Yksi viime viikon puheenaiheista oli Hanna Sumarin allit, jotka näkyivät Tanssii Tähtien Kanssa -tanssipuvusta. Se pani kyllä miettimään, pitäisikö aikuisen naisen sonnustautua vain kaapuun ja pysyä samanlaisena ja -kokoisena kuin 20-vuotiaana.

Mielestäni Hannalla on hyvä kroppa eikä hänen alleissaan ole mitään vikaa. Onneksi hän totesikin omassa blogikirjoituksessaan, ettei hän välitä arvostelijoiden sanoista. Se on oikea asenne. Onneksi Hanna ei lannistunut viime viikon arvostelevista sanoista, vaan pukeutui eiliseen cha cha -tanssiin hihattomaan pukuun.

TTK2 hanna ja sami2TTK2 hanna ja sami

Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmassa tähtioppilaat ovat astuneet epämukavuusalueelleen, alueelle, joka ei ole heille ominta. Jo se on hatunnostonarvoinen teko.

TTK2 eevi ja janiTTK2 kirsi

Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelma herättää tunteita niin studiokatsomossa, television ääressä kuin kahvipöytäkeskusteluissakin. Sama ilmiö liittyy myös Linnan Juhliin. Näiden jälkeen alkaa valtava keskustelu yleensä naisten vartaloista ja ennen kaikkea niiden epäkohdista. En muista, että vastaavaa arvosteluryöppyä olisi kohdistettu miehiin. Mistähän se johtuu?

TTK2 pepeTTK2 kasimir

Olen kuullut, että joku mies huomauttelee tuttavanaiselle tämän vatsamakkaroista, vaikka miehellä itsellään vatsa on vieläkin suurempi. ”Miten olet päästänyt itsesi noin lihavaksi, tuohon kuntoon?”sivalsi yksikin mies kanssasisarelle. Tämähän on ihan kummallista käyttäytymistä. Mikä oikeus meillä on sivaltaa sanoilla toisten vartalosta?

Vaikka sananlasku sanoo: ”Ei haukku haavaa tee”, kyllä se jää takaraivoon ja sieluun. Ja usein kuultuna varmasti vaikuttaa itsetuntoon.

Jos henkilö on sinut kroppansa kanssa ja haluaa pukeutua asuun, joka jättää vaikkapa käsivarret paljaaksi, se on mielestäni ok. Jos taas hän kärsii ojentajiensa mallista, velttoudesta tms., kannattaa korostaa vartalon hyviä puolia. Silloinhan kukaan ei kiinnitä huomiota niihin alleihin tms.

Ollaan armollisia itsellemme, mutta myös toisille.

Kaisa

 

 

Matkailujulisteiden vuosikertoja

Luonto, meri- ja lentomatkat, hiihto ja mökit – mm. näitä seikkoja korostettiin menneiden vuosikymmenten Suomi-matkailujulisteissa.

julisteet sisu 1917

Piipahdimme Kansallismuseossa katsomassa Come to Finland! -julistenäyttelyn. Näyttelyssä pääsee tutustumaan, miten Suomea markkinoitiin eri vuosikymmeninä, millaisia iskulauseita ja seikkoja Suomesta haluttiin korostaa matkailijoille.

Matkailujulisteet olivat menneiden vuosikymmenien internet, joiden avulla viestiä välitettiin kaikkialle maailmaan. Näyttelyn noin sataa vintage-julistetta katsoessa huomaa, että Suomea on haluttu markkinoida toisaalta eksoottisena, erilaisena, mutta myös nykyaikaisena matkailukohteena.

Vintage-julisteet ovat autenttisia alkuperäispainoksia. Julisteiden joukossa on tekstejä, joissa kerrotaan kivoja taustatietoja, valotetaan kunkin aikakauden ajattelua jne. Osassa mainostetaan koko Suomea ja osassa tiettyjä paikkakuntia.

julisteet kolme

Kun Aero (Finnairin edeltäjä) alkoi liikennöidä ulkomaille, sitä tietysti haluttiin tuoda esille myös markkinoitaessa Suomea ulkomaalaisille.

Junamatkailun miellyttävyyttä kampanjoitiin Rautateiden rengasmatkat -teemalla useampana vuonna.

Urheilu: hiihto ja olympialaiset – ne 1940-luvulle suunnitellut kuin myös 1952 toteutuneet – näkyivät myös näyttelyssä.

Ja tietysti suomalaisten innostus mökkeilyyn näkyi hauskalla tavalla: jokaista järveä kohti yksi mökki eli suomalainen haluaa mökkeillä rauhassa, ilman naapureita.

julisteet mökki

Menneiden vuosikymmenten lisäksi graafikot ovat tehneet uusia julisteita, ja jokainen kävijä (ehkä lähinnä lapset) saa myös itse suunnitella oman matkailumainoksensa.

Näyttelyssä pyörii myös englanninkielinen filminauha, jossa kuvataan lentomatkaa Suomeen ja vierailua eri nähtävyyskohteissa. Ihanan nostalginen filmi, jota katsoessa ymmärtää, että ennen matkailussa todella oli glamouria ja laatua. Katsokaapa vaikka lentokoneateriaa ja sen tarjoilua.

Pienen käytävän varrella on viisi  pientä kuvaruutua, joissa pyörii filmejä kotimaan matkailusta eri vuosikymmeninä, esimerkiski matkasta höyrylaivalla Kuopiosta Uuteen Valamoon vuonna 1955.

Lisäksi esillä on tämän päivän graafikoiden ja taiteilijoiden tätä näyttelyä varten toteuttamia julisteita – kuvia siitä, miten he tämän päivän Suomen näkevät ja kokevat.

Kiva, hymyn huulille nostava näyttely jatkuu 28.5.2017 saakka.

Kaisa ja Sini