Nimiäiset, vaihtoehto kastejuhlalle

Olin loppiaisena ensimmäisen kerran nimiäisissä. Miten tilaisuus eroaa kastejuhlasta?

Pienen tyttövauvan vanhemmat eivät kuulu kirkkoon. Sen vuoksi lapsen nimeä juhlittiin nimiäisissä eli nimenantojuhlassa.

kielo
Kielo Olivia, vanhemmat Heidi ja Jaakko ja äidin vanhemmat Virpi ja Antti.

Kun kaikki vieraat olivat paikalla, vanhemmat, vauva ja kaikki kuusi kummia asettuivat juhlakansan eteen. Lapsen isä piti pienen puheen kertoen taustaa, miksi kukin kummi oli valittu: kuka tietää suvun asiat, kuka tietää muuten kaikki asiat jne. Sekä äidin että isän puolelta oli kaksi sisarusta kummeina. Lisäksi vanhempien kaksi ystävää oli valittu kummin tehtävään.

kielo-ja-mami
Kielo Olivia ja yksi kummeista, äidin sisko Marianne.

Koska kaikki kummit olivat samanarvoisia, ei kukaan ollut ns. sylikummi. Tilaisuuden virallisen osuuden ajan lapsen äiti piti lasta.

Isä kertoi lapsen nimen taustan: luonto on tärkeää, äidin lempikukka ja Shakespeare ovat äidin mieleen. Ja nimi on: Kielo Olivia. On muuten ensimmäinen Kielo, jonka minä tunnen. Ei siis mikään tavallinen nimi.

Vaikka kyse ei ollut kastejuhlasta, Kielo oli puettu suvun kastemekkoon. Hieno ele.

Tämän jälkeen Kielon isoisä, musiikkimiehiä kun on, säesti laulavaa tytärtään, lapsen tätiä, joka opiskelee musiikkia. Musiikkiesityksessä oli aimo annos suomalaisuutta: Tauno Palon levyttämä kehtolaulu ja Vesa-Matti Loirin levyttämä Eino Leinon Nocturne.

Koko tilaisuus oli lämminhenkinen vailla pönötystä ja virallisuutta.

Kaisa

Ihonhoitoko turhaa hömppää?

Silmiini ja korviini on viime aikoina kovin usein kantautunut, ettei ihoa tarvitsisi rasvailla tai liiemmälti puunailla. Kyllä se itse itsensä hoitaa. Anteeksi vaan, olen eri meiltä. Miksikö?

On kummallista, ettei ihmisen suurinta elintä, ihoa, tarvitsisi hoitaa.  Ehkä joskus ammoisina aikoina näin on ollutkin, mutta nykyelämänmenossa iho altistuu aivan toisenlaiselle rasitukselle kuin koskaan aiemmin.

Iholla on tärkeä tehtävä suojata kehoa ulkopuolisilta pöpöiltä. Ja homma onnistuu vain, jos iho on ehjä. Tätä ehjyyttä kannattaa vaalia. Minulle  ehjyyden tärkeys kolahti kunnolla sairaalassa, kun lääkärit suunnittelivat polveni leikkausta. Ihoa tutkittiin päivittäin, sillä hieman ihmeteltiin kuinka törmäys asvalttiin onnistui ehjin nahoin, vaikka lumpio meni säpäleiksi. Törmäyksestä voit lukea lisää täältä.

Kiittelin itseäni, että olen jaksanut pitää ihoni hyvässä kunnossa.

Esimerkiksi tupakoitsijalle, diabeetikolle tai henkilölle, jonka oma immuunipuolustus on madaltunut, pienikin nirhauma tai haava jalkaterässä voi olla kohtalokas.

Juttelin aiheesta myös parin kosmetologin kanssa. Hehän ovat terveen ihon hoidon asiantuntijoita. Molempia harmitti vietävästi, kuinka heidänkin ammattiosaamistaan vähätellään tyyliin ”kosmetologin hommahan on hieman tupsutella voidetta naamaan ja väriä huuliin.”

Väitän, että suurimmalle osalle suomalaisista kosmetologeista ihon hyvinvointi on pääasia ja vasta sitten tulee esteettinen puoli. Olen itse huomannut sen erilaisia hoitoja testatessani, sillä ainakin minua muistutetaan aina ihon ehjyyden tärkeydestä.

Mitä sitten tarvitaan ihon hyvinvointiin?

i1

Hellävaraista pesua, tarkastelua ja voitelua. Iho on pidettävä puhtaana, mutta ei sitä liikaa kannata hinkata. Turhan usein toistuva pesu liian voimakkailla aineilla heikentää ihon omaa suojamekanismia. Hellävarainen öljypesu sopii hyvin kuivalle talvi-iholle. Jos pinta hilseilee kuivuuttaan, iho kannattaa kuoria. Jos iho tuntuu kuivalta tai kiristävältä, jotain kosteuttavaa on hyvä hieroa pintaan. Korppuihon pelastus on öljy.

i2

Paukkupakkasilla ihosta haihtuu herkästi kosteutta. Sitä voi hillitä esimerkiksi kuvan täyteläisillä voiteilla, jotka löytyvät apteekeista.

Kerran viikossa kannattaa tarkastaa, ettei iho ole hankautunut rikki. Etenkin jalat ja varpaiden välit ovat tärkeitä. Naisten jalat ovat kuulema useimmiten huonommassa kunnossa kuin miesten. Ehkä osin siksi, että miehet malttavat ostaa oikeankokoisia sukkia ja kenkiä. Naiset survovat jalkansa edelleen liian pieniin, jolloin syntyy herkemmin hankaumia ja kovettumia.

Ihonhoito ei siis ole kovinkaan monimutkaista eikä aikaa vievää. Kyse on mielestäni asenteesta ja halusta pitää huolta itsestämme. Ihonhoitoa pitäisi opettaa lapsille jo pienenä. Koulussakin olisi asioita hyvä kerrata.

Ihonhoito on ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa ja säästää kustannuksia tulevaisuudessa, kun ihovaivoja ei tarvitse hoitaa kalliilla sairaaloissa. Muutaman euron satsaus voiteeseen ja muutama hoitominuutti päivittäin tuskin kaataa kenenkään taloutta, mutta säästää yhteiskunnalta paljon, jos hyvällä hoidolla saadaan sairaalakäynti lyhyemmäksi tai vältetään se kokonaan.

Mitä mieltä sinä olet?

Sini