Viisi syytä mennä Santorinille

Kevään ja kesän matkoja myydään nyt. Jos haluat mennä Välimerelle, ottaa rennosti, nauttia kauniin karuista maisemista ja syödä hyvää ruokaa, kokeile Santorinia .

Viisi syytä mennä Santorinille on helppo löytää. Pidin verkkaisesta menosta, joka oli kuitenkin tätä päivää. Luksustakin löytyy, jos sitä haluaa.

santor61 Valo ja koko

Valoa riittää, saari on pieni, sen koluaa hyvin viikossa. Voit vuokrata polkupyörän, skootterin, moottoripyörän tai auton. Liikenne on rauhallista ja helppoa. Me vuokrasimme auton, eikä ongelmia olllut. Maisemat ovat jylhät, vesi kirkasta.

santor1Viisi syytä mennä Santorinille2 Kauneus

Kylät ja kaupungit on rakennettu tulivuorisaaren rinteisiin. Kaikki on valkoista kaunista ja siistiä. Kaunista katseltavaa riittää jokaisessa kylässä. Vaikka lapsiakin näkyi, tämä on selkeästi aikuisten kohde.

3 Hyvä ruoka

Ruoka on hyvää, yksinkertaista ja kreikkalaisen maukasta. Gourmeetakin löytyy, sillä saari on myös kansainvälisten – kaiken jo kokeneiden – julkkisten suosikkipaikka.  Gluteenittomalla ruokavaliolla oleva joutui hieman selittelemään, mitä voi syödä, mitä ei.

4 Rauhallisuus

Pidin myös siitä, ettei täällä tarvitse suorittaa. Joitakin juoksijoita näin rantakadulla aamulla aikaisin. Maastoon pääsee lenkille, jos haluaa. Raunioille kiivetessä tai tulivuorisaarta kierrellessä kävely antaa sopivasti haastetta, hyvä kunto on tarpeen. Jos kävely ei maita, voit vuokrata veneen ja kiertää vaikka saaren ympäri.

Liikuntarajoitteiselle en kohdetta suosittele.

sa35 Saa nauttia

Kukaan ei ihmettele, vaikka vain istuisit koko päivän maisemia katsellen. Ostosstressiä ei täällä kohtaa, sillä ostettavaa ei paljoakaan ole. Taiteilijoiden suosimassa Oia:ssa on paljon pieniä putiikkeja, mutta kaikissa on samankaltaista myytävää. Parasta onkin luova laiskuus, seurasta ja elämästä nauttiminen. Saarella on myös ihania kylpylöitä. Ja mikä parasta, örveltäjiä ja känniläisiä ei näkynyt ainakaan tällä reissulla.

santor5

Lukuisat kirkot kelloineen lisäävät verkkaista tunnelmaa.

Suositeltavin matka-aika on keväällä ja syksyllä. Itse olin Santorinilla syyskuun puolivälissä. Lämpöä oli kolmisenkymmentä astetta.

Sini

Kulttuuri

Yli-innokas Canth

Kansallisteatterin Canth on aiheena mielenkiintoinen. Odotukset olivat korkealla, mutta valitettavasti ne kaikki eivät täyttyneet.

Seppo Parkkosen Canth valottaa Kuopion suuren naisen, Minna Canthin elämää kirjailijana ja Kanttilan emäntänä, oman aikansa kulttuuripersoonana, aikana, jolloin naisen paikka oli kotona hellan ääressä, ei julistajana, ei vaikuttajana.

canth_9_30908806331_o

Aihe on mielenkiintoinen ja tietysti omalta kohdaltani kiinnostusta lisäsi kuopiolaisuus, tuttujen paikkojen esiintyminen.

Kaisa Korhosen ohjaama näytelmä oli turhaan venytetty lähes kolmituntiseksi. Esimerkiksi venäjäksi esitetty Lokki-pätkä olisi huoletta voitu jättää pois. Muutenkin tiivistäminen olisi tehnyt näytelmälle hyvää. Nyt toteutus oli sekava, katsoja lähes hengästyi erilaisten kohtausten sekamelskasta.

Näytelmään oli laitettu Canthin eri näytelmien pätkiä. Se oli mielenkiintoinen toteutus. Sitä vastoin en viehtynyt siihen, että Papin perheen Maiju oli pukeutunut tämän päivän vermeisiin (vaikka siinä oli olevinaan teatterin harjoitukset), kun muuten puvustus oli enemmän tai vähemmän 1800-luvun henkistä. Jotenkin sekavaa. Ja kyllähän se tuntui jotenkin hullulta, että Minnan äitiä esitti mies samaan aikaan, kun vanhemmat naisnäyttelijät joutuvat valittelemaan roolien vähyyttä.

Julistaminen näkyi ennen kaikkea Minnaa näyttelevän Cécile Orbilinin ylinäyttelemisenä. Monissa kohdin näyttelijät lähes huusivat repliikkinsä aivan kuin toteutuksessa olisi haluttu alleviivata kohtauksia.

Ida Ahlbergia näytellyt Kristiina Halttu ja Kaarlo Bergbomia näytellyt Jukka Puotila tekivät taas taattua laatua.

canth_14_22818363588_oKati Lukan lavastus oli mielenkiintoinen: näyttämön keskiössä olivat erilaiset tuolit ja harmoni. Vaikka ratkaisu ei ollut perinteinen, mielestäni se toimi hyvin.

canth_19_31083519145_o

Parhaimmillaan näytelmä kuitenkin valotti Minnan elämää meille nykyihmisille, miten hän yhdisti yksinhuoltajuuden ja työn, taiteen ja bisneksen.

Canth on kuitenkin näkemisenarvoinen (ennen kaikkea Minna Canhtin vuoksi), ja ehkä esitys vielä hioutuu. Näin ainakin toivon.

Kaisa

Kuvat Kansallisteatteri