Niinhän siinä taas kävi, että pitkän kesäloman jälkeen ehdin vauhdittaa itseni kiireeseen ja sähläämiseen jo neljässä viikossa. Hyvä päätös, että aloitan jokaisen aamun venyttelyllä ja kävelylenkillä, unohtui jo viikossa.

Ei ole muka aikaa. Sää on huono tai ei vaan huvita. Seurauksena on koko päivän nuutunut olo ja takaraivossa tunne, ettei koskaan ole riittävästi aikaa mihinkään.

Havahduin tilanteeseen merelle tuijotellessa. Hiljaisuus, valo, meren rauhoittava kohina.

Tiedän, että aikaa pysähtymiseen on, kunhan sen itselleen ottaa. Miksiköhän on niin vaikea priorisoida omaa hyvää oloaan? Ollaanko liian kilttejä? Toimittajan ammatissa, kuten varmaan monessa muussakin, on paljon aikasyöppöjä. Infotilaisuuksia riittäisi joka päivälle aamusta yömyöhään. Palavereissa kerrotaan asioita, jotka selviäisivät ihan vain infotekstin lukemalla.

Viime viikkoisella lomallani päätin taas ryhdistäytyä ja pitää kiinni hitaista aamuista. Herään rauhassa, venyttelen, käyn kävelyllä ja syön aamiaisenkin omaan tahtiini fiiliksen mukaan. Hyvän päivän alku on tarjottimella nenäni edessä. Nyt yritän napata sen (jälleen) osaksi hyvää arkea.

Maltan pysähtyä ihmettelemään kaikkea kiinnostavaa. Vaikkapa ihanan ränsistynyttä, mutta niin kaunista ovea.

Yritän elää juuri siinä hetkessä jossa olen, enkä anna mielen laukata edellä murehtimassa tulevaa.

Talvipimeyden saapuessa teen mielikuvaharjoituksia valosta, kesästä ja rauhasta vaikkapa tuijotellen tätä kuvaa. Muistelen kuinka ihanalta tuntuukaan uitella varpaita lämpimässä merivedessä.

Jo lomalla huomasin, että kun mieli on rauhallinen, työntekokin sujuu tehokkaammin missä vain. Tämä toimisto oli tovin hotellin aulassa, kun eräs pattitilanne aukesi yhtäkkiä ja se piti kirjata ylös ennen kuin unohtuu.

Pitäkää peukkuja, että maltan mieleni ja onnistun ottamaan omaa aamuaikaa!

Millaiset aamurutiinit teillä on?

Sini