Älä pilaa silkkivaatetta

Silkkivaate tuntuu miellyttävältä päällä. Jotta siitä olisi iloa pitkään, hoida sitä hellästi.

Kaikkia silkkivaatteita ei saa pestä kotona. Toisaalta monta kertaa vaate kestäisi oikean pesun, mutta valmistaja on halunnut ”turvata selustansa” kieltämällä vesipesun.

Jotta kotipesu onnistuisi, pitää muistaa kaksi keskeistä seikkaa: vettä pitää olla paljon ja pesuaineen pH-arvon pitää olla neutraali (7), kuten kirjoitin marketpesuaineista.

Kaikkia silkkisiä tuotteita ei saa pestä koneessa. Jos pesumerkkinä on käsinpesu, se myös tarkoittaa sitä. Pestäessä käsin, vettä tosiaan pitää olla paljon. Eli normaalinkokoinen käsienpesuallas soveltuu vain silkkisten alushousujen pesuun. Muille se on liian pieni: vettä ei mahdu riittävästi.

Huuhtele vaate huolella, jotta siinä ei ole enää pesuainejäämiä.

Silkin ominaisuuksiin kuuluu huono värinkesto. Sen vuoksi sitä ei kannata viedä ulos kuivumaan edes pilvisellä säällä.

Kun tuote on ns. silityskuiva (eli siinä on vielä kosteutta), silitä se miedolla lämmöllä. Älä suihkauttele vähän vettä kostutusmielessä, koska silkkiin jää helposti pisarajäljet. Jos tuote on jostain syystä täysin kuiva, kostuta se kauttaaltaan niin, ettei pisaroita enää erota, vaan tuote on täysin kostutettu.

Kaisa

Fillariprojekti

Olen viime vuodet ajallut tyttäreltäni ”perityllä” nuoriso-Crescentillä. Tänä kesänä sain tarpeekseni ja hankin aikuisten pyörän.

Koska edellisestä pyöräostoksestani oli järkyttävän kauan, olin pyöräliikkeissä ja pyöräalan nettisivuja selaillessa kuin ”liisa ihmemaassa”, hämmentyneenä. Ensin piti päättää, hankkiako hybridi-, maasto-, city- vai sähköavusteinen fillari. Tämä oli vielä helppoa: näillä pyöräilymäärillä city, ilman muuta.

Siinä vaiheessa oli ihan pihalla, kun puhuttiin rulla- ja napajarruista. Siis mitä?

Totesin, että paras hyödyntää lähipiirin pyöräasiantuntemusta. Kerroin, että haluan 7 vaihdetta. Pyörässä pitäisi olla myös jalkajarrut (olkoon vaikka vanhanaikaista). Halusin myös ajoasennoksi mahdollisimman pystyn, jotta niska olisi normaalissa asennossa. Edellisessä oli suora tanko, ja ajoasento oli hieman makaava. Silloin päätä piti pitää mielestäni hassussa asennossa. Minulle se ei ollut luontaista.

No, lopulta valinta kohdistui Crescentin Skans-malliin.

Ennen kuin sain ajaa metriäkään ”henkilökohtainen pyöräasiantuntijani” sääti ohjaustangon ja satulan minulle sopivaksi, laittoi ilmaa sopivan määrän renkaisiin ja tsekkasi kaikki yksityiskohdat. Se oli tarkkaa puuhaa, kun mittasimme jalan oikeaa pyöräilyasentoa. Se ei saanut ojentua liikaa, muttei jäädä liian paljon koukkuunkaan.

Olen nyt pyöräillyt muutaman tunnin lenkin. On nautinto huristella uudella menopelillä.

Kaisa