Saunalautalla seilaamassa

Saunalautat ovat in ainakin järvimaisemissa. Pääsin vihdoin testaamaan sellaista.

Meidän mökkijärvellä lauttoja on seilannut jo muutaman vuoden ajan. Ponttoonien päälle rakennettu saunalautta on kätevä, jos ei ole omaa rantaa, mutta haluaa saunoa veden äärellä rannalla tai seilaten ulapalla.

Me seilasimme järvellä Savossa lautalla, johon mahtuu mukavasti 10 henkeä.

ruori

Kippari ohjaa lauttaa joko salongin ruorilla tai aurinkokannella olevalla toisella ruorilla. Aurinkokannella on myös grilli, jos nälkä meinaa yllättää.

sauna

Alakannella on sauna, jonka lauteille mahtuu kerralla neljä henkeä.  Kiuas lämpisi nopeaan ja löylyt olivat hyvät. Uimaan voi hypätä kannelta suoraan tai laskeutua uimatikkaita myöten.

moottori

Vauhdista huolehtii tavallinen perämoottori. Lautta lipuu rauhallisesti, maisemia ehtii hyvin ihailla.

maisema1

Oli mielenkiintoista nähdä tutut rantamaisemat nyt normaalia ylempää, kuin laivankannelta.

lasku

Lautta oli mielenkiintoinen kokemus, suosittelen. Meno oli leppoisaa. Auringonlaskukin oli erilainen kuin rannalta katsottuna. Talveksi lautta nostetaan venetrailerilla maihin. Tämä lautta viedään välillä samaisella veneenkuljetuskärryllä isommille vesillekin, kuten Saimaalle.

Sini

 

 

Turhia kehuja

Olen liputtanut kehumisen puolesta. En kuitenkaan tarkoita turhia ylistyksiä. Havahduin tähän kesän aikana vaatekaupoissa.

Kiertelin lomalla jonkin verran myös vaatekaupoissa. Oli kiva, että lähes kaikissa tapauksissa myyjä lähestyi minua esitellen hänen mielestään minulle sopivia tuotteita. Vaikka monista tuotteista näin heti, etteivät ne ole minulle sopivia, menin kuitenkin sovituskoppiin – lähinnä kohteliaisuudesta. Hyvä, etten tukehtunut nauruun, kun katselin itseäni peilistä. Tulin sovituskopista näyttämään asuja.

”Voi, kuinka hyvin se pukee sinua!” ”Sehän on kuin tehty sinulle.” Olin vahvasti toista mieltä näissä kaikissa tapauksisa. Yhdessä näytin tynnyriltä, johon on tungettu yläkroppa – olin vyötäröltä alaspäin lievästi sanottuna 20 kiloa painavamman näköinen. Toisessa vaatteessa taas näytin siltä kuin olisin ollut tasapaksu tukki, ilman vyötäröä, ilman mitään linjaa. Kolmannessa tapauksessa näytin vahvasti ylipainoiselta. Kaikkihan ne vermeet muotia olivat, mutta eivät todellakaan imarrelleet minun 162-senttistä varttani, jossa ainut iloitsemisen aihe on vyötärö, jonka ympärysmitta on vähemmän kuin lantion tai rintojen.

vaatteet tunikavaatteet pliseerattu hame

Muistan nuorempana, että silloisella paikkakunnalla välttelimme tiettyyn liikkeeseen menemistä tai ainakin yritimme kiertää tuon liikkeen yhtä myyjää. Häntä pidettiin henkilönä, joka myy vaikka väkisin sinulle myös täysin sopimattoman vaatteen.

Jotenkin sinisilmäisenä (vai johtuuko se siitä, että olen ostanut paljon vaatteita tutuista paikoista, joissa tiedetään minut ja mieltymykseni) olin ajatellut, että nykyisin liikkeissä osataan suositella kullekin asiakkaalle sopivia vaatteita, joissa asiakas on edukseen. Pääsääntöisesti näin varmaan onkin, mutta näyttää sitä olevan muutakin käytäntöä.

Mistä tuo johtuu? Onko syynä huono taloustilanne, jolloin on tuputettava mitä tahansa, kun asiakas tulee myymälään? Vai eikö henkilökunnalla ole silmää tai ammattitaitoa arvioida, millaisissa vermeissä asiakas näyttäisi mahdollisimman hyvältä? Vai onko kyse molemmista syistä?

Minun luottamukseni saavuttaa rehellisellä palvelulla, ja uskon näin olevan muidenkin kohdalla. Jos myyjä näkee, ettei vaate ole istuva / kaunnistava tms., hänhän voi suositella jotain muuta myymälässä olevaa. Uskon, että liikkessä on muitakin tuotteita kuin epäedullisia.

Onko sinulle yritetty myydä ”väkisin”, kehuttu sellaista vaatetta, joka näyttää päälläsi järkyttävältä (ainakin sinun mielestäsi)?

Kaisa