Kutsuja joka lähtöön
Vuosikymmenten aikana olen toimittajan työssäni saanut valtavasti kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin: infoihin, lanseerauksiin, pr-tilaisuuksiin jne. On aina mielenkiintoista nähdä ja seurata, mitä kutsussa mainitaan, mikä on tilaisuuden luonne, miten järjestäjät käyttäytyvät yms. Tässä muutamia huomioita vuosikymmenten ajalta.
Kutsuttavat
Somen kautta on todella mielenkiintoista seurata, että yllättävän monii anti-age -sarjojen tilaisuuksiin on kutsuttu 20-25 -vuotiaita, jotka eivät tarvitse anti-age -tuotteita (tai ainakaan heidän ei vielä pitäisi käyttää niitä), eikä somessa julkaisujen kuvien perusteella paikalla ole yhtäkään anti-age -ikäistä. Eikö heitä ollut kutsuttukaan? Todennäköisesti ei.
Tottahan toki kutsuja saa päättää, ketä kutsutaan. Toisaalta mietin, mitä todellista hyötyä on kutsua väärän kohderyhmän tyyppejä. Ja aina pitäisi muistaa, ketkä tuotteita ostavat. Yleensä kosmetiikkaa, vaatteita, kodintekstiilejä yms. ostavat vähintään keski-ikään ehtineet naiset, koska heillä on rahaa. Nuorilla on tahtotilaa, mutta ei rahaa. On turha puhua ”juhlapuheissa”, miten tärkeänä yritys pitää pro-age -ikäisiä, jos se ei näy yrityksen toiminnassa.
Kaikkein nolointa on, että tilaisuuteen tulee kutsu. Kun aikuiseen ikään ehtinyt ilmoittautuu, tulee kutsun lähettäjältä viesti, että ei kutsu sinua koske, vaikka kutsu on tullut omalla nimellä. Se on jo tökeröä – ja aivan varmasti ikärasismia.
Tervehtiminen
Yllättävän usein tilaisuuksiin tultaessa kukaan järjestäjistä ei ole ovella toivottamassa vieraita tervetulleiksi eivätkä kaikki järjestäjät edes tervehdi vieraitaan koko tilaisuuden aikana. Emäntien/isäntien tehtävä on tervehtiä vieraita ja pyöriä vieraiden keskuudessa.
Koska kaikki vieraat eivät välttämättä tunne järjestäjää/järjestäjiä, olisi hienoa, jos emännillä/isännillä olisi nimilappu tai jokin muu tunniste.
Pukeutumiskoodit
Joihinkin tilaisuuksiin kutsuja on päättänyt laittaa pukeutumiskoodin. Viime aikoina on suosittu ”rento juhlava” -koodia. Miksi käytetään koodia, joka ei todellakaan tarkoita yhtään mitään? Pukeudutaanko rennosti vai juhlavasti? Nehän ovat kaksi eri asiaa. Miksi ei käytetä yksiselitteisiä, virallisia koodeja: juhlapuku, iltapuku, tumma puku tai arkipuku, jos siis halutaan käyttää koodeja? Tuollaisia epävirallisia koodeja käytettäessä vieraat joutuvat arvuuttelemaan, mitä kutsuja oikein haluaa. Ja sitten tilaisuudessa nähdään pukeutumista laidasta laitaan: joku tulee paljettimekossa, toinen siistissä neuleessa.
Muistan erään kartanon tilaisuuden, jonne meidät vieraat kuskattiin bussilla. Kun saavuimme perille, paikan omistaja oli meitä vastassa (pisteet siitä). Kaikille vieraille laitettiin haravat käteen ja kehotettiin haravoimaan kartanon puistikkoa. Siinä me vieraat sitten haravoimme nurmikenttiä mekoissa, jakkupuvuissa, korkokengissä tai avokkaissa. Ehkäpä kutsuun olisi ollut hyvä laittaa maininta lenkkareista ja rennosta vaatetuksesta.
Järjestäjät keskenään
Muistan pankin järjestämän sijoittajaillan, jonne osallistui vähän alle 100 henkilöä. Puitteet olivat komeat, tarjoilut runsaat ja maukkaat, antina tiukkaa asiaa sijoitusmarkkinoista.
Yksi seikka kuitenkin pisti silmään räikeällä tavalla. Järjestäjät eivät nähneet vaivaa tutustuakseen vieraisiin, vaan ruokailun aikana järjestäjät kerääntyivät omaan pöytäänsä eli työkavereidensa joukkoon. Se on varsin merkillistä. Eivätkö pankkilaiset saa olla ihan riittävästi työkavereidensa seurassa silloin, kun paikalla ei ole heidän asiakkaitaan tai asiakkaiksi haluttavia henkilöitä?
On suorastaan hyvien tapojen vastaista, että vieraat ”jätetään oman onnensa nojaan” eikä järjestäjät vaivaudu edes keskustelemaan vieraiden kanssa. Sehän on sama kuin kutsuisi kotiinsa vieraita ja hengailisi vain perheenjäsenten kanssa välittämättä vieraista. Outoa. Valitettavasti tällaiseen käytökseen olen törmännyt muissakin tilaisuuksissa, vaikkakaan en yhtä räikeällä tavalla kuin kertomassani pankin tilaisuudessa. Yleensä 1-2 järjestäjää hakeutuu työkaverinsa pöytään ja joku pöydistä jää ilman järjestäjää vain vieraiden käyttöön. Jos isäntiä on useampia kuin yksi, hyvien tapojen mukaista on, että he menevät eri pöytiin.
Kaikkien vieraiden tulisi olla järjestäjälle samanarvoisia, yhtä tärkeitä.
Pientä suupalaa
Nykyisin aika usein pr-tilaisuuksia järjestetään ns. töiden jälkeen, jotta muissa töissä olevat vaikuttajat pääsevät tilaisuuksiin.
Usein kutsussa on mainittu, että tarjolla on ”pientä purtavaa” tai ”pientä suupalaa” – ja tarjolla todellakin on postimerkin kokoisia, pikkuruisia leipäsiä, joita on tarjolla ehkä 3/osallistuja. Jos tilaisuus alkaa esimerkiksi klo 17, aika monet ovat nälkäisiä. Muutamia kertoja on sattunut niin, että nopeimmat ovat napsineet pikkuruiset tarjottavat suuhunsa niin, että hitaammat saavat vain murut. Nykyisin suhtaudun näihin ”pientä purtavaa” -tilaisuuksiin niin, että syön sitä ennen enkä laske tarjoilujen varaan.
Allergiat ja alkoholi
Nykyisin ilmoittautumisen yhteydessä kysellään allergioista. Se on hyvä asia. Herää kuitenkin kysymys, tarvitseeko kaikkien syödä sitten vegaanista, gluteenitonta, ton-ton -tarjottavia eli mennäänkö pienen ryhmän mukaan.
Joissakin iltatilaisuuksissa tarjolla on alkoholia. Jos vieras ei kuitenkaan halua alkoholia, yllättävän usein siihen ei ole varauduttu, vaan sitten lähdetään etsimään jotain holitonta versiota. Joissakin tapauksissa se on tarkoittanut tavallista vettä, kun muuta ei ole tarjolla.
Kuvauskohteet
Nykyisin on muotia, että monissa pr-tilaisuuksissa on ammattivalokuvaaja kuvaamassa osallistujia ja fiiliksiä. Äärimmäisen harvoin, jos koskaan, kuviin päätyvät keski-ikään ehtineet naiset (jos siis heitä on edes kutsuttu) – tai ainakaan heitä ei näy jälkikäteen osallistujille lähetetyissä kuvissa. Onko se sitä hiljaista ikärasismia?
Onko sinulle tapahtunut jotain mainitsemistani seikoista, kun olet ollut kutsuttuna johonkin tilaisuuteen?
Kaisa
Kuvat kuvituskuvia, jotka eivät liity mainitsemiini tilaisuuksiin.
Toiveemme on kuultu – aikuinen näkyy jo mainoksissa