Tag: teatteri

Myrskyluodon Maijaa kantaa musiikki

Myrskyluodon Maijaa kantaa musiikki

Helsingin Kaupunginteatterin kauden avaus ja samalla 50-vuotisjuhlavuoden satsaus on Myrskyluodon Maija -musikaali. Suurin odotuksin menin katsomaan esitystä ns. toiseen iltaan. Täyttyivätkö odotukset? Kyllä ja ei täyttyivät.  Parasta oli Lasse Mårtensonin tuttu musiikki, joka kantoi esitystä. Esityksen alkaessa Myrskyluodon teemalla iho menee heti kananlihalle. Muutenkin musiikki siivittää esitystä erinomaisesti. Sen osuus onnistumisesta oli ainakin puolet. Olin […]

Helsingin Kaupunginteatteri pesi kasvonsa

Helsingin Kaupunginteatteri pesi kasvonsa

Marmori häikäisee aurinkoisena päivänä, kun Naiselo45+ pääsi tutustumaan pari vuotta remontoituun Helsingin Kaupunginteatteriin. Arkkitehti Timo Penttilän suunnitteleman teatteritalon valmistumisesta on jo 50 vuotta. Kun taloa katsoo, ei millään uskoisi. Talossa on jotain ajattomuutta. Luonnon ja sisätilan vuoropuhelu on mahdollista jättikokoisten ikkunoiden ansiota. Jos talo olisi rakennettu 10 vuotta myöhemmin, todennäköisesti ikkunat olivat selvästi pienemmät, lähes […]

Viihdyttävä Kirka ja nostalgiset muistot

Viihdyttävä Kirka ja nostalgiset muistot

”Hetki lyä.” ”EI! Vaan hetki lyö! Opettele puhumaan!” tuskailee Jaakko Salo nuorelle Kirkalle, jonka pitäisi levyttää tuo kappale, josta tuli Kirkan läpilyönti. Kirka, Sammy, Danny, Remu, Muska, Kassu Halonen, Vexi Salmi ja Kisu – kaikki Suomen viihdemusiikkimaailman  vaikuttajat nähdään Helsingin Kaupunginteatterin Kirka – Surun pyyhit silmistäni -laulunäytelmässä. Näytelmä on kunnianosoitus kymmenen vuotta sitten kuolleen Kirkan uralle. […]

Vääristynyt äidin rakkaus

Vääristynyt äidin rakkaus

Kansallisteatterin Äidin rakkaus kertoo äidin ja aikuisen pojan välisestä suhteesta ja äidin rakkaudesta. Näytelmä on todellinen trilleri. Mitä mökillä tapahtui vuosia sitten? Vaikuttivatko ne tapahtumat myöhempiin tapahtumiin? Näytelmä kertoo äidin kieroutuneesta suhtautumisesta poikaansa, läheisriippuvuudesta ja tuhoavasta rakkaudesta, jotka vievät kohti katastrofia. Kristiina Haltun näyttelemä Saara elää yhdessä aikuisen poikansa Juliuksen (Markus Järvenpää) kanssa, joka on väliaikaisesti […]

Yli-innokas Canth

Yli-innokas Canth

Kansallisteatterin Canth on aiheena mielenkiintoinen. Odotukset olivat korkealla, mutta valitettavasti ne kaikki eivät täyttyneet. Seppo Parkkosen Canth valottaa Kuopion suuren naisen, Minna Canthin elämää kirjailijana ja Kanttilan emäntänä, oman aikansa kulttuuripersoonana, aikana, jolloin naisen paikka oli kotona hellan ääressä, ei julistajana, ei vaikuttajana. Aihe on mielenkiintoinen ja tietysti omalta kohdaltani kiinnostusta lisäsi kuopiolaisuus, tuttujen paikkojen […]

Illallisen ja murhan liitto

Illallisen ja murhan liitto

Murhaava illallinen – illallinen, jonka aikana nähdään ”murha”, jota sitten selvitellään. Koukuttava idea ainakin kaikille dekkareista pitäville. Lähdimme Sinin kanssa innolla katsomaan Helsingin Suvilahden kentälle pystytetyssä, lämpimässä teltassa esitettävää Murhaava illallinen -näytelmää. Hieman kutkuttavaa, kun emme oikein tienneet, mitä on tulossa, osallistuvatko myös katsojat / illallisvieraat murhan ratkaisemiseen tms. Tällaisia sessioita on kuulemma mm. Lontoossa, […]

Juoruilua vai selän takana puhumista?

Juoruilua vai selän takana puhumista?

Kaikki eivät juoruile, mutta kaikki puhuvat selän takana. Tämä on kantavana ajatuksena Jokiteatterin Takanapuhumisen taito -esityksessä. Olin eilen Porvoon Jokiteatterin ensi-illassa nauttimassa Merja Larivaaran ja Anu Sinisalon esityksestä, joka pohjautuu Anna-Leena Härkösen pari vuotta sitten ilmestyneeseen Takana puhumisen taito -kolumnikokoelmaan. Aino Sara oli muokannut tekstit näyttämöversioksi. Teksti oli sopivan kepeää, viihdyttävää käsitellen naisen elämää, miessuhteita, […]

Palmu tuli teatteriin

Palmu tuli teatteriin

Suhtauduin pienellä varauksella, mutta myös kiinnostuneena, miten Komisario Palmun erehdys taipuu teatterilavalle. Komisario Palmu -elokuvat ovat Suomi-filmin klassikoita. Olen nähnyt ne monta kertaa. Niiden ajankuva ja pukeutuminen viehättävät – ja monet roolisuoritukset ovat syöpyneet mieleeni legendoina. Tätä taustaa vasten ei ihme, jos vähän varauksella suhtauduin teatteriversioon (vaikka totuuden nimissä olin myös innoissani menossa toiseen iltaan). […]