14 x random paljastusta minusta

Olen heikkona miehiin, joilla on pidemmät hiukset. Enkä tarkoita välttämättä niinkään pitkää hevilettiä, vaan pidempää polkkaa, jonka saa kivasti nutturalle. Itse asiassa juuri äärimmäisen suuri heikkous on ”man bun” takaraivolla ja aivan erityisesti, mikäli nuttura on miehellä, jolla on hyvä kasvojen luusto sekä leukaperät.

Herkuttelen useammin kuin moni ehkä kuvittelee ja monesti myös viikolla. Ja noin muutenkaan en syö 100 % puhtaasti tai optimaalisesti, enkä punnitse ruokia tai laske kaloreita. Olen hyvin pitkälti fiilispohjainen syöjä ja syön aina sitä, mitä mieli tekee. Toisaalta olen myös kovin nirso, eli ihan kaikesta en tykkää ja ruoassa melkeinpä jopa makua tärkeämpää, on sen visuaalinen olemus.

Hieman edelliseen liittyen, olen aina ollut hoikkarakenteinen, enkä kerää kiloja herkästi. Mikäli en treenaa ollenkaan (tällaisiakin ajanjaksoja on ollut toisinaan esim. 1-2 kk jaksoja putkeen) lihomisen sijaan laihdun lihasten lähtemisen vuoksi. Voihan se olla, että muutosta tulee vielä vanhemmiten tapahtumaan, mutta lähtökohtaisesti olen luontaisesti aika pienikokoinen ja ollut tällainen aina.

Seuraan hyvin vähän muotia enkä tee mitään hankintoja sillä ajatuksella, että tämä on IN juuri nyt. Silloin kun vielä hankin jatkuvasti vaatteita pikamuodin ketjuista, trendejä näki paremmin, mutta enää niitä ei oikeastaan näe kuin katukuvassa, blogeissa ja Instagramissa jonkin verran. Tästä huolimatta rakastan pukeutumista, mutta en muoti edellä. Pukeutumisella on itselleni muita merkityksiä kuin näyttää ulospäin, miten aallon harjalla kulloinkin olen.

Rakastan metsämansikan makuista kivennäisvettä! Erityisesti Pirkka brändinä on suosikkini ja raahaan sitä jatkuvasti lähikaupasta kotiin. Olen kokeillut myös muut maut, mutta aina palaan metsämansikkaan, joka on yksinkertaisesti paras!

Olen noin yleisesti ihmisenä suurpiirteinen, mutta joissain asioissa taas raivostuttavan pikkutarkka. Näitä asioita ovat esimerkiksi kaikki presentaatiot tai muut esitykset, joissa haluan kaiken olevan oikealla kohdalla ja keskitettynä. Myös excelissä häiritsee, ellei teksti ole keskitettynä tai taulukko on visuaalisesti sekava. Olen pyrkinyt päästämään tällaisista turhista fiksaatioista irti, sillä useimmiten excelit on vain minulle, jolloin niiden ulkoasulla ei ole oikeasti mitään merkitystä!

En viihdy ollenkaan yökerhoissa. Käynkin niissä vain harvoin – oikeastaan vain, jos seurue niin haluaa ja itsekin olen sen verran humalassa, ettei kova melu häiritse. Yökerhoja enemmän tykkään käydä karaokepaikoissa tai pienemmissä ja rennommissa baareissa. Vaikka loppupeleissä kyllä aina sanon, miten baarit ylipäänsä ovat aika turhia ja se paras aika illasta vietetään aina etkoilla.

Olen koukussa HYDRACOLOR sävyttävään huulirasvaan sävyssä 22. Toivon, ettei tuotteen valmistusta lopeteta ikinä, sillä muuten olen pulassa. Ostan tuubeja aina useita kerralla, sillä aina jokin niistä hukkuu, yksi päätyy pyykkikoneeseen ja huulirasvoja on oltava mm. vessassa, laukussa ja työpöydällä.

Olen se, joka ei ikinä tee tietokoneen tai puhelimen päivityksiä, vaan painaa kerta toisensa jälkeen ”muistuta huomenna”. Tykkään noin muutenkin siirtää asioita huomiseen, mikäli vaan mahdollista. Olenkin usein se, joka tekee epämiellyttäviä asioita viimetipassa…

Moni ehkä kuvittelee minut rauhalliseksi henkilöksi. Todellisuudessa olen kuitenkin hyvin tyypillinen kaksonen, eli toiselta persoonalta räväkkä, temperamenttinen ja vilkas. Se, millainen olen, riippuu täysin ”roolista”, jossa kussakin tilanteessa olen. Olen esimerkiksi työroolissa hyvin erilainen kuin vapaa-ajalla ystävieni kanssa. Paljon vaikuttaa myös yleinen mielentila, eli aamuisin en ole parhaimmillani ja mikäli mieltä painaa jokin, olen hyvin vaisu. Kaipaan myös paljon omaa tilaa ja noina hetkinä vetäydyn.

Haluaisin kyllä naimisiin, mutta todennäköisesti olen vela, eli vapaaehtoisesti lapseton. En ole oikein koskaan nähnyt itseäni äitinä ja olen odottanut, tuleeko se vauvakuume, mutta eipä sitäkään ole näkynyt? Tokikaan ei ole ajankohtaista itselleni juuri nyt, mutta siitä huolimatta näitäkin asioita on tullut mietittyä. Ja pakko tietysti myös sanoa, ettei koskaan kannata sanoa ei koskaan, sillä elämä voi yllättää ja mieli muuttua! Mitä jos se onkin niin kliseisesti, että sitten kun oikean ihmisen kohtaa, niitä lapsia haluaakin? Mutta jos nyt kysytään, niin todennäköisesti en halua koskaan lapsia.

Käytän hyvin vähän värillisiä huulipunia. Näin siksi, ettei minulle mielestäni sovi kuin kirkkaan punainen, oranssi ja koralli. Tosin muilla ihailen aina kaikenlaisia murrettuja ja räikeitä sävyjä, mutta itse en ole kotona kuin jo mainitsemissani värisävyissä tai nudeissa.

En tykkää popcorneista. Sipseistä olen oppinut tykkäämään vuosien saatossa, mutta popcorneista en välitä. Olen enemmän makean ystävä, eli jäätelö, suklaa ja karkit maistuu.

Käytän hyvin paljon samoja vaatteita, vaikka vaatekaapissani onkin mukavasti valinnanvaraa. Toisinaan mietin, ajattelevatkohan jotkut ihmiset, ettei kaapistani löydy muuta, kunnes saan itseni naurettavista ajatuksista kiinni. Miksi ihmeessä samoja vaatteita ei voisi käyttää paljon, jos niistä pitää? Tämä ajatus on kai peruja ajoilta, jolloin aina piti olla jotain uutta. Onneksi nykyään on cool olla vaatteiden suhteen minimalisti ja vaatteiden pitkäikäisyys on ainoastaan hyvä juttu.

Tällaisia random paljastuksia tällä kertaa! Olen tehnyt näitä postauksia tässä vuosien varrella useita, joten toivottavasti ei ollut saman toistoa. 🙂

Yllättikö joku kohta tai samaistutteko?

Kommentit (4)
  1. Ei minullakaan koskaan ollut vauvakuumetta tai oikeastaan nyt ekan jälkeen on ollut sellainen fiilis että haluaisi toisen. Mutta tiedän että näinkin on hyvä enkä silleen pakonomaisesti kaipaa sitä toista lasta.

    1. Aivan. Eihän sitä välttämättä kaikille tule ja joskus lapsi voi perustua ihan vaan päätökseen ilman kuumetta. 🙂

  2. Mulla isän puolen suvun naisilla on joku ”geeni”, että ihan sama mitä syö ja paljonko syö ja miten paljon liikkuu, niin on tosi hoikka ja sitä meinaa aina vaan laihtua, mikä on siis oikeasti ongelmallista, koska saa taistella sen kanssa, ettei paino tipu liikaa. Ei oo järin tervettä. Mulla oli tämä sama, kunnes sain äidiltäni kilpparin vajaatoiminnan, minkä vuoksi tietenkin lihoin. Kyllä mä nykypainosta mielelläni vähän ottaisin pois, mutta silti mieluummin tämä kuin lähtötilanne. Jostain syystä tosin edelleen oon hoikkarakenteinen vaikken mikään laiha olekaan eli näytän pienemmältä kuin olen.

    Mulla tyyli oli joskus mahdollisimman sulautuva, vaikka ailahteleva olikin. Nykyään taas, kun saanut sen asettumaan ja löytänyt sen ”minäminän” tyylin, niin erotun enemmän massasta enkä ole perillä muodista oikeastaan yhtään. Pukeudun miten tykkään ja vaatteet on pitkälti käytettyjä tai kotimaisia, joita yritän parhaillaan saada vaatevarastooni lisää (samalla vähentäen pois muuta). Tampereella alkaa kohta kotimaisen desingin outlet, sinne meen ehdottomasti! Niin ja vaikken perillä muodista olekaan niin tiedän erottuvani massasta sillä, että käytän matala haaraisia haaremihousuja ja muumilegginsejä, joiden en usko olevan muotia vielä tänäkään päivänä, näitä ei ole ikinä saanut mistään henkkamaukasta.

    Mulla on myös tuo jännä, että osaan olla samaan aikaan tosi suurpiirteinen, jopa hälläväliä, ihminen ja silti neuroottisenkin pikkutarkka. Mulla on muutenkin paljon tällaisia ääripäiden piirteitä.

    Mä oon vela, mutta itsellä asia on ehdoton eli se ei muutu kenenkään vuoksi. Pitkään pidin ovea avoinna adoptiolle tai sijaislapsille tuolla samalla ajatuksella, että jos ja ei halunnut olla ehdoton. Mutta jouduin tilanteeseen, jossa asiaa oli pakko miettiä ihan kunnolla ja ymmärsin, etten halua lapsia mitään kautta tai kenenkään kanssa. Koskaan. Saan toki mieleni muuttaa, jos se muuttuu, mutten usko tällaista tapahtuvan omalla kohdalla, ainakaan kenenkään toisen vuoksi. Olen siitä asiasta hyvin ehdoton, omista syistäni. Parisuhdetta tai naimisiin menoakaan en haikaile, mutta niiden kohdalla olen avoin. Jos kohdalle osuu tyyppi, jonka takia haluan noihin asioihin ryhtyä, en sano ei. Mutta melkoinen tapaus saa kyllä olla 😃

    Mäkään en syö poppareita. Tosin syynä on se, että lapsena meinasin sellaiseen tukehtua. Sanoja vaatteita käytän myös paljon, esim. onnistuin käyttämään lempipaitaani 3viikon aikana niin, että osui aina terapiapäivälle. Nauratti 😃 Se sattui olemaan aina juuri kuivunut sinä päivänä ja tietenkin halusin sen päälleni! Käytän sitä melkein aina.

    ps. Oon myös kaksonen! Mulla vaan on hyvin vaihtelevaa kuinka tyypillinen tai epätyypillinen kaksonen olen 😅

    1. Hahah, monta kohtaa siis osui yksiin. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *