15 tapaa/piirrettä minussa, joista haluaisin eroon

Meistä jokaisella on jotain huonoja tapoja ja piirteitä, joista haluaisimme eroon. Myös minulla on tällaisia, jotka ärsyttävät ehkä eniten itseä, mutta varmasti välillä myös muita. Etenkin parisuhteessa on tullut huomattua, miten joku sellainen tapa saattaa häiritä toista, jota ei ole itse tullut aikaisemmin edes ajatelleeksi. Ajattelen niin, että huonoista tavoista voi päästä eroon luomalla tilalle uusia, parempia tapoja ja opettelemalla niistä pitkäjänteisesti pois. Piirteet taas ovat syvemmällä meissä, sillä ne ovat jo lapsuudessa ja kasvuympäristössä opittuja selviytymiskeinoja. Myös temperamenttierot vaikuttavat siihen, millaisia olemme ja miten käyttäydymme. Halusin tänään listata teille 15 tapaa/piirrettä, joista haluaisin itsessä eroon.

Viime tipassa (tai pari minuuttia myöhässä) oleminen, on huonoista tavoista/piirteistäni ehkä ärsyttävin. Inhoan myöhästellä tai sännätä kiireellä paikasta toiseen. Osa on varmasti aina rennosti myöhässä, mutta itse otan paineita siitä, jos myöhästyn, ja koen tästä myös huonoa omaatuntoa. Tämä on hyvin ominainen piirre minussa, sillä olen aina ollut viime tipan ihminen ja aikaoptimisti. Toisaalta tämä on myös asia, jota olen alkanut pikkuhiljaa itsessä työstämään ja nykyään pyrin siihen, että olen paikalla mieluummin tasalta kuin kaksi minuuttia yli. Todellisuudessa parin minuutin myöhässä olo ei varmasti ärsytä kovin montaa, mutta itseäni se ärsyttää itsessä sitäkin enemmän.

Jätän tavaroita pitkin poikin lattioille, sängyn päälle ja tasoille. Tämä on piirre, johon olen kiinnittänyt huomiota erityisesti nyt suhteen myötä, kun toinen on huomautellut siitä, miksi sängyllä on läjä tavaraa tai avaimet pyörii eteisen lattialla. Tämä on syy myös siihen, miksi hukkaan säännöllisesti kaikkea, sillä tavaroilla jne. ei ole selkeitä omia paikkoja, joissa ne poikkeuksetta olisivat.

Tiskaan aina vain osan tiskeistä ja jätän altaaseen vähintään läjän aterimia odottamaan seuraavaa kertaa. Tämä on vähän typerää, mutta en jaksa tiskata kerralla kaikkea.

Olen ihmisten suhteen välillä vähän mustavalkoinen, vaikken haluaisi.

Maksan laskut usein myöhässä. Näin ei ole siksi, ettei rahaa olisi niitä maksaa, vaan kyse on silkasta huolimattomuudesta. Etenkin laskut, jotka tulevat sähköpostiin, ovat pahimpia!

Valvominen on asia, joka on varmasti ikuisesti yksi huonoista tavoistani, josta haluaisin eroon, mutta josta en meinaa päästä eroon! Välillä onnistun muuttamaan rytmiä parempaan suuntaan, kunnes taas lipsun siihen, että menen yhdeltä nukkumaan. Olen luontaisesti ilta- ja yöihminen, jonka vuoksi tämä on itselleni aivan äärimmäisen hankalaa.

Ikävien ja epämiellyttävien asioiden pitkittäminen, joista nyt ensimmäisenä mieleen tulee kirjanpito  ja hammaslääkärissä tai lääkärissä käynti. Mikä siinä onkin, että joitain asioita pitkittää pitkittämistään, vaikka samalla tietää, että ne tulee kuitenkin hoitaa?

Suorapuheisuus on ehkä osan mielestä hyvä piirre, mutta monen mielestä varmasti myös huono sellainen. Inhoan epärehellisyyttä, enkä osaa feikata pitäväni jostain ihmisestä tai asiasta, josta en pidä. Inhoan myös miellyttämistä ja sitä, että esitetään jotain sellaista, mitä ei oikeasti olla tai ajatella. Suoruus jakaa ihmiset pitkälti kahteen koulukuntaan. Oman kokemuksen mukaan vähemmän suorat eivät useinkaan osaa arvostaa suoraa puhetta, sillä he eivät itse puhu asioista suoraan ja siksi suoruus särähtää korvaan. Toki on myös heitä, jotka eivät pysty suoruuteen, vaikka haluaisivat. Jos ei ole suora, saattaa olla usein tilanteissa, joissa ei haluaisi olla, koska ei ole uskaltanut olla rehellinen siitä, mitä ajattelee. Eli olen tästä piirteestä itsessäni kahta mieltä. Välillä se ärsyttää aika paljonkin, sillä helpommalla pääsisi, jos ei ikinä puuttuisi mihinkään tai sanoisi suoraan. Samaan aikaan pidän suoruutta kuitenkin myös joissain tilanteissa vahvuutena ja piirteenä, jonka avulla mm. muutetaan asioita.

Olen tosi omistautunut ja ”omieni puolustaja”. Jos jotain läheisistäni loukataan, olen varmasti etunenässä puuttumassa asiaan ja tämän myötä tietenkin mukana sopassa, jossa minun ei tarvitsisi olla.

En yleensä usko ensimmäisellä kerralla, enkä etenkään toisen käskystä. Kaikki pitää kokea kantapään kautta. Jääräpää, mikä jääräpää.

Kun olen stressaantunut ja minulla on huolia, vetäydyn kuoreeni. Toivoisin, että voisin puhua avoimemmin huolista ja murheista, mutta olen edelleen tässä asiassa aika lapsen kengissä.

En ikinä jaksa pestä hampaita heti herättyäni, vaan pesen ne aina vasta aamiaisen jälkeen.

Jos petyn johonkin ihmiseen, minun on vaikea päästä tuosta pettymyksestä yli. Toivoisin voivani olla sellainen, joka on nopeasti yli kaikesta ihmissuhteisiin liittyvästä, mutta minulla ottaa aikansa palautua. En myöskään luota ihmisiin kovin helposti ja olen poikkeuksetta vähän epäileväinen ihmisten tarkoitusperistä.

Minulla on paha tapa rääpiä ja näprätä hiuksia sekä päänahkaa. Erityisesti, jos hiukset ovat yhtään likaiset, en vaan pysty pitämään sormiani erossa tukasta.

Olen hyvin tarkkailevainen ihmisiä kohtaan. Usein tämä ärsyttää itseäni, sillä huomaan erilaiset äänenpainot, ilmeet ja eleet, joita en vaan voi jättää rekisteröimättä. Tämä piirre on tavallaan kyllä hyväkin puoli, sillä minua ei ole helppo huijata, mutta monesti toivoisin voivani olla ennemmin vähän ”hömelö”– sellainen, joka ei huomaa aivan kaikkea, eikä kiinnitä kaikkeen (välillä turhaankin) huomiota.

Onko teillä jotain piirteitä tai tapoja, joista haluaisitte eroon? Voitteko samaistua johonkin kohdista? ☺️

Kommentit (3)
  1. Katariina Kuronen
    23.2.2021, 22:46

    Mä taas haluaisin olla välillä vähän huolettomampi 😆 tiedän että se on hyvä piirre, tavallaan, että on siisti ja tarkka. Mutta joskus voisi kyllä relata vaikkei tavarat olisikaan ihan järjestyksessä ja kaikki tiptop! Tohon vikaan samaistun tosi paljon. Nään heti ihmisestä jos kaikki ei ole hyvin ja alan sit epäilemään et oonko itse tehnyt jotain väärin tai loukannut jotenkin. Todennäköisesti toinen on vain väsynyt tai vähän omissa ajatuksissa eikä mitään sen kummempaa. 🙈

    1. ^^ Tärkeä erottelu. Ei ole viisasta tehdä pelkän oman havainnon perusteella päätelmiä, mitä toisen ihmisen mielessä on. Sehän ei silloin enää ole havainto, vaan tulkinta. Eläytyminen ja myötätunto ovat inhimillisesti korvaamattomia vahvuuksia, mutta ne sekoittuvat helposti epämääräisiin ”tunnelmien aistimiseen”, mikä on subjektiivista ja häiriöherkkää eikä useinkaan riittävän monipuolista sosiaalisen tiedon käsittelyä, koska näkökulma lähtee itsestä, ei kokonaisuudesta.

    2. Hehee, no mutta niinhän se menee, että monesti itselleen haluaisi jotain piirteitä, joita ei omaa. 😊

      Ja jep, todella tuttua ylianalysoida tilanteita. Välillä tästä piirteestä on hyötyä, eli esim. aika helposti näkee voiko ihmiseen luottaa jne. mutta samaan aikaan taas välillä tästä on harmia, kun mieli lähtee laukalle mainitsemallasi tavalla. 😁

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *