28 random asiaa

Olen 171 cm pitkä ja vaikka usein olen yksi porukan pisimmistä, pidän itseäni normaalimittaisena. Suomalaisen naisen keskivertopituus on jotain 166-168 cm luokkaa, joten siihen nähden olen tietenkin hieman yläkanttiin, mutta mielestäni kuitenkin aika lyhyt. Aikoinaan olisin halunnut olla pidempi, mutta nykyään osaan arvostaa sitä, että mahdun juuri täydellisesti kokoon 34 – oli kyseessä sitten mekko, haalari tai housut. Ikinä asut eivät jää liian lyhyiksi tai pitkiksi, jonka vuoksi koen olevani aika passelin mittainen!

Silmäni ovat siniset. Blogini alkuaikoina käytin vihreänruskeita piilolinssejä aamusta iltaan joka päivä, sillä inhosin sinisiä silmiäni. Enkä muuten taida olla ainut, joka on nuorempana haaveillut jostain sellaisesta, jota itsellä ei ole! Nykyään tykkään silmistäni ja nimenomaan sinisten silmien ja tumman tukan yhdistelmästä.

Menetin neitsyyteni vasta 19-vuotiaana. Olin nykynuorten silmissä varmasti todella vanha, koska nykyään kaikki tehdään niin nuorena. Ensimmäisestä kerrasta on kieltämättä hyvät muistot ja selkeästi tiesin tuossa ihmisessä olevan jotain, sillä aloimme viisi vuotta tapahtuneesta seurustelemaan.

Ensisuudelman puolestaan sain kasiluokalla, eli 14-vuotiaana henkilöltä, johon olin todella ihastunut ja jonka kanssa silloin ”seurustelin”. Omat kokemukseni näistä ekoista kerroista ovat tosiaan kaiketi positiiviset ja tein ne henkilöiden kanssa, joista oikeasti pidin.

En osaa katsoa elokuvia yksin. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta en tosiaan ole katsonut yhtään elokuvaa yksinään vuosikausiin. Sarjoihin pystyn kyllä yksinkin keskittymään, mutta elokuviin en.

Olen todella monessa asiassa joko- tai ihminen. En oikein osaa tehdä mitään puolitehoilla, vaan aina mennään joko täysillä tai sitten ei ollenkaan. Tämä lienee yksi persoonani vaikeimmista ominaisuuksista, sillä se rasittaa myös itseäni säännöllisesti.

Olen aina pitänyt vanhemmista ihmisistä ja viihdyn heidän seurassaan. Elämänkokemus on kiehtova juttu ja rakastan tarinoita, joita vanhemmilla on luonnollisestikin elämästä kerrottavana. Toisaalta taas nuorissa minua viehättää avoimuus ja kyky heittäytyä. Monet vanhemmat ovat vähän jumissa itsensä kanssa ja jos puhutaan vaikka kymmenen vuotta minua vanhemmista (yli nelikymppisistä), he ovat sitä ikäpolvea, ettei asioita ole totuttu käsittelemään. Tämä toki karski yleistys, mutta kokemukseni mukaan ikäiseni ja hieman nuoremmat ovat sitä ikäpolvea, joka on tottunut puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä ääneen.

Jos haluan syödä ns. roskaruokaa, tilaan Mäkkärista MC Vegan -aterian. Tuo ateria on ihan ykkönen ja söin sellaisen viimeksi viikonloppuna. Tuota ateriaa ennen en uskonut, että vegaaninen pihvi voisi oikeasti maistua niin hyvältä, sillä inhoan seitania ja monia muita ns. lihankorvikkeita.

Olen saanut minäkin ilmeisesti muutaman koronakilon. 😀 Tämän huomasin perjantaina farkuista, jotka sujahtivat ennen jalkaan niin kevyesti, mutta nyt vyötärö kiristää – tai kiristi ainakin vielä perjantaina.

Toinen nimeni on Anniina ja kun äsken kysyin isältäni miksi, kuulemma se oli kiva nimi. Eli toisella nimellä ei ole tarinaa, mutta etunimelläni kyllä.

En tykkää erityisemmin saunomisesta. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta löylyissä alkaa aina ahdistamaan, jonka vuoksi istun joko alalauteella tai kipitän nopeasti pois, kun lämpötila alkaa nousemaan.

Olen koukussa Salkkareihin ja tilaan sen vuoksi CMorea, jotta näen Salkkarit aina viikko kerrallaan.

Nyt kun en omista enää ripsienpidennyksiä, ei minulla ole mitään ”lisäosia”. On muuten aika ihana tunne, kun ei tarvitse käydä huoltamassa yhtään mitään osaa itsestä kerran kuukaudessa. 😀 Ainut, mitä olen miettinyt, on kulmakarvojen laminointi. Se jokseenkin houkuttelisi ja siihen varmasti koukuttuisin, jos kerran kokeilisin.

Inhoan huvipuistolaitteita. Onneksi Linnanmäellä voi käydä ilman laitteisiin menoa, sillä muutenhan paikka on todella viihtyisä.

Olen asunut vuosia sitten aivan Helsingin keskustassa Kampissa ja vaikka maksettaisi, en sinne enää muuttaisi. En tykkää asua keskustassa, sillä siellä on liian levotonta. Toinen alue jossa en haluaisi asua, on Itä-Helsinki Herttoniemestä eteenpäin.

Lempivärejäni ovat musta ja keltainen.

Tulen parhaiten toimeen ihmisten kanssa, jotka ovat ymmärtäväisiä, syvällisiä, rehellisiä ja lojaaleja. Heikoiten tulen toimeen päällepäsmäreiden, määräilijöiden, näsäviisaiden ja nipottavien henkilöiden kanssa.

Olen aina ollut todella eläinrakas. Kaikki söpöt otukset ovat ihania, enkä koskaan tule ymmärtämään sitä, miten osa ihmisistä toivoo eläimille pahaa.

Haaveilen alahampaiden oikomishoidosta. Yksi syy siihen, etten puhu usein kameralle, on juurikin tuo alahammasrivi, joka ei ole se suorin mahdollinen ja se häiritsee etenkin, kun tämän näkee itse kamerasta.

Olen aina tykännyt nenästäni ja noin yleisesti kasvojeni luustosta. Vähiten taas pidän ehkä kaulastani, joka on pitkä ja laiha kirahvinkaula. 😀

Kävin vuosia säännöllisesti solariumissa, tyyliin kerran viikossa. Nyt kun mietin, aivan järjetöntä hommaa ja toivon, etten todellakaan saa ihosyöpää noiden nuoruuden tyhmyyksien vuoksi. Onneksi lopetin tuon jo useampi vuosi sitten ja siirryin täysin itseruskettaviin. Nykyään käytänkin pääasiassa itseruskettavia ja kesällä otan maltillisesti aurinkoa.

Meikkaan aina todella nopeasti, enkä käytä laittautumiseen paljon aikaan kuin ainoastaan silloin, jos lähden ulos ja haluan laittautua pidemmän kaavan kautta. En oikeastaan edes tykkää meikkaamisesta, enkä voisi kuvitellakaan meikkaavani omaksi iloksi, mikäli olen vain kotosalla!

Kun rakastun, annan kaikkeni suhteeseen. Olen juuri se tyyppi, joka ei näe ketään muita seurustellessaan ja haluaa silloin olla tämän yhden ihmisen kanssa. Mielestäni en myöskään ole flirtti, vaikka toisin olen kyllä kuullut. 😀

Haaveilen Etelä-Amerikkaan matkustamisesta. Kiehtoisi käydä mm. Perussa, Argentiinassa, Kolumbiassa ja Venezuelassa. Minua on myös aina kiehtonut kohteiden autenttisuus, eikä niinkään turisteille rakennetut asiat, kuten viidentähden luksus.

Hieman edelliseen liittyen, en pelkää lentämistä ollenkaan – oli lentoyhtiö mikä tahansa. Kesällä matkustettiin Aeroflotilla ja Russian Airlinesilla Balille ja takaisin, koska säästettiin 70 euroa. Moni naureskeli, että 70 € edullisempi lento omasta hengestä, mutta ihan oikeasti lennot menivät todella hyvin ja ainut valittamisen arvoinen asia oli lentokoneruoka, joka se oli kyllä kieltämättä aivan kamalaa.

En ikinä valmista salaattia ns. normaaliin salaattiin, eli jäävuori- tai siihen euron lehtisalaattiin. Sen sijaan valmistan salaatin aina lehtikaaliin, rucolaan tai johonkin valmiiseen salaattisekoitukseen. Mielestäni lehtikaali erityisesti toimii salaatissa järjettömän hyvin ja on vielä erittäin ravinteikaskin!

Olen huumevastainen ja ainut huume, jonka jollain tavalla hyväksyn, on kannabis.

En tykkää Marimekon Unikko-kuosista. En voi sille mitään, mutta siitä itselleni tulee mieleen lähinnä viisikymppiset naiset ja verhot. Lapsuudenkodissani oli myös tabletit ja pannulaput kyseisestä kuosista, joten ei vaan inspaa!

Voitteko samaistua johonkin? Oikein ihanaa alkanutta viikkoa.

Kommentit (6)
  1. Minulla on kai pidempi selkä, koska koon 34 mekkojen vyötäröt ovat yleensä liian korkealla.

    ”Monet vanhemmat ovat vähän jumissa itsensä kanssa ja jos puhutaan vaikka kymmenen vuotta minua vanhemmista (yli nelikymppisistä), he ovat sitä ikäpolvea, ettei asioita ole totuttu käsittelemään”

    Melkein kommentoin, etten ole sellaista havainnut ja että olemme myöskin netin parissa kasvaneita. Mutta on kuitenkin totta, että meillä suurten ikäluokkien lapsilla on omat traumamme, jotka on välitetty eteenpäin sodankäyneiltä isovanhemmilta. Ja että monista asioista vaiettiin, koska niistä nyt vain vaiettiin. Eikä puhettakaan, että oman perheen asioita oltaisiin levitelty kodin ulkopuolelle.

    1. Joo mulla ei ole pitkä selkä. 🙂

      Ja juurikin näin, noita traumoja nimenomaan meinasin. Vaikka toisaalta on minunkin ikäpolvella traumoja, mutta ero on siinä että me käsitellään niitä. Tai ainakin useammat käsittelee ja somen myötä asioista on tullut avoimempia. 🙂

  2. Heippa!
    Teit joskus taannoin (viime vuonna?) postauksen We love tha planet deodoranteista. Kyselin, käytätkö vielä kyseisiä dödöjä? Etsin itselleni uutta luonnonkosmetiikka deodoranttia ja harkitsen kyseistä vaihtoehtoa. Harmittavan usein olen kuitenkin huomannut että luonnonkosme deodorantit ’lakkaavat toimimasta’ jonkin aikaa käytön aloitettua. Tämän vuoksi mietin, vieläkö sä olet pitänyt kyseisestä tuotteesta? 🙂

    1. Moikka! Mulla on toisena dödönä edelleen tuo tuote, mutta välillä käytän myös Triple Dry antiperspiranttia. Tykkään niistäkin tosi paljon! Mutta siis mulla ainakin toimii edelleen – tosin en ole mikään super kova hikoilemaan. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *