7 x random asiaa viime päiviltä

En olisi ehkä uskonut sanovani tätä ääneen, mutta pientä matkaväsymystä on ollut viime päivinä havaittavissa. Olemme nyt viikon aikana kiertäneet neljä saarta ja liikkuneet paljon jalkaisin, jonka lisäksi oli vielä tuo pieni shokki Ceninganilla ja sen myötä voimat kirjaimellisesti veks pari päivää. Olen nukkunut järistyksen jälkeen erittäin huonosti ja heräillyt useita kertoja yössä. Gileillä majoituimme moskeijan vieressä ja yömessu kuului kovaa huoneeseen, kun taas Airilla olimme puolestaan keskellä viidakkoa liskojen keskellä. Enkä nyt puhu söpöistä pienistä gekkoista, vaan ihan oikeasti isoista liskoista, jollaisen naapurimme näki eilen ja minä myös roikkumassa katon rajassa. Voin sanoa, että vähän tuli oltua säikkynä huoneessa, vaikka ymmärrän, miten liskot ovat osa luontoa ja kuuluvat täällä ”pakettiin”. Hyvillä mielin siis siirryttiin tänään tänne Ubudiin, vaikka täällä sitten ollaan puolestaan apinoiden keskellä. Hieman ironista vai mitä…

Case Belorf, voitte vaan kuvitella, millainen kisastudio meillä oli Airin bungalowssa, kun seurasimme Iltalehden sivuilta tilanteen kehittymistä. Ja jos netti välillä takkusi, ystävämme piti meidät koonnin avulla ajantasalla! Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikki rikollisuus on tuomittavaa, enkä missään nimessä puolustele Sofiaa, mutta silti minua jostain syystä säälittää, enkä voi olla ajattelematta onko tyttöraukka tiennyt, mihin soppaan on päänsä pistänyt? Voihan hyvin olla, että hän on ollut hyvin tietoinen kaikesta tapahtuneesta, mutta silti vähän epäilen… Tuollaiset kuviot ovat sellaisia, joihin hieman tyhmempi voi joutua aivan vahingossa, kunhan vaan saa sen, mitä haluaa, eli tässä tapauksessa yltäkylläisen elämän. En voi sille mitään, mutta itseäni säälittää – ei rikosten tekeminen, vaan enemmänkin ihminen ja se, mitä mahtaa käydä juuri nyt läpi. Oli se sitten ansaittua tai ei.

Vaikka voisi toisin kuvitella, kasvojen iho on ollut täällä aivan erinomaisessa kunnossa! Mietin tätä juuri eilen katsoessani itseäni peilistä oikein läheltä, mitä en ole hetkiin tehnyt. Ei finnejä tai näppyjä missään, eikä edes auringon kuivattamaa ihoa, jossa juonteet korostuisivat. Ihoni voi selkeästi hyvin Balin kosteassa ilmastossa ja vaikka paljon on tullut auringossa oltua, en ole kertaakaan palanut. Veikkaan ruokavalion myös vaikuttavan asiaan, sillä täällä tulee syötyä hyvin vähän juustoja ja muita maitotuotteita. Melkein kaikki on hyvää kasvisruokaa ja juuri sellaista ravintoa, joka on varmasti hyväksi iholle! Noin muutenkaan en ole palanut mistään ja saanut pikkuhiljaa oikein tasaisen rusketuksen. Lieneekö syynä sitten hyvät tuotteet ja aurinkokapselit vai mikä, mutta tämä on oikein kiva juttu. Voikin olla hetken verran Suomessakin kokonaan ilman itseruskettavia…

Vaikka Bali on edullinen maa, huomaan, miten salakavalasti täällä kuluu rahaa. Kun menet herkulliselle aamiaiselle, tilaat hieman ekstraa, koska halpaa ja illallisella puolestaan teet herkästi saman. Kun alun perin ajattelin, että selviäisin reissusta 800 euron käteiskassalla, kohta käyttörahaa on mennyt jo 1000 euroa (!!), enkä oikeasti ole ostanut mitään ns. kestävää kuin hopeisen kaulakorun, parit rihkamakorut ja bikinit – eli hyvin vähänlaisesti. Ehkä suurimmat summat menevät ravintoloihin ja matkustamiseen paikasta toiseen. Täällä siis pystyy kyllä elämään tiukalla budjetilla, mutta rahaa saa myös kulumaan. Tästä lisää kulutuspäiväkirjassa ensi viikolla…

Uskon hyvin vahvasti intuitioon ja siihen, että vahva tunne jostain hyvästä tai huonosta on usein oikeassa. Myös sellainen ”aavistus” esimerkiksi pahasta, on niin usein ollut oikeassa, kun olen asiaa jälkikäteen miettinyt. Uskon myös siihen, miten unet toimivat piiloviestien välittäjinä omasta sisäisestä maailmasta. Unien kautta meidän on mahdollisuus päästä syvemmälle sisimpään, jossa on monesti paljon jotain sellaista tunnetta ja tietoa, jota emme tässä tietoisuudessa tiedosta. Täällä reissussa olen nähnyt jälleen erittäin mielenkiintoisia unia ja puhunut niistä ja niiden merkityksestä myös ystäväni kanssa. Seuraan nykyään paljon etenkin aamun tunnetiloja unien jälkeen, jotka mielestäni nekin viestivät jotain. Voi olla että tämä on vähän liikaa jollekin teistä, mutta itseäni unimaailma kiehtoo ja uskon intuition olevan pitkälti sidonnainen myös uniin. Aihe sopii muuten loistavasti Ubudiin, sillä täällä ilmapiiri on henkisesti latautunut.

Kerta toisensa jälkeen on hauska huomata, miten moni luo ihmetteleviä katseita meitä kohden ja muutama on jopa uskaltautunut kysymään, mistä olemme kotoisin? Suomen kieli on maailmalla niin ”outo” ja herättää hyvin usein ravintoloissa ihmetteleviä katseita. Olemme vielä suhteellisen kovaäänisiä, puhumme molemmat käsillä ja nauramme paljon, joten enpä ihmettele, että herätämme huomiota. Viimeksi edellisessä majoituspaikassa naapurin nainen tuli kyselemään, onko meillä kaikki hyvin, kun puhuimme niin kovalla äänenpainolla jo mainitsemastani Belorf -casesta. Olen tätä muuten usein miettinyt, mielletäänkö elävyys, ilmeikkyys ja kehonkieli monissa kulttuureissa jotenkin epäkohteliaaksi tai lapselliseksi? Vaikutamme varmasti nimittäin monen mielestä enemmän italialaisilta kuin suomalaisilta…

Tässä kahden ja puolen viikon sisään olen huomannut laiskistuneeni todella paljon! Kaikki tekeminen on jotenkin hitaampaa kuin Suomessa ja asioiden alulle paneminen hankalaa. Lieneekö sitten kuumuus vaikuttavana tekijänä, vai ihan oikeasti vaan se, ettei aivoja ole täällä käyttänyt samalla tavalla kuin Suomessa? Täällä on siis noin yleisesti hidas elämäntyyli, eli ravintolassa kestää oikeastaan aina niin ruokien kuin laskun saaminen. Jos tilaat pelkän mehun, saattaa sen saamiseen mennä välillä useampi vartti vaikka ravintola ei edes olisi täynnä. Länsimaalaisena sitä on tottunut siihen, että asiat tapahtuu nopealla temmolla ja heti, jonka vuoksi välillä kärsivällisyys on ollut koetuksella. Tosin nyt on pakko myöntää, että olen hidastunut paikallisten kanssa samalla tasolle, hah hah! Tätäkin postausta olen vääntänyt aivan laittoman kauan…

Tällaisia random juttuja ja ajatuksia viime päiviltä.

Ihanaa lauantaita ja terkkuja apinoiden keskeltä Ubudista!